Koulukiusaus kasvattaa

Maailma on vahvojen.

Jokela ja Kauhajoki antoi toivoa paremmasta maailmasta, mutta nyt tuntuu, että toivo syttyi turhaan,

Koulu/työpaikka kiusaamiseen ei halutakkaan puuttua.

Kun edes annettaisiin tapella rehellisesti, mutta uhriksi valitulta kielletään myös itsensä puolustaminen ! ja tämä on todella epäreilua !

Useimpien joukkomurhien takana on koulukiusaaminen.

Aikoinaan minua kiusattiin koulussa. Opin vihaamaan, ja suunnittelin vieväni aseen kouluun ja ampuvani niin monta näistä kiusaajista kuin vain ehdin. Suunnittelin jo paikankin jossa ampuminen alkaisi niin ettei kukaan pääsisi pakoon. Vieläkin vihaan montaa ihmistä, niitä on tullut ajan mittaan lisää, mutta en lähde niiden takia vankilaan, tai todennäköisemmin joutuisin kai Niuvanniemeen.
Koulussa kiusaaminen loppui kun jahtasin erästä kiusaajaa puukon kanssa välitunnilla, ja olin tosissani aikomuksessani. Sain siitä hullun maineen jonka takia sain olla rauhassa.
Vanhempana itseluottamus kasvoi, ja varsinkin humalassa saatoin olla hyvinkin vaarallinen jos koin itseäni pilkattavan tai kiusattavan. Olin jo joutumassa käräjille parin tapauksen jälkeen, mutta uhkailin vetämään syytteet pois. Näin tapahtuikin. Molemmat olivat tekojen jälkeen sairaalassa jonkun aikaa.
Kiusaaminen todellakin kasvattaa, siksi minusta tuli tämänlainen.
Että tämänlaisia terveisiä, jokainen voi harkita kannattaako kiusata.

Vain luusereita kiusataan.

Vitut ole mikään laki, koulu on suhteelisen uusikeksintö ja täysin luonnoton, luonotonta lapsuuden orjuuttamista vain koska... koska mikä vittu on koulun idea päivä kodin jatke, samaa sarjaa naisten markan kanssa mutta vanhempi hirvityksen kauhistus jolla pahat voimat tahtovat rikkoa ydin perheen, ja näin saattaa ihmisen yhä riipuvaisemmaksi valtiosta aka järjestäytyneestä piilotetusta väkivallasta, on vain luonollista että lapsi purkaa pahaa oloa erilaisiin toimiin, kun on joutunut pahuuden orjuuttamaksi

Olisi kiva kuulla kokemuksia kiusaamisesta ja sen seurauksista muiltakin.

Minua kiusasi koulussa aina yksi hyvän perheen lapsi. Mitä siitä jätkästä sitten tuli? Puliukon tasoinen juoppo... No mitä minusta tuli? Samanlainen juoppo... Mitä opimme tästä? Emme yhtään mitään. Tai ehkä sen että kusipäästäsi huolimatta sinusta voi tulla samanlainen kuin siitä kiusaamastasi.

Koulu itsessään oli vastenmielinen paikka, jossa oli pakko käydä. Armeija oli toinen turhake. Olen menestynyt hyvin, mutta koulua tai armeijaa en siitä kiitä.

Minua kiusattiin koulussa vähän.

Mutta opin miten suhtautua kiusaamiseen. Eli jos pihalla varastettiin päästäni pipo, ja heiteltiin kaverilta kaverille. Annoin olla ja jatkoin omia juttuja. Sitten se pipo tuotiinkin minulle käteen.

Kerran kiusaaminen yltyi tönimiseen, silloin tein, niin kuin äitini oli antanut jo ohjeeksi ensimmäiseltä luokalta asti. Että jos joku tönii tai lyö saat tehdä niin takasin.
Niin sitten tönin takasin ja nyrkkitappeluksi se jatkui. Onneksi olin judoa harrastanut, muutaman lyönnin jälkeen heitin kaverin mattoon ja pistin kaverin nippuun.

Sen jälkeen ei kiusattu. Olin tuolloin ala-asteen toisella luokalla. Kiusaajani oli 4:llä, eli kaksi vuotta vanhempi. Hän ei ollut harrastanut judoa ja siksi heitostani hän ei osannut tulla alas oikein ja sen ranne murtui. Tämä tapahtui välitunnilla ja ympärillä oli paljon porukkaa. Välitunnin valvoja tuli paikalle siinä vaiheessa, kun rupesi ihmettelemään miksi oppilaat eivät tule sisälle, vaikka kellot on soinu.

Sen sanon, että kiusaaminen ei lopu puheella, vaan teoilla.

Luonnonlaki että koulukiusaaja Stubb johtaa saatana maatamme.