Jäähyväiset ateismille?

Luultavasti eräs Late J........ mutta hänellä ei nyt ole valitettavasti nettiyhteyttä - pahoittelemme.

Eronnut ateismista?

Aloittaja ilmeisesti luulee, että ateismi on jokin kirkko tai uskonyhteisö, johon liitytään jäseneksi?

Epäilemättä on ihmisiä, jotka eivät ole uskoneet Jumalaan, ja sitten hurahtaneet uskoon...

Ateismista "luopuminen" tarkoittaisi sitä, että hurahtaisi johonkin taikauskoon. Olen joskus lukenut näinkin käyneen, mutta usein nuo ihmiset ovat kautta linjan uskoneetkin johonkin henkiin ja horoskooppeihin. Siksi kynnys alkaa uskoa johonkin jumalaan on matalalla. Jotkut taas ovat saaneet uskon varjolla uusia ystäviä ja taloudellista tukea. Näin on käynyt esim. joissain Afrikan maissa. Usko on keino nostaa statusta, vaikkei oikeasti aivan uskoisikaan kaikkea, mitä saarnamies puhuu.

Suomalaisista niin moni vierastaa varsinkin Lähi-Idän uskontoja, ettei niihin monikaan ateisti hurahda ikinä. Raamattu ja Koraani pitävät omalta osaltaan ihmisiä loitolla näistä uskonnoista.

Ateismista, kuten teismistäkään ei erota. Jokainen teisti on kuitenkin alunperin ollut ateisti. Ei vauvat koe minkäänlaisia jumalia, ne tulee vasta kasvatuksen mukana ja se millainen jumalajoukko se sitten on mihin uskotaan tulee omasta kasvuympäristöstä tai jossain tapauksessa käännytyksestä.

Minä "erosin" ateistisuudestani pari vuotta.
Miksi?
Järkisyyt.

Ei, eikä myöskään ketään, joka olisi liittynyt ateismiin.

Ateismi ei ole kirkon tai vaikkapa poliittisen puolueen kaltainen yhteisö, johon liitytään ja josta erotaan, vaan käsitys ettei jumalia ja muita taikaolentoja ole olemassa.

"Onko palstalla ketään, kuka olisi eronnut ateismista?"

Ollakseen ateisti ei tarvitse liittyä mihinkään tai kuulua mihinkään mistä pitäisi erota. Ellei aloittaja ole trolli on hän käsittänyt ateismin lisäksi myös uskovaisuuden väärin.

Eipä taida pahemmin olla, sen lisäksi että ateismiin ei liitytä eikä siitä erota. Kysymyksesi osoittaa jo itsessään, ettet edes ymmärrä mitä sana ateismi tarkoittaa.

Minä erosin kirkosta 35 vuotta sitten ja sanoin lopulliset jäähyväiset kristinpaskolle. Monia elämäni aikana tekemiäni päätöksiä olen joskus myöhemmin katunut, mutta sitä päätöstä en koskaan sekuntiakaan. Elämäni paras päätös ilman epäilystäkään.

Kyllä!
Kävin kirjoittamassa allekirjoituksen eroateismista.fi sivustolla ;)

Jos tarkoitat, että joku olisi alkanut jossain vaiheessa uskomaan jumaliin, niin eiköhän tuo kata kaikki palstan uskovaiset. Jos tarkoitat, että joku olisi aikuisiällä kääntynyt vahvasta ateismista vahvaan teismiin, niin aika harvinaisia tuollaiset tapahtumat ovat. Voi niitä toki joku palstallekin osua.

Ja se on sitten "joka", eikä "kuka".

Kyllä näitä eroamisia tapahtuu silloin tällöin, näkyyhän se jo mielenterveyden sairauksien lisääntymisinä, ( kirkkoon liittymisinä).

Olen parin viime vuoden aikana siirtynyt jonkinlaisesta positivismista relativismiin.
Relativistina joudun hyväksymään, että mikään ajattelutapa ei ole ehdottomasti oikea.
Näin ollen myös teismi on ajattelutapa siinä missä muutkin, eikä siis väärä.
Tämän jälkeen totesin, että voinkin käyttää Jumalan (sangen hämärää) käsitettä, jos se sopii johonkin henkilökohtaiseen päämäärääni, ja ajatella hetken ko. viitekehyksessä. Tämä ei ole maailmankuvani kanssa ristiriidassa. Olen todennut, että "Jumala näkee kaiken - myös minut sisäpuolelta kuten itse itseni näen -" on hyvin lohduttava ajatus. Sillä voi päästä häpeästä ja itsesyytöksistä aika helposti eroon, kun niitä sattuu kohtaamaan.

Olenko nyt sitten luopunut ateismista? Riippuu taas ajatteluitavasta :)

Minä erosin ateismin kirkosta ja nykyisin en usko mihinkään jumal olentoon tai tarinaan. Saatan olla maailman ensimmäinen tapaus koska minunlaiselle henkilölle ei ole edes kuvausta.

Erosin ev.lut.kirkosta. Luin Jehovan todistajien kanssa raamattua. Erosin heistä. Ryhdyin ateistiksi. Lopetin Ateismin. Olin luonnonuskova. Erosin heistä(kin). Nyt ajattelen omilla tavoillani. Maailmankatsomuksestani en avaudu sen enempää, mutta ateismi kuvaa sitä likimain hyvin. Piste.