Monotoninen rytmi, tyhmät motherfucker toistot saavat tyhmimmät ihmiset vieläkin tyhmemmiksi.
Rap musiikki kehitettiin tyhmentämään
juonineekereille
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Juuri näin. Musiikista ja rapista ei pidä puhua keskenään.
En ole erityisemmin kiinnostunut musiikista, mutta rapistä pidin heti ensi kuulemalta.
Musiikin ammattilaiset arvioivat musiikkia eri kriteerein kuin henkilöt, joita musiikki ei sen erityisemmin kiinnosta. Ja tähän jatkan heti seuraavaksi, että ihmisillä on hyvin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja itselle mielenkiintoisia asioita voi valita erittäin laajasta valikoimasta.
Minulle rap on musiikkia, koska mitä muutakaan se muka olisi - tanssiako? Olen iloinen, että rapistä pitäviä kaltaisiani on paljon Suomessa. Kyllä kelpaa :)
Paskat riimit rumpukoneen tahdissa,sitten pöllitään joltain oikeelta artistilta kertosäe ja otetaan joku pissaliisa sitä ulvomaan.Siinä sitä on Suomi-räpin syvin olemus.
Cheekin feattaajina on tasokkaita laulajia. Hänen lyriikoitaan rakastan. Cheek-rapin anti on minulle erittäin mieleistä. Onko se sinulta pois, että saan musiikkinautintoni juuri sieltä mikä tyydyttää musiikkiin liittyvät tarpeeni?
Humppa on oikeeta musiikkia ja elämän toveri paras kappale.
Minä uskoin parikymppisenä että tulevaisuuden nuorten musiikki ei voi olla minulle niin ärsyttävää, kuin mitä vanhemmat inhosivat aikanaan. Tiedättehän kun aikoinaaan vanhempien mielestä vaikka Beatles, Rollarit ja Elvis olivat "kauheaa mölyä ja huutoa" jne. Katsoin että sellaista mitä inhoaisin syvästi, ei voi tulla koska minulla on niin laaja musiikki maku musiikin suhteen.
Mutta ne perkeleen (n-sana)t menivät keksimään rapin! Se on vastenmielistä. Se on puolimusiikkia, siinä on rytmi mutta ei melodioita, tai on siinä joskus jotain äärimmäisen yksinkertaisia melodioita, sellaisia lastentarhan lällätys tasoisia.
Kai se on joku luonnon laki että näin käy joka sukupolvelle? Mielestäni musiikin taso on laskenut -70 luvun jälkeen tasaisesti, popmusiikin ollessa nykyisin suurimmalta osalta täyttä paskaa.
Olen 45 vuotias, ja -80 luvun alun heavy-villitys vei mukanaan. Ostin uutena Metallican Ride the lightning vinyylin, se kolahti tosissaan, mitään niin raskasta ja synkkää ei oltu aikaisemmin kuultu. Slayerin eka ja Mercyful Faten Don`t break the oath sekä Melissa olivat myös suosikkejani. Juice, Leevi ja Hassisen kone olivat jo aikaisemmin suosikkejani, kuten myös Sex pistolsin Never mind the bollocks. Noita levyjä tulee vieläkin toisinaan kuunneltua, hyviä ovat edelleen. Doorsia, Rollareita ja Beatlesia unohtamatta.
Olen yli 60-kymppinen ja paljosti samaa mieltä kanssasi. Hyvä musiikkimaku, tai hyvä, mutta samantapainen kuin minulla.
Mikä saa sinut ärsyyntymään rapistä? Kysymykseni on vilpitön. Kysyn siksi, koska minulle rap on ehdottomasti mieleisintä kuultavaa. Ja Cheek-rap siinä ehdoton ykkönen.
Jos haluat eritellä tuntemuksiasi, niin mielelläni sen lukisin.
Rapäyksen tukena oleva elektroninen musiikki on ihanan kuritonta - se sana tulee lähinnä mieleen. Se antaa tilaa hengittää.
Kyllä kun kuuntelee esim. 70-luvun biisejä,niin silloin osattiin oikeasti laulaa ja stemmalaulut aivan mahtavia.
Rap on ykksinkertaisten ihmisten musiikkkia. Ihan sama jos niiden hölötyksessä on viesti, mutta musiikkia tuo ei ole.
Mitä se on, jos ei musiikkia? Tunteena voit noin kokea, mutta mihin järjelläsi sijoitat rapin?
Nykymusiikki on pitkälti 2,5 minuuttia pelkkää paskaa. Oli se rappia tai rockia. Kukaan ei uskalla tai osaa tehdä sitä omilla ehdoillaan, jolloin siitä tulee tekijänsä näköistä ja kuuloista. Tuottaminen on vienyt musiikista ilon ja luovuuden. Vaikka voisi muuta luulla.
Itse rapista voisin sanoa, että olette pitkälti oikeassa mustavalkoisuudessanne. Se on yleisesti ottaen juurikin noin. Syy on jatkuvan apinoinnin jossa samat biitit kopioidaan seuraavan staran käyttöön. He kuulostavat ja näyttävät samalta. Ja kun tämä toistuu satoja kertoja peräkkäin, on asia jo täysin pilattu. Sanoitukset ovat yleisesti kuin 2-vuotiaan suusta.
Toki joukkoon mahtuu poikkeuksiakin. Jotkut levyt ovat lyriikoiltaan ja toteutukseltaan todella loistavia. Tunnelma ja sanat kohtaavat.
Eikös siitä ole musiikissa kysymys?
Jos te ette musiikkityylistä pidä, ei se tarkoita koko genren olevan kelvoton.
se tarkoittaa vain omaa kapeakatseisuuttanne.
Käyttämäsi kapeakatseisuus -sana puhutteli minua, rapiä rakastavaa. Jos ajatellaan historiallisesti ja maailmanlaajuisesti, niin musiikkiinhan kuuluu todella paljon eri suuntauksia.
Se mistä kukin pitää, johtuu monista eri syistä. Tärkeinpänä pidän oman psyyken tarpeen tyydyttymistä. Oma psyyke saa tarvitsemansa nautinnon.
Cheekin lyriikat ovat hänen omaan elämäänsä liittyviä asioita. Ihailen hänen ilmaisukykyään. Hän on nero lyriikoinnissaan. Juuri hänen lyriikkansa avaa tunne-elämäni ja tuo muistoja mieleen sekä antaa aivan selkeää iloa ja myöskin lohtua.
Ja cheekiä en laske rappigenreen ollenkaan. Sen genre on välissä putte-possu ja pellehermanni.
Elastisella vanhassa tuotannossa on jopa rappiin viittavia biisejä.
Rapiin on tullut vuosikymmenien aikana eri tyylejä. Et sinä voi sitä estää. Ei ole olemassa vain yhtä ainutta tyyliä rapissä. Kristillinen rap on yksi niistä.
räpistä siinä missä muustakin jos tykkään biisistä vaikka perusmusamaku heiluu proge rock heavy linjalla
https://www.youtube.com/watch?v=6bdr_2IAJWU
Bush Knocked down the Twin Towers (911) - Immortal Technique Mos DEF
No siinä sitä sanomaa on...
toinen suosikki räppiisini todd rundgrenilta
https://www.youtube.com/watch?v=hxW4U-SOqN8
Todd Rundgren - Fascist Christ
Paljon puhuvia kuvia:
http://s6.postimg.org/mygvam44h/That_s_Entertainment.jpg
http://s6.postimg.org/c05lsffj5/rappers.jpg