Suomalainen keskustelu Kristuksen sovituskuolemasta on viime aikoina saanut yhä pidemmälle kärjistyviä piirteitä. Jotkut teologimme ovat alkaneet puhua sovitusajatusta vastaan tavalla, joka nostaa esille suorastaan vanhan nietzscheläisen radikalismin.
Ajatusta veriuhrista hyljeksitään jo pelkän sisäsiistin humanismin nimissä. Toisaalta näitä aatoksia tuetaan väitteellä, jonka mukaan Luukkaalta ei löytyisi ensinkään kristilliselle uskolle muutoin merkittävää sovitusteologiaa. Pitäisikö kristinusko nyt tulkita aivan periaatteellisesti uudella tavalla? Voiko nykyihminen valita haluamansa kristinuskon rekonstruktion vain sen mukaan, miltä hänestä tuntuu?
http://www.perustalehti.fi/2016/03/miksi-sovitusteologiaa-hyljeksitaan-katsaus-aikamme-hatkahdyttavaan-keskusteluun/
Ajatusta veriuhrista hyljeksitään jo pelkän sisäsiistin humanismin nimissä. Toisaalta näitä aatoksia tuetaan väitteellä, jonka mukaan Luukkaalta ei löytyisi ensinkään kristilliselle uskolle muutoin merkittävää sovitusteologiaa. Pitäisikö kristinusko nyt tulkita aivan periaatteellisesti uudella tavalla? Voiko nykyihminen valita haluamansa kristinuskon rekonstruktion vain sen mukaan, miltä hänestä tuntuu?
http://www.perustalehti.fi/2016/03/miksi-sovitusteologiaa-hyljeksitaan-katsaus-aikamme-hatkahdyttavaan-keskusteluun/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei mitään uutta taivaan alla. Noin 2000-vuotta on juutalaisudesta lahkoutuneiden Jeesuksen seuraajien ja sittemmin kristittyinä tunnettujen keskuudessa kiivaasti kiistelty oikeoppisuudesta 'kehdosta hautaan' joka on aiheuttanut loputtomasti jakaumia.
Onpa noiden oikeaoppisuuksien nimissä vainottu ja tapettukin eri tavoin ajattelevia ja tämä jo heti tuon "pelastavan sanoman" alkumetreiltä alkaen.
Mutta Jeesus itsehän kertoi 'rakkaudellisena sanomanaan' tuoneensa jakaumat, kiistat ja miekan, ei rauhaa.
Ainakin nuo sanat ovat raadollisuudessaan konkretisoituneet.
***
"Varhaisen kristinuskon pääsuuntaukset
"Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskossa oli valtavasti julistajia, joilla oli erilaisia näkemyksiä Jeesuksen opetuksista ja uskon sisällöstä. Tästä seurasi kilpailutilanne, jonka tärkeimmät osanottajat olivat juutalais-, gnostilais- ja hellenistikristityt."
"Omaperäistä ja nykyisin epäkristillisenä pidettyä uskontulkintaa edusti gnostilaiskristillisyys. Gnostilaisessa teologiassa ihmisen päämäärä on vapautua ruumiin ja aineellisen maailman kahleista pyhän tiedon, eli gnosiksen avulla. Jeesus ei ollut heille syntien sovittaja, vaan jumalallisen tiedon tuoja. He uskoivat, että Jeesuksen on Jumala luonut ensitöikseen ja siksi häntä kutsuttiin" luomakunnan esikoiseksi", ei siis syntynyt Jumalasta. Gnostilaiskristityt jatkoivat Jeesuksen tuoman opetuksen noudattamista mutta joutuivat vainon kohteiksi ja tuhoutuivat."
Menestyksekkäin kristinuskon pääsuuntaus oli hellenistikristillisyys (Helleenit eli kreikkalainen pakanauskonto), josta voidaan katsoa nykyisen kristikunnan periytyneen. Menestyksen avain oli matala kynnys kääntymiseen, sillä se ei juurikaan edellyttänyt juutalaisten säädösten noudattamista vaan kaikki aikaisemmat palvontamuodot saivat vain " kristillisen nimityksen".
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia#Varhaisen_kristinuskon_p.C3.A4.C3.A4suuntaukset
Sovitusteologia on pelkkää primitiivistä uhraamista, jota on yritetty paketoida modernimpaan muotoon.
Herraa miellyttää uhrisavu, mikä kai kertoo enemmän hänen kannattajistaan kuin mahdollisesta Herrasta itsestään.
Ajatusta veripaltusta hyljeksitään jo pelkän jessun ja mooseksen nimissä. Toisaalta näitä sepustuksia tuetaan väitteellä, jonka mukaan Luukkaalta ei löytyisi ensinkään jälkimaailmalle säilynyttä arvokkainta reliikkiä, kakkapökälettä.
Muilta satukirjan hahmoilta sellainen on jo löydetty. Viimeisimpänä Kitsan suuren pyramiitin ulkohuussista. Tarkakkaakin (hih) tarkemmat jt-argleokookit etsivät vuosikymmeniä Onaniaksen kakkaa, ja viimein herran (aasichafööri ahmed) henkistyneellä opastuksella se löytyi. Sitä juhlittiin pruuklynissä viikkotolkulla.