Jumalan hylkäämä

Hyvin monella ihmisellä on sama tilanne.Itsekkin olen joutunut luopumaan paljosta ja joutunut karsimaan arvomaailmastapaljon pois.Se on ikävää että kun köyhyys ja sairauksien vitsaukset iskevät että ympäristön asenteet myös kovenevat.Ihmiset elävät mielikuvissaan vieläkin vanhaa aika ajolloin köyhät olivat kaikkea yhteiskunnassa negatiivista ilmentäviä.

Et ole yksin meitä on paljon.okainen koittaa salata ahdinkonsa ympäristön vuoksi.

Jumalan tiet ovat arvaamattomat kuten tarkoitusperätkin.Itse koita silti arvostaa tätä ainokaista elämäää kaikesta huolimatta koitan siitä nauttia pelkistämällä hyvät asiat todella pieniin ja yksinkertaisiin.Hengitän siis elän näen elämää ympärilläni.On ollut pakko karistaa mielestä tämä yhteiskunta ja sen arvomaailma.Eihän se mukavaa ole tämä hyljeksittynä oleminen.

Se vaatii rohkeutta elää näin ja hyväksyä oma elämänsä kun muut eivät sitä katso hyvällä eivätkä pidä edes ihmisenä.Hyviäkin ihmisiä kuitenkin on mutta harvassa.Kaiken kaaoksen velkojen ja muun rinnalla koita ajatella että tämä on vain maallista olet kuitenkin arvokas ihminen itsellesi ja Jumalalle.Näin minä ajattelen.ksinäistähän se tämä on myönnettäköön mutta meillä on silti elämä ja pieniä materiaakin arvokkaampia asioita ympärillämme vielä Jumalan ihmeitä joista saamme nauttia.Esimerkiksi luonto ja eläimet, ne harvat hyvät ihmiset.Kannattaa unohtaa yleisimmät yhteiskunnassa jylläävät arvokäsitteet jotka perustuvat maallisen ihannointiin materiaan sekä titteleihin.

Jumala vastaa rukouksiin. Aivan varmasti. Aikataulu vaan on erilainen kuin ihmisillä. Hyvää pääsiäistä.

"Hyvällä" ja "pahalla" voi olla samat kasvot. Riippuu vain, missä ja minkälaisessa tilanteessa ne kohtaamme. Eikö olekin kummallista, että kun tapahtuu mielestämme "hyvää", emme kysele, miksi tämä tapahtuu. Kun tapahtuu mielestämme "pahaa", kyselemme miksimiksimiksi...Itse olen lopettanut ihmettelemästä, onko jokin "hyvää" vaiko "pahaa". Ennemmin pohdin tapahtumien logiikkaa. Moniinkin kysymyksiini olen saanut vastauksia vasta 30 v.kuluttua tapahtuneista. Huomaan, että järjettömiltäkin tuntuneisiin asioihin löytyy jokin logiikka pitkällä juoksulla. Asiat tapahtuvat jostakin syystä. Mikään ei näytä tapahtuvan turhaan. Se "pahakaan". Toivottavasti on kehitykseksi.

Vaikka ehkä tuskin lohduttaa, niin Job menetti kaiken. Raamatun mukaan hän sai takaisin kaksinkerroin kaikkea mutta menettämiensä lasten tilalle hän sai saman verran lapsia, mikä viittaa siihen, että menettämänsä lapset hän sai takaisin ylösnousemuksessa, joten kaiken kaikkiaan hän sai kaksinverroin kaikkea.
En minä muuta osaa sanoa kuin että säilytä uskosi Jumalaan. Jumala ei koskaan hylkää. Minun pienen lapseni, joka on syntymästään saakka kamppaillut sairautensa kanssa ja varmasti kokenut kuolemanpelkoa, lempilaulu on "Yksin en kulje en hetkeäkään, vierelläin Jeesuksen aina mä nään...".

Jos otamme vastaan hyvän, niin emmekö ole velvollisia ottamaan vastaan myös pahan? Jaakob paini Jumalan kanssa ja voitti. "En päästä sinua ennenkuin siunaat minut."
Älä luovuta.

Itse olen ollut työttömänä vähän väliä ja suhtaudun nykyää työn hakemiseen kuin arpajaisiin. Turha toivoa mitään kun voittomahdollisuutesi voi 10 tai jopa 300 yhtä vastaan.

Talkoolaisuus Valamossa on valitettavasti lyhyt aikaista eikä sinne pysty suurta joukkoa ottamaan.

Vastaava toimintaa tulisi järjestää muuallakin.

Tunnen samoin... Olin huoleton sinkku, kunnes annoin elämäni jeesukselle. Menin naimisiin Sanan kehoituksen mukaan, lisäännyin ja täytin maata. Evankelioin, toimin seurakunnassa aktiivina, uhrasin aikaani arjen keskellä kulkeville kärsiville, tein kaikkea mitä Sana kehoittaa. Minulta vietiin vaimo, lapset (kolme poikaa), ammatti ja kasvot. Koin täydellisen hylkäämisen, rakkaiden menetyksen, häpeän, köyhyyden ja niin paljon muuta mm. isäni, johon turvauduin uskoni alussa. Hän halvaantui ja näin se viimeinen tuki vietiin. Miksi Jumala kohtelee omiaan näin. En voi lakata uskomasta ja toivomasta parempaa, mutta en käsitä miksi minusta tehtiin luuseri ja kaikkien hyljeksimä. Olen täysin loppu, uskovainen ja itsemurhasta haaveileva... Kirjoitusvirheenikin johtuvat kaljan vaikutuksesta, ainut lohtuni on keskikalta jota vihaan yli kaiken.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, ole vapaa uskomaan, että Hän on kaiken kertaalleen Golgatan keskimmäisellä ristillä Sinun edestäsi kantanut. Että sinulla ja perheelläsi olisi iankaikkinen ilo ja rauha sydämessäsi. Sillä ei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan, ei vaino, eikä mikään ahdistus. Ei hengellinen eikä maallinen. Sillä Hän, joka on ja oli, on Täydellinen. Jumalan poika, joka otti ihmisen muodossa ristillä kantaakseen jokaisen elämäsi asian, ettet sinä joka Jeesukseen Kristukseen uskot, joutuisi kadotukseen, vaan sinulla olisi iankaikkinen elämä.
Jumalan edessä olet rakas, armahdettu. Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu, sillä joka syntinsä tunnustaa, saa armon.
Ota päällesi Herra, Jeesus Kristus ja anna Hänen todella vastata sinulle.
Tänä päivänä, usko ainoastaan, sillä mikä on Jeesus, että ei Hän voisi meitä kaikin tavoin auttaa ja tukea. Sillä Hän tuli julistamaan vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista.

Laske rakas Herra Jeesus Kristus sinun rauhasi tätä janoavan sydämeen ia avaa ovet joita kukaan ei sulje. Sekä sulje ovet joita kukaan ei avaa, että Herra sinä, joka et valitsemistasi ja kutsumistasi kadu, saisit tehdä aloittamasi työsi loppuun. Sinun tarkoittamallasi tavalla. Kiitos Jeesus, että jokainen joka janoaa, saa juoda elävää vettä. Täytä sydämemme sinun rauhallasi. Sinun on Herra valta, voima ja kunnia, iankaikkisesti Amen!