Kun on nyt pari päivää lukenut ja kuunnellut median, poliitikkojen ja eri keskustelupalstojen kommentoijien mielipiteitä islamistien terrorismista, niin huomaa kuinka paljon terroristien puolesta taas selitellään ja yritetään muokata yleistä mielipidettä suopeaksi, ettei vaan kukaan suuttuisi vaikka kymmeniä ihmisiä kuolikin.
Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että leimaavat terrorin tuomitsijat rasisteiksi.
Näiltä jihadistien puolustajilta haluaisinkin nyt kysyä. Entä jos terrorin uhri olisi oma äiti, isä, lapsi, puoliso tai joku muu läheinen henkilö. Niin vieläkö riittäisi yhtä paljon ymmärrystä ja selittelyn halua?
On paradoksi että monilta maailmanparantajilta löytyy kaikista vähiten empatiaa viattomille uhreille.
Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että leimaavat terrorin tuomitsijat rasisteiksi.
Näiltä jihadistien puolustajilta haluaisinkin nyt kysyä. Entä jos terrorin uhri olisi oma äiti, isä, lapsi, puoliso tai joku muu läheinen henkilö. Niin vieläkö riittäisi yhtä paljon ymmärrystä ja selittelyn halua?
On paradoksi että monilta maailmanparantajilta löytyy kaikista vähiten empatiaa viattomille uhreille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän viime sodissa kommunistitkaan vaihtaneet mielipidettään neukkulasta, vaikka idän toverit lahtasivat heidän sukulaisiaan.
Aina kun näitä juttuja tapahtuu ja tulee tapahtumaan ketjussa, koska kuulemma 500 ISIS-taistelijaa on eri Euroopan maassa valmiina, niin...kyllähän sitä todella rukoilee, että kaikki uhrit olisivat suvakkkeja, mutta eihän se valitettavasti niin mene...