Ajankohtainen näytelmä

nuorissa_on_tulevaisuus kirjoitti:

Rasismi synnyttää vihaa ja sen myötä terrorismia. Brysselin kauheiden tapahtumien jälkeen tämä näytelmä avaa rasismia ja syrjäytymistä, että jatkossa osaisimme välttää syyllistymästä rasismiin.

Rolls-Roycella rasismin äärelle
Persialaiseen kansalliseepokseen perustuvaa näytelmää valmistellaan Lapuan hiljaisuudessa

PASI LAPINKANGAS
LAPUA Ali Ansari katsahtaa hämmästyneenä ulos taiteilijaresidenssin ikkunasta.
– Ulkona kävelee ihmisiä!
Yleensä ikkunasta on kuulemma näkynyt vain hiljainen kylän raitti, vailla yhtäkään kulkijaa.
Iranilainen Ansari ja englantilainen Veronica Wigg ovat asuneet Lapuan Vanhan Paukun taiteilijaresidenssissä maaliskuun alusta lähtien. Elämänsä suurkaupungeissa asuneille taiteilijoille Lapua on kuin toinen maailma.
Työn kannalta Lapua on silti otollinen ympäristö, sen hiljainen huoma on suonut kaiken ajan keskittyä yhteen ihmiskunnan suurimmista kansalliseepoksista.
Tuo teos, persialainen runoilijan Ferdowsin yli tuhat vuotta sitten kirjoittama, Shāhnāmé, Kuninkaiden kirja, sisältää 62 tarinaa, 990 lukua ja lähes 60 000 säettä.
– En sano, että olisimme eristyksissä, mutta meidät on jätetty vain tämän tekstin kanssa. Täällä meidän on vain tehtävä tämä valmiiksi, Wigg kuvailee.
Kuun lopulla, Ansari ja Wigg esittävät tähän järkäleeseen perustuvan näytelmän Lapualla.
Persian historiasta kertova eepos on sekoitus runoutta, kansantarustoa ja todellista historiaa. Persian kielialueella teoksella on ollut valtava merkitys kieleen ja kulttuuriin. Esimerkiksi nykymuotoinen persian kieli, eli fārsi, on säilynyt hyvin Shāhnāmén kielen kaltaisena.
– Se on kuin kaikkien tekstien Rolls-Royce. Sitä on verrattu jopa Koraaniin, Wigg kuvailee.
Wigg tutustui eepokseen pari vuotta sitten. Ohjaajan näkökulmasta kirja pursusi tarinoita, jotka huusivat päästä kerrottavaksi näyttämöllä.
– Se on kuin häijy satu. Se kertoo hyvästä ja pahasta ja siitä, kuinka hauras ja kaunis maailma on, Wigg tuumaa.
Ansarille Shāhnāmé on tuttu jo lapsuudesta, jolloin hänen isällä oli tapana lukea lapsilleen katkelmia siitä. Ansari esittää näytelmässä persialaista prinssiä. Hylättyä lasta esittää seinäjokelainen Eeko Valo.
Lavalla yhdistyy kaksi kieltä, sillä Ansari lausuu vuorosanansa fārsiksi ja poika toistaa repliikit suomeksi.
Ansarille lähtökohta on täysin erilainen kuin koskaan aiemmin. Tuttu, kansallisidentiteettiin liittyvä perusteos on siirretty täysin eri ympäristöön. Sen lisäksi vastanäyttelijä sekä ohjaaja tulevat molemmat eri kulttuureista.
– On tärkeää että pääsen kertomaan Shāhnāmésta ja kulttuuristani uusille ihmisille.
Jotta näytelmä olisi helpommin lähestyttävissä, siihen on valittu vain osia alkuperäisteoksesta, joista muovataan oma tarinansa. Pohjaksi on valittu suuren persialaiskuninkaan Zālin tarina. Muinaisen soturin elämästä piirtyy vahvat, universaalit juovat nykypäivään.
– Näytelmä kertoo rasismista. Siitä kuinka sinut voidaan kieltää tai hylätä vain koska näytät erilaiselta, ohjaaja Wigg kertoo.
Aiheen tärkeydestä huolimatta ohjaaja ei halua tehdä näytelmästä pamfletinomaista julistusta maailman pahuudesta, vaan kertoa aiheesta lempeämmin.
Aihe palauttaa meidät takaisin Lapualle, vieraalle maaperälle, jonne kaksi ulkomaalaista on jätetty keskenään. Wiggin mukaan on ällistyttävää olla paikassa, jossa ihmiset tuijottavat teeskentelemättä.
– Minulla on helpompaa, sillä ihmiset tulevat puhumaan minulle suomea. Alilla on mielenkiintoisemmat oltavat kaupassa. Tämä on kiehtovaa, sillä juuri tästä on kyse myös näytelmässä.
Zaalin pidot – näytelmä erilaisuudesta Teatteri Lapuan näyttämöllä 30.3. ja 31.3.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä