Sairaudesta kertominen

Vasta haastattelussa kasvotusten jasilloinkin ihan loppumetreillä jossai sopivassa kohtaa missä puhe kääntyy jotenkin siihen suuntaan jos sittenkään.

Älä kerro. Se on yksityisasia ja sairauden takua ei saa syrjiä..

Kiitos vastauksista!

Tällä hetkellä olen itse sen kannalla, että kerron asiasta varovasti, mutta vasta työhaastattelussa (jos ikinä edes sinne saakka pääsisin...). Tämä on reiluin keksimäni ratkaisu sekä minulle itselleni että varmasti työnantajallekin. Toki jos työ on luonteeltaan sellaista, ettei sairaus sen hoitamiseen vaikuta pätkääkään, niin en sitä myöskään mainitse.

Valitettavasti vain en pääse testaamaan tätä tai muitakaan metodeja, koska en pääse edes haastatteluun saakka!

Sinä itse tiedät, millaista työtä voit sairautesi puitteissa hakea. Tuskin siis haet tehtäviin, joihin et sen sairauden vuoksi pystyisi, vai mitä.

Sairaudesta ei tarvitse kertoa, olettamus on juuri se, että jos tehtävä edellyttää vaikkapa täydellistä värinäköä, niin henkilö joka tietää tässä olevan puutteita omalla kohdallaan, ei tehtävään hae (joo, värinäköongelmat eivät ole sairaus, mutta laitoin nyt sen tähän esimerkiksi). Sitten yleensä jos pestataan pitempään sijaisuuteen tai vakituiseen tehtävään, siis toistaiseksi voimassa olevaan pestiin, niin yleensä työnantaja järjestää työterveyshuollon puitteissa työhöntulotarkastuksen, ja jos katsot aiheelliseksi kertoa sairaudestasi niin oikea paikka kertoa on tuo paikka! Terveyshuolto.

Jos kirjoitat hakemukseesi sairaudestasi, olettaen että siis et hae tehtävään johon et sen sairauden takia pysty, niin sinua ei takuulla kutsuta haastatteluun tai jos kerran haastattelussa niin sama juttu, sinua ei taatusti valita, sillä aina löytyy sellainen hakija, jolla sitä sairautta ei ole.

Tietysti voi olla nykypäivänä että sairaudesta on etuakin, ajattele nyt vaikkapa nivelsairausyhdistyksiä, mikäs sen parempi jos työntekijällä on mahdollisuus antaa vertaistukea yhdistyksen jäsenille.... Tosin tuskin ne aivan pahimmista artriiteista kärsiviä pestaavat tuonnekaan!

Kiitos vastauksestasi, nimimerkki ei_missään!

En luonnollisestikaan hae työtä, jota en pystyisi hoitamaan. Ongelmana on, että sairaus kuitenkin rajoittaa jonkin verran. Ennemmin tai myöhemmin (hakemuksessa, haastattelussa, jo työn saaneena) minä saatan joutua kertomaan työnantajalle, etten voi tehdä jotain asiaa. Täytyykö minun silloin perustella kieltäytymiseni? Pelkään, että jos en perustele, niin kieltäytymiseni tulkitaan nirsoiluna tai motivaation puutteena, mutta jos taas perustelen, niin on vaarana, että työnantaja säikähtää tai väärin ymmärtää sairauden laadun.

Esimerkiksi jos minulla olisi lukihäiriö, niin eihän se vaikuttaisi fyysiseen työkykyyni, mutten kuitenkaan olisi oikea työntekijä tarkkuutta vaativiin tehtäviin tekstin parissa. Lukihäiriön haitatessa myös oppimista olisi pelkoni, että työnantaja pitää häiriötä älyllisenä rajoitteena tai palkkaa helpomman, ei rajoitteellisen työntekijän. Koska onko missään olemassa työtä, jossa ei oltaisi jollain tapaa tekemisissä tekstin tai numeroiden kanssa? Siivoojakin saattaa joutua raportoimaan työstään.

Eli ydinkysymys tässä on, että saako työnantajalta pimittää tällaista tietoa rajoitteesta? Se sotii ainakin omaa moraaliani vastaan ja itsellenikin olisi helpompaa, jos löytyisi työnantaja, joka olisi tietoinen tilanteesta mutta antaisi silti mahdollisuuden. Toisaalta olen pattitilanteessa, kun töitä ei tunnu muuten saavan.