Tiedän, että turistien laskeminen ei kuulu paikallisten lähetystöjen tai edustustojen toimenkuvaan, koska olen erehtynyt viemään erääseen lähetystöön TURISTINA *) tiedon siitä, että olen tullut maahan. Lähetystövirkailija (muistaakseni konsuli, toimii nykyään Ulkoministeriössä) ilmoitti pieni hymynkare suupielessä, että tällaista ilmoitusta ei tarvita. Ihmettelin asiaa ääneen, mutta hän sanoi, että se ei kuulu UM:n toimenkuvaan. OK, ei sitten, ohjeista kuitenkin sain ensimmäisellä lukemisella sellaisen kuvan, että ne olisivat koskeneet myös turistia; jota ne siis eivät tehneet.
Eikä tästä tapauksesta niin montaa vuotta ole. Aikaa toimiakin olisi ollut, jos joku olisi miettinyt asiaa vähän pidemmälle. JÄLKIVIISAANA voi sanoa, että toimiin suomalaisturistien rekisterin muodostamiseeen olisi silloin pitänyt ryhtyä. Rekisteri olisi ollut aivan varmasti käytössä jo viime vuoden aikana. Analyyseihin siitä, kuinka paljon suomalaisturisteja eri maisssa on olisi luullut valtiovaltaa kiinnostavan ilman sen pidempiä pohdintojakin: kysessä taitaa olla suurempi joukko suomalaisia, kuin ulkosuomalaiset.
Miten Ulkoministeriö siis jatkossa varmistaa, että parhaat toimintatavat otetaan käyttöön mahdollisimman nopeasti? Onko Ulkoministeriöllä aloiteprosessia ja jos on, miten titä käytetään? Miten uusien toimintamalli-ideoiden esittämistä rohkaistaisiin tai niille luotaisiin prosessi (vaikkapa niin, että kerran vuodessa pohdittaisiin erilaisiin todellisiiin tai kuvitteellisiin ongelmatilanteisiin ratkaisua)?
*) Kyseisen maan kohdalla pidin lähtökohtaisesti tällaista ilmoitusta eräänlaisena henkivakuutuksena, koska siellä oli aiempina vuosina tapahtunut useita ulkomaalaisten kidnappauksia: Lähetystö olisi huomannut, että en ole poistunut maasta määräpäivään mennessä ja toimiin olisi voitu ryhtyä. Ensimmäinen toimi olisi tietysti ollut soittaa antamaani kännykkänumeroon.
Eikä tästä tapauksesta niin montaa vuotta ole. Aikaa toimiakin olisi ollut, jos joku olisi miettinyt asiaa vähän pidemmälle. JÄLKIVIISAANA voi sanoa, että toimiin suomalaisturistien rekisterin muodostamiseeen olisi silloin pitänyt ryhtyä. Rekisteri olisi ollut aivan varmasti käytössä jo viime vuoden aikana. Analyyseihin siitä, kuinka paljon suomalaisturisteja eri maisssa on olisi luullut valtiovaltaa kiinnostavan ilman sen pidempiä pohdintojakin: kysessä taitaa olla suurempi joukko suomalaisia, kuin ulkosuomalaiset.
Miten Ulkoministeriö siis jatkossa varmistaa, että parhaat toimintatavat otetaan käyttöön mahdollisimman nopeasti? Onko Ulkoministeriöllä aloiteprosessia ja jos on, miten titä käytetään? Miten uusien toimintamalli-ideoiden esittämistä rohkaistaisiin tai niille luotaisiin prosessi (vaikkapa niin, että kerran vuodessa pohdittaisiin erilaisiin todellisiiin tai kuvitteellisiin ongelmatilanteisiin ratkaisua)?
*) Kyseisen maan kohdalla pidin lähtökohtaisesti tällaista ilmoitusta eräänlaisena henkivakuutuksena, koska siellä oli aiempina vuosina tapahtunut useita ulkomaalaisten kidnappauksia: Lähetystö olisi huomannut, että en ole poistunut maasta määräpäivään mennessä ja toimiin olisi voitu ryhtyä. Ensimmäinen toimi olisi tietysti ollut soittaa antamaani kännykkänumeroon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Villäkö pitää hrkita toiminamnetelyjä,
joka on käynny kunnon armeejan eikä ole
polttanu passia pystyy siihen mitä aliupseeri
koulussa opetetaan kriisin hallintaan,jos ei saada yhtyttä alueeseen siellä on asiat tosi pahasti.
Ulkoasianministeriön viestintää ja sen parantamista pohtii viestintä- ja kulttuuriosasto.
Tämä osasto pohtii UM:n viestinnän.
Osastopäällikkönä on yrjo.lansipuro(a)formin.fi
http://www.formin.fi/netcomm/org/orgdata.asp?elem_id=47&LAN=FI
Olen myös hämmästellyt sitä, että miksi on FRF:n osalta otettu SUOMALAISuhri-teema niin voimakkaasti esille motiiviksi sille, miksei ko. ryhmää lähetetty tsunamin tuhoalueelle. Länsipuro itse ei ole muistaakseni tällaista "viestintäturausta" tehnyt, mutta jotkut Ulkoministeriön alaisuuteen kuuluvat henkilöt _muistaakseni_ kyllä. Länsipuro on kuitenkin vastuussa UM:n koko viestinnästä, eikä tätä SUOMALAISuhri-teemaa ole sen taholta pyritty aktiivisesti korjaamaan, joten voin olettaa, että SUOMALAISuhri-selitys on UM:n (ja myös Yrjö Länsipuron) mielestä edelleen hyväksyttävä selitys FRF:n lähettämättömyydelle.
Pointti hämmästelyyn:
FRF:ää käytettiin mm. Bam:ssa Iranissa ja myös Turkin maanjäristysalueella. Kuinka monta SUOMALAISuhria alueella oletettiin olevan, kun FRF lähetettiin sinne? Samalla logiigalla, kuin tsunamin SUOMALAISurittomuuden kohdalla päätettiin olla lähettämättä FRF:ää Aasiaan voisi olettaa, että Bam:iinkaan ei olisi ko. joukkoa lähetetty, vai mitä? Onko Suomella varaa antaa valtiona itsestään sellainen kuva, että eurooppalaisia/arabialaisia voidaan auttaa, mutta aasialaisia katastrofiuhreja ei tarvitse palastaa, ainakaan oletusarvoisesti? Nyt puhun suurelle yleisölle annettavasta viestistä, sisäistä päätösprosessia tämä kysymys ei suoranaisesti koske.
Kysymys: Mikä on UM:n viestintäjohtajan virkavastuu ulosannettavista lausunnoista?
Tilannetta (Suomen kannalta) ei tietystikään helpota se, että alueelle on luvattu huomattavasti vähemmän apua (per capita) kuin muut länsimaat; Suomi tosin ei yleensä lupaa enempää, minkä pystyy pitämään - se on ollut eräiden muiden maiden synti.
Länsipuro ilmeisesti tiesi, että muutama suomalainen (alle 10 oli loukkaantunut).
Tämä sai vanhan Yleisradion toimittajan väittämään ja harhaanjohtamaan STTn kertomaan, ettei suomalaisia ole vaarassa.
Länsipuro siis mediaoppien mukaan harhaanjohti ja tyynnytteli Suomen kansaa, jotta tämä ja iltapäivälehdet EIVÄT olisi vaatineet toimenpiteitä.
Tässä mielessä ydin on siinä, kuka ja millä tiedoilla päätti, ETTEI kyse ole hätätilasta.
Ruotsissa asiat olivat todella huonosti: kadonneita kaksinkertainen määrä eikä mitään tapahtunut, vaikka ministerikin kävi ottamassa irtopisteen käymällä paikan päällä.
Toinen samanlainen oli Ranskan ulkoministeri. Ranska ryhtyi moittimaan Yhdysvaltoja siitä, ettäs se auttaa niin näkyvästi.
Ehdotus siitä, että valtiovalta ryhtyisi rekisteröimään ne sadatuhannet suomalaiset, jotka matkustavat ulkomaille vuosittain, on kyllä aika kaukaa haettu vaatimus. Jo muutenkin suomalaisessa yhteiskunnassa keskustellaan siitä, että isoveli valvoo.
Matkanjärjestäjillä on tietenkin velvollisuus pitää yllä tiedostoja joista tarvittaessa saadaan tiedot kussakin kohteessa olevista ihmisistä. Tähän saatetaan tarvita nykyistä paremmat välineet.
Ongelmaksi muodostuu ihmiset, jotka ovat omatoimimatkoilla. Nämäkin pitäisi velvoittaa rekisteröitymään. Missä olisimme hetken kuluttua?
Ajassa jota pelkäsimme noin 70 vuotta.
Omatoimimatkalla minä olinkin, pakettimatkalle lähden tuskin koskaan (samalla rahalla saa useinmiten paremman paketin hoitamalla järjestelyt itse). Esimerkki vie ehkä liikaa huomiota vastuukysymyksistä turismin huomioimisesta yleisellä tasolla. Esimerkki oli tarkoitettu valottamaan sitä, että toimintatapojen kaavoihinkangituneisuus on realiteetti, ainakin ulkopuolisen silmin. Tuo arvio voi olla väärä, mutta omien toimintatapojen hionta on UM:n sisäinen asia. Sellaisen tutkimuksen tekeminen on jo Yrjö Länsipuron aloitteesta suunnitteilla ja hänen mukaansa toimintatapojen tarkastelu on normalia toimintaa. En tiedä, onko aiemmissa prosessin hiontaan tähtäävissä tutkimuksissa kysytty alimman portaan mielipiteitä, mutta aivan siltä ei tunnu. Yksi positiivinen muutos kuitenkin näyttää viime vuosina tulleen: UVI toimii aivan selvästi tehokkaammin lakimuutoksen ja toimintatapojenkin hiomisen jälkeen, kuin ennen sitä.
Päivittäisten toimintatapojen tarkastelun lisäksi kysyinkin turismin huomioimisesta UM:ssä yleensä. Kyllä niitä kaikenlaisia tilastoja eri mihin suuntautuvan turismin määrästä Suomesta ulkomaille on ollut jo ajat sitten saatavilla. Mikä on Ulkoministeriön virkahenkilöstön vastuu siitä, että turismista edes massaturismia ei ole huomioitu virkahenkilöstön määrässä eri maissa. Siis olisiko massaturismi pitänyt huomioida UM:n normaalien virkatehtävien puitteissa vai ei?
Tuskin sekään tieto, että turismi olisi pitänyt huomioida (jos siihen päädytään), tuo ketään takaisin, mutta esimerkiksi tsunamitapauksen alkutietojen saannin ja siten hallituksen kriisiryhmän alkuvaiheen toimintaan vajavaisilla resursseilla ja vajavaisilla pohjatiedoilla voi olla ollut vaikutusta. Se, että resursseissa on mahdollista vajetta, taas on mielestäni selkeä virkavastuukysymys. Ainakin tiedotus olisi voinut olla täsmällisempää tai varovaisempaa, jos oletusarvio suomalaisten todellisesta lukumäärästä olsi ollut lähempänä totuutta. Luulisin myös, että alkuvaiheen päätökset olisivat voineet olla erilaisia, jos alkutiedot olisivat olleet täsmällisempiä.
Se, että mahdollinen virkavirhe tulee esille jonkin ennalta-arvaamattoman seikan vuoksi, ei poista sitä tosiasiaa, että se on mahdollinen virkavirhe. KETÄÄN TUOMITSEMATTA: tämänkin asian punnitseminen on tutkintalautakunnalle harkinnanarvoinen asia.
Olisiko jälkiviisaat, ja näsäviisaat syytä
kerätä aallonmurtajaksi lomarannoille. Jotta
olisi turva kelkassa.