Maailmassa...kaikkien negatiivisten uutisten keskellä, kannattaa pysähtyä
aina hetkeksi funtsimaan, lumihangessakin seisten.. sillä kovimmankin lumimyrskyn
keskellä voi olla tyyntä keskeisten kysymysten äärellä..
Mitä minulla itselläni on?
Onko tärkeämpää olla onnellinen, vai arvokas. Uskova vai ateisti. Onko väliä.
Onko meidän tehtävänä rakastaa ihmisiä..vai muuttaa heitä. Jokainen muutos
ihmisessä kumpuaa loppumetreillä... ja aina omasta sydämestä. Saa jatkaa!
Hyvää pääsiäistä!
aina hetkeksi funtsimaan, lumihangessakin seisten.. sillä kovimmankin lumimyrskyn
keskellä voi olla tyyntä keskeisten kysymysten äärellä..
Mitä minulla itselläni on?
Onko tärkeämpää olla onnellinen, vai arvokas. Uskova vai ateisti. Onko väliä.
Onko meidän tehtävänä rakastaa ihmisiä..vai muuttaa heitä. Jokainen muutos
ihmisessä kumpuaa loppumetreillä... ja aina omasta sydämestä. Saa jatkaa!
Hyvää pääsiäistä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hate Free Zone!
Positiivisuusjutut ovat kukkahattutätien höpöhöpötiluliluliitä. Hyvää suklaamunaa!
Ismo Alanko kiteytti asian näin:
"Vaikken mä aina jaksa uskoa ja rakastaa niin on täällä vielä helvetisti kaunista katseltavaa"
Mutta näille apokalytikoille taasen pessimismi on selvästikin uskonnollinen "opinkappale" sillä ellei nähdä kaikkialla vain kurjuutta ja pahuutta ei ole pohjaa uskoa Jeesuksen toiseen tulemiseenkaan.
Usko vain tekee tässäkin sokeaksi, ei nähdä tai ei haluta nähdä lainkaan sitä tosiasiaa, että asiamme ovat kokonaisuutena paljon paljon paremmin kuin ne olivat vaikkapa vain satakunta vuotta sitten.
"Positiivisuusjutut ovat kukkahattutätien höpöhöpötiluliluliitä."
Eikä ole vain. Ilman idealistisuutta ja posiviitivisuutta suurin "realisteista" ei olisi säilynyt hengissä tai oppinut kirjoittamaan ja lukemaan.
Kaikki kehitys on ollut idealististen ja siksi "realistien" mielestä erittäin tyhmien hyväuskoisten ihmisiinuskojien aikaan saannosta. Ilman heitä "realistien" tyypillisissä yhteiskuntaluokissa pääasiallinen ammatti olisi edelleen kerjääminen ja kahleissa kuoleminen, jos taudit eivät olisi ennättäneet ensin.
Idealismissa ei ole mitään hävettävää. On parempi olla hyödyllinen idiootti kuin täysin hyödytön realisti.
Hyödyllisellä idiootilla tarkoitetaan vähän muuta kuin tuosta käyttämästäsi yhteydestä käy ilmi. Realismi on hyödyllistä kaikille, sen puolesta on hyvä olla äänekäs. Ei se ole pessimismiä, että yrittää korjata sitä mikä on menossa päin * vaan positiivisuutta parhaimmillaan.
Minun näkemykseni idealisteista ja realisteista onkin raadollisen realistinen, ei realistien harrastaman oman itsensä idealisoinnin mukainen.
Apokalyptikot eivät tiedä historiasta mitään, kun ainoa lähteensä on raamattu. Jo sadan vuoden takainen aika on heille aivan tuntematon. Vaikka he vihaavat tiedettä, he rakastavat tieteen tuottamaa tiedonvälitystä ja sen painottumista (erityisesti netissä ja vielä erityisemmin vihamediassa) huonoihin, pelottaviin ja raivostuttaviin uutisiin. Eivät he tajua, että keskimääräinen entisaikojen ihminen ei juurikaan ollut perillä välittömän elämänpiirinsä ulkopuolisista tapahtumista – sotilaatkin yleensä kuolivat reissuillaan koskaan kotiinsa palaamatta – ja jos olisi ollut, hänen enteisiin perustuva varmuutensa Lopun aikojen läheisyydestä olisi ollut helposti 100 %. Oli se sitä kyllä usein muutenkin, kun elämä oli erittäin kovaa ja epävarmaa.
Joo. Törmäsin tämmöseen heppuun hetki sitten ja muistin tämän ketjun. Hän taitaa kertoa mikä on homman nimi paremmin kuin minä. Eikä se oo Jesse, se on Sean.
2 Minutes With Sean
https://www.facebook.com/Sean.LivingAtCause/videos/10154083407952072/
Ikävä kyllä, vain niille joilla on on facebook-tili.
Terveistä ihmisistä voi tuntua että synnynnäisesti kehitysvammaiset kaipaavat eniten henkistä tukea..mutta vastavuoroisesti, kuin kompensaationa.. Hengen lahjat ovat myös heille syntymästään saakka annetut. Synnynnäisesti kehitysvammaiset eivät ole henkisesti traumautusoituneita...Siksi vaikeakaan kehitysvamma=liikunta puhe... ei tee patoja elämästä nauttimiselle ja onnenkyyneleet valuvat yhtä norona kuin muillakin ihmisillä...voidaan siis todeta sielun olemassaolo. Kun siihen lisätään voimakastahtoinen mieli= luonne ..ja halu näyttää rakkauden perimmäinen ominaisuus.. eli vilpittömyys....niin matsku on opettavaista. Ihminen asuu siinä kehossa mikä putkahti kehiin.. mutta vain taivas on auki sielullisiin asioihin siirryttäessä.
Perusluonteeltani olen pessimistinen. Luterilaisuus istuu pessimismiin kuin nenä päähän .
Kaikki on menossa huonompaan suuntaan, mutta Jeesus tulee ja korjaa asiat.
Uskon haihtuminen kriittisen ajattelun myötä on tuonut positiivista näkemystä elämääni. Ei mitään perusteetonta nami-nami-kiva-kivaa, mutta jos jokin homma faktojen valossa on mennyt parempaan suuntaan, niin silloin on.
"mutta Jeesus tulee ja korjaa asiat. "
Jeesuksen tulemisella tässä ajassa ...olisi myös vakavia seurauksia, koska uskonnot ovat ylikypsyneet ja keltaisia lehtiä putoilee ääriainesten muodossa...kukapa uskoo elävien sukupolvien näkevän moista konkreettista ilmestystä. Seuraavien sukupolvien aikana ehkä, mutta aikaväli voi olla huimaa luokkaa. "Jeesus tulee oletko valmis"- pitäisikin ottaa metaforana sydämen asiaksi, ei niinkään konkreettisesti.. grande finale...
"Uskon haihtuminen kriittisen ajattelun myötä on tuonut positiivista näkemystä elämääni. "
Kriittinen ajattelu ja sydämenusko toimivat kokonaan eri kontekstissa. Siksi ne pitäisi erottaa toisistaan ja siksi pitäisikin kysyä "olinko oikeasti uskossa"
Uskovat tiedealan ihmiset ajattelevat erittäin kriittisesti....tekevät väitöskirjoja ja ovat siitä huolimatta Jumalaan uskovia. ts. heissä tapahtuva uskonprosessi on läpikäynyt ison haasteen ja itseanalyysin..
Raha on ikuista - taskut vain vaihtuvat. Lisäksi jotkut ovat ottaneet kärsimysempatian kirjaimellisesti.
Ei riitä , että kauhistellaan vaan mennään näytelmään mukaan. sopivasti katsomalla summalla kuten sävellahjassa.
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/857124/Ristiinnaulitsemisessa liikkuu Filippiineilla isot rahat