Olen länsimaalainen, valkoinen, lihaakin ajoittain syövä heteromies. Olen kuullut joiltakuilta somessa, että meidän pitäisi olla jotenkin ahtaalla nykyaikana.
Jännä kyllä, en ole itse sellaista havainnut. Ei tunnu yhtään ahtaalta. Pikemminkin vähän nolottaa se, että kun katselen yhteiskunnassa ympärilleni, niin tällaisia ihmisiähän on kaikkialla johtavissa asemissa.
Samoja määreitä täyttävät Juhat ovat yhtiöiden toimitusjohtajina useammin kuin naiset. Hallituksen kolme johtajaa Juha, Timo ja Alex ovat tällaisia miehiä. Työmarkkinajohtajat samoin.
Olisiko pikemminkin niin, että voisi olla aika antaa muunkinlaisille ihmisille vähän tilaa johtavilla paikoilla? Vaihtelu voisi tehdä hyvää. Tuli vaan mieleen.
Eiköhän me miehet pärjätä jatkossakin silti ilman, että näille ominaisuuksille alettaisiin suunnitella kieltolakeja.
Sitä myös vähän miettii: kuinka heikko itsetunto ihmisellä pitää olla, jos kokee sen itselleen uhaksi, että on olemassa muunkinlaisia ihmisiä? Vai onko tämä tätä nykyajan populistien identiteettipolitiikkaa, että pitäisi äänestää tyyppejä, jotka sanovat meidän olevan ahtaalla? Eihän sellainen voi mennä läpi kun tässä maassa on ihan oikeitakin ongelmia, työttömyyttä ja köyhyyttä.
Tavallaan hassua, jos itse sattuu olemaan vielä sitä porukkaa, joka on yhteiskunnassa kaapin päällä.
Jännä kyllä, en ole itse sellaista havainnut. Ei tunnu yhtään ahtaalta. Pikemminkin vähän nolottaa se, että kun katselen yhteiskunnassa ympärilleni, niin tällaisia ihmisiähän on kaikkialla johtavissa asemissa.
Samoja määreitä täyttävät Juhat ovat yhtiöiden toimitusjohtajina useammin kuin naiset. Hallituksen kolme johtajaa Juha, Timo ja Alex ovat tällaisia miehiä. Työmarkkinajohtajat samoin.
Olisiko pikemminkin niin, että voisi olla aika antaa muunkinlaisille ihmisille vähän tilaa johtavilla paikoilla? Vaihtelu voisi tehdä hyvää. Tuli vaan mieleen.
Eiköhän me miehet pärjätä jatkossakin silti ilman, että näille ominaisuuksille alettaisiin suunnitella kieltolakeja.
Sitä myös vähän miettii: kuinka heikko itsetunto ihmisellä pitää olla, jos kokee sen itselleen uhaksi, että on olemassa muunkinlaisia ihmisiä? Vai onko tämä tätä nykyajan populistien identiteettipolitiikkaa, että pitäisi äänestää tyyppejä, jotka sanovat meidän olevan ahtaalla? Eihän sellainen voi mennä läpi kun tässä maassa on ihan oikeitakin ongelmia, työttömyyttä ja köyhyyttä.
Tavallaan hassua, jos itse sattuu olemaan vielä sitä porukkaa, joka on yhteiskunnassa kaapin päällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä Ville! Naulan kantaan!
Älykkyys on yliarvostettua sosiaalisiin taitoihin nähden. Vuorovaikutus on tärkeää.
Identiteettipolitiikka on aina vaarallista ja usein myös tarpeetonta. Jos sana tuntuu vieraalta, niin Timo Soinin blogit ovat puhdasta identiteettipolitiikkaa. Esim. 12.3. tämä:
"Tässä maassa saa syödä lihaa, vastustaa homoliittoja, seurata Formuloita, kannattaa turkistarhausta, polttaa turvetta, ajaa yksityisautolla, lentää Kanarialle, tupakoida parvekkeella, ottaa kopsut, käydä kirkossa, kävellä bootseilla, vastustaa Guggenheimin rakentamista, vastustaa pakollista kasvisruokapäivää kouluissa, mennä armeijaan, pitää kaulassa ristiä tai leijonakorua, arvostella Yleä, olla tilaamatta hesaria…sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Siitä emme tingi."
Li Andersson piti hyvän puheenvuoron Vasemmistoliiton kolmen puheenjohtajaehdokkaan yhteishaastattelussa Ylellä. Hän korosti sitä, että vain harva vaalissa äänestävistä oikeasti identifioituu johonkin mielikuvaan, vaan he ovat ihmisiä.
Silloin kun ollaan ihmisiä, niin toimitaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Identiteettipolitiikassa ihmisiä taas karsinoidaan ja sen jälkeen lahtari tappaa lampaat.
Keskustelua identiteettipolitiikasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14199618/miksi-identiteettipolitiikka-on-todella-tyhmaa