Maailman muuttuessa tulisi erään tärkeimmistä puheenaiheista olla kristittyjen välinen yhteys. Kristillinen maailma pirstoutuu koko ajan pienempiin ja pienempiin osiin. Suomessakin syntyy jatkuvasti uusia lahkoja, jotka irtaantuvat muista kristityistä. Maailman mittakaavassa kristityt ovat hajaantuneet täysin erilleen toisistaan.
Nyt tarvitaan paljon keskustelua siitä, mikä on uskossa tärkeintä. Ev.lut. kirkko avaa kyllä keskusteluja, mutta kaiken motivaationa on pelko jäsenmäärän laskusta. Ei heitä kiinnosta todellinen usko. Katsokaapa kirkon kampnjoita ja julkisia lausuntoja: siellä liehitellään uskottomia ja muslimeja sen sijaan, että koitettaisiin löytää yhteys uskoviin. Niinpä luterilainen kirkko vain hajottaa uskovien yhteyttä.
Kun ev.lut. kirkon jäsenmäärä putoaa alle 50% kansasta ja sen verotusoikeus voidaan poistaa, alkaa kristittyjen yhteyden todellinen rakentaminen. Emme tarvitse laitoksia ja verotuloja, vaan rukousta ja yhteyttä Kristuksessa. Emme tarvitse uskottomien ja muslimien mielistelyä - emmehän ole itsekään yhteydessä toisiimme. Sen sijaan, kun yhteys löytyy, liittyvät he meihin ilman mielistelyäkin.
Nyt tarvitaan paljon keskustelua siitä, mikä on uskossa tärkeintä. Ev.lut. kirkko avaa kyllä keskusteluja, mutta kaiken motivaationa on pelko jäsenmäärän laskusta. Ei heitä kiinnosta todellinen usko. Katsokaapa kirkon kampnjoita ja julkisia lausuntoja: siellä liehitellään uskottomia ja muslimeja sen sijaan, että koitettaisiin löytää yhteys uskoviin. Niinpä luterilainen kirkko vain hajottaa uskovien yhteyttä.
Kun ev.lut. kirkon jäsenmäärä putoaa alle 50% kansasta ja sen verotusoikeus voidaan poistaa, alkaa kristittyjen yhteyden todellinen rakentaminen. Emme tarvitse laitoksia ja verotuloja, vaan rukousta ja yhteyttä Kristuksessa. Emme tarvitse uskottomien ja muslimien mielistelyä - emmehän ole itsekään yhteydessä toisiimme. Sen sijaan, kun yhteys löytyy, liittyvät he meihin ilman mielistelyäkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nimeltään kristittyjen yhteys perustuu yhteiseen uskontunnustukseen. Jokainen, joka tunnustaa uskonsa Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, on yhteydessä toinen toiseensa yhteisen uskontunnustuksen perusteella.
Raamatun mukaan tuo yhteys on nimeltään "Suuri Babylon" ja "kaikkien porttojen äiti". (Ilm 17-18) Lähes koko nimeltään kristitty maailma tunnustaa uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan, joka on muinaisesta Babyloniasta peräisin oleva harhaoppi.
Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana kansaansa ulos suuresta Babylonista, kaikkien porttojen äidistä. Siitä lähdetään ulos hylkäämällä kolmiyhteisen jumalan oppi.
Portosta ei erota siten, että erotaan jostakin uskovien yhteisöstä. Siitä erotaan siten, että hylätään kolmiyhteisen jumalan oppi. Siihen uskovat erottavat sitten aikanaan Jumalan lapset keskuudestaan, kun he eivät tunnusta enää porton oppia totuudeksi.
Isä on yksin ainoa totinen Jumala ja Jeesus kristus on hänen poikansa. (1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Joh 17:3) Profeetat, Jeesus ja apostolit sanoivat vain isää "Jumalaksi" niissä kohdissa, joissa esiintyvät isä ja poika yhtä aikaa, ja pyhä henki joissakin kohdissa.
Jos isä ja poika esiintyvät yhdessä ja molempia sanotaan "jumalaksi", niin silloin Jeesus ei ole se ylhäisin Jumala ja valtias, joka puhuu tälle toiselle "jumalalle", joka on hänen poikansa. (Psa 110; Hebr 1)
Isä ja poika erotetaan aina toisistaan Raamatun kirjoituksissa ja isä on aina poikaa ylempi ainoa totinen Jumala ja valtias, Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä (Efe 1:3). Tämä asetelma ei muutu koskaan, ei edes taivaassa (Ilm 3:12).
"Jumala on kristuksen pää" ja "poika on oleva alistettu isän valtaan" ikuisesti. (1Kor 11:3; 15:27-28)
Jeesus kristus on ihminen ja pysyy ihmisenä ikuisesti, sikiämisestään ja syntymisestään asti, hamaan iankaikkisuuteen asti. Jeesus ei ole lakannut olemasta ihminen eikä lakkaa olemasta ihminen.
Isän ja pojan välillä on hierarkia. Isä on pojan herra ja Jumala, ikuisesti.
"Nyt tarvitaan paljon keskustelua siitä, mikä on uskossa tärkeintä."
Uskominen on luulemista. Sen takia löytyy yhtä paljon mielipiteitä kuin uskovia (luulevia). Todisteet ratkaisevat. Todisteet ovat objektiivisia, uskot (luulot) ovat subjektiivisia.
Niin kauan kun uskotaan (luullaan) eikä seurata todisteita, ollaan hakuteillä.
Kiitos avauksesta, jossa on esillä varsin tärkeä asia.
Kuten huomautit, kristityt ovat todellakin pirstaloituneet ja edelleen syntyy uusia kristillisiä yhteisöjä ja seurakuntia kuin sieniä sateella. Erityisen vahvana tämä tendenssi näkyy vapaiden suuntien puolella. Luterilainen kirkko on varmaankin luopunut monella tavalla alkuperäisestä uskontunnustuksestaan ja Raamattu-näkymyksestään, mutta samaan hengen vetoon on todettava, että vapaat suunnat ovat varsin laajasti antaneet periksi äärikarismaattisuuden lumoukselle ja sitä myötä sitoutuvat vain oman pienen piirinsä ympyröihin. Kristittyjen yhteyttä se ei luo. Monet harhaopit saavat jalansijaa ja fanaattista kannatusta - kaikki tämä täsmälleen niin kuin Jumala Sanassaan monin tavoin on ennustanut.
Totesit: "Nyt tarvitaan paljon keskustelua siitä, mikä on uskossa tärkeintä." Ilman paljoa keskusteluakin Jeesuksen seuraajat kyllä tietävät, mikä on olennaisinta. Tärkeintä on sielujen pelastus, usko Jeesukseen Kristukseen ja siihen, että Hänen sovituskuolemansa kautta meillä on pääsy Taivaallisen Isämme lapseuteen ja iankaikkiseen elämään. Kristittyjen yhteys ei ole lainkaan tärkeintä, miksi? Siihen on kaksi syytä. Ensiksikin monet sellaiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi eivät ole lainkaan Jumalan lapsia, Jeesuksen seuraajia. Paavali kutsuu heitä "valheveljiksi". Nimellisesti kristittyyn uskovalla, uudesti syntyneellä, ei voi olla minkään veraan hengellistä yhteyttä, josta tässä on kysymys.
Toinen syy on siinä, että kristittyjen yhteyttä me emme voi lainkaan yrittää luoda. Kun sitä yritetään, niin silloin ollaan ns. ekumeniassa, jossa yritetään olla "yhtä" hyväksyen monenlaiset näkemykset niin pelastuksesta, Raamatun totuuksista kuin Jeesuksen seuraamisesta arjessamme - kaikki suvaitaan, jotta yhteys ei vain särkyisi. Ekuminen yhteys on täysin lihallista, inhimillistä yhteyttä, joka ei perustu Pyhän Hengen työhön.
Saan sen vaikutelman, että ihannoit yhteyttä yli kohtuuden. Kirjoitit: "Sen sijaan, kun yhteys löytyy, liittyvät he meihin ilman mielistelyäkin." Raamattu on toista mieltä, sillä Sanan mukaan maailman ihmiset vihaavat Jeesuksen seuraajia, erityisesti Jeesuksen omia vihaavat uskonnolliset ihmiset; samalla tavalla Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat, fariseukset, vihasivat Jeesusta.
Loppuun lyhyesti todellisen hengellisen yhteyden perusta Sanan perusteella. Peruspilatit ovat "yksi usko, yksi kaste ja yksi Herra". Uskon perusasioista, erityisesti pelastukseen liittyvistä meillä tulee olla yhtenäinen näkemys. Yksi kaste - Raamatun mukaan me olemme kaikki kastetut samasta Hengestä, meillä on oltava luottamus siihen, että Pyhä Henki on meidän puolustajamme ja johdattajamme. Kolmanneksi Jeeuksen on oltava elämämme Herra eli meidän on alistuttava elämämem eri alueilla Jeesuksen Herruuden alle. Se tapahtuu ojentautumalla elämämme arjessa Jumalan Sanan mukaan.
"Mikä on uskossa tärkeintä"?
Se on nähty, että itseään uudestisyntyneeksi Jumalan lapseksi sanovat eivät ole samaa mieltä keskenään edes opin alkeista, joten yhteys ei onnistu rakentamalla sitä sen varaan, että olisimme samaa mieltä Raamatun tärkeistä opetuksista.
Ja koska erot opetuksessa ja sen kautta käytännön elämässä johtavat lopulta aina yhteyden hajoamiseen, on siitä seurauksena nykyinen hajaannus, joka ei pääty, ellemme voi olla yhtä mieltä Raamatun tärkeistä opetuksista.
Olemme siis umpikujassa ja kukin pitää yhteyttä lähinnä tai enimmäkseen vain samanmielisten ja samalla tavalla Raamattua ymmärtävien kanssa.
Paavali puhuu "hengen yhteydestä rauhan yhdyssiteellä" ja kaikki Raamatun kirjoittajat ja myös herra Jeesus kristus painottavat rakkautta yhteensitovana voimana, mutta käytännössä hengen yhteys ja rakkaus eivät ole voineet pitää kristittyjä yhdessä - ei edes itseään uudestisyntyneiksi kutsuvia.
Raamatun tärkeiden kohtien erilainen ymmärrys pitää meidät erossa toisistamme, vaikka meissä olisi sama henki ja rakastaisimme toisiamme. Niin se vain on.
Miten niin kristittyjen yhteyttä ei voi "luoda". Olen lapsesta saakka käynyt välillä eri seurakuntien tilaisuuksissa ja minulla on aina ollut ystäviä yli seurakuntarajojen. Enkä kulje minkään seurakunnan nimilappu otsassa, vaan katson kuuluvani globaaliin Kristuksen seurakuntaan.
Kristittyjen yhteydellä ei ole paljoakaan tekemistä ekumenian kanssa. Ekumenia on kristillisiten kirkkojen virallista vuoropuhelua. Eräänlaista kirkkojen diplomatiaa. Ja diplomatiaahan harjoitetaan siksi, että ei jouduttaisi ihan sotaan keskenämme. Kirkkojen johtajat harjoittavat ekumeniaa. Yksittäiset kristityt taas harjoittavat kristittyjen yhteyttä omassa elämässään.
Viime aikoina on taidettu autuaasti unohtaa kuinka Jeesus itse rukoili seuraajiensa puolesta: että he yhtä olisivat. Kristittyjen yhteys on Jeesuksen tahto. Ja meidän kaikkien olisi hyvä miettiä edistävätkö tekemisemme ja sanomisemme sitä, vai eivät. Jos pyrimme hajottamaan kristillistä kirkkoa, niin vaarana on, että meille viimeisellä tuomiolla sanotaan: menkää pois, en tunne teitä.
woewoe
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi.
Kristittyjen yhteys lähtee yksilön sydämen ajatusten muutoksesta, jos on tullut ajateltua väärin siitä, mitä yhteys on.
Jumala tahtoo, että pidämme Kristuksen ruumiiseen kuuluvina Jumalan lapsina lähtökohtaisesti jokaista, joka tunnustaa Jeesuksen kristuksen nimeä ja pyrkii elämään Jumalan tahdon mukaan tätä elämää.
Jos rajaamme sydämessämme muita Kristuksen ruumiin ulkopuolelle pelkästään sen vuoksi, miten he ymmärtävät joitakin tärkeitä Raamatun opetuksia, niin suljemme pois mahdollisuuden olla yhtä kaikkien Jumalan lasten kanssa.
Katolisessa eli yleisessä uskossa olevat tehneet tämän rajauksen katolisen kirkon syntyajoista lähtien. Katoliset isät rajasivat Kristuksen ruumiin ulkopuolelle jokaisen, joka ei tunnusta uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan Nikean vuonna 325 pidetyn kirkolliskokouksen määritelmän ja sitä täydentävien myöhempien uskontunnustusten mukaan (viimeinen tärkeä oli Khalkedonin uskontunnustus vuodelta 451).
Samaa rajausta Kristuksen ruumiiseen kuuluvien ja siihen kuulumattomien välillä jatkavat useimmat protestantit yhdessä katolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa. Ainoa ero katolisiin isiin ja heidän tekemäänsä rajaukseen on siinä, että katoliset isät erottivat kirkosta ja sanoivat helvettiin joutuvan myös niiden, jotka hylkäsivät vauvakasteen sakramentin. Protestanttien joukossa on luisuttu jonkin verran tästä käytännöstä ja menty jopa päinvastaiseen suuntaan: ulkopuolelle rajataan ne, jotka pitäytyvät vauvakasteen sakramentissa.
Olen sitä mieltä, että maailmassa on vain kahdella tapaa uskossa olevia Jeesuksen kristuksen herrakseen tunnustavia ihmisiä. Toiset ovat katolisessa uskossa eli yleisessä uskossa ja tunnustavat katolisten isien kehittämän opin tai sen muunnelmien mukaan uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Toiset ovat niitä, jotka pitäytyvät profeettojen, Jeesuksen ja apostolien tunnustuksessa, jossa sanotaan isän olevan yksin ainoa totinen Jumala ja Jeesus kristus on hänen poikansa, meidän herramme, koska Jumala on korottanut hänet herraksi ja alistanut kaiken hänen valtaansa.
Katolisessa uskossa olevilla on jo yhteys keskenään niin kauan kuin he tunnustavat uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan. Sitä yhteyttä ei tarvitse luoda tai rakentaa, sillä se on jo valmiiksi olemassa sen hengen vaikutuksesta, joka on vaikuttanut kolmiyhteisen jumalan opin ja kristuksen korottamisen isän vertaiseksi Jumalaksi.
Nyt viimeisenä aikana on enää kysymys siitä, ketkä jäävät siihen yhteyteen, joka perustuu kolmiyhteisen jumalan oppiin, ja ketkä lähtevät siitä pois. Suuri Babylon perustuu kolmiyhteisen jumalan opin varaan ja vain harvat valitut Jumalan lapset lähtevät siitä ulos: hylkäävät kolmiyhteisen jumalan opin.
Mitä sen opin hylänneisiin tulee, niin yhtä lailla hajallaan ovat he kuin katolisessa uskossa olevat, johtuen erilaisista näkemyksistä muissa opin kohdissa. Täydellistä yhteyttä ei siis ole saavutettu eikä saavuteta, mutta jako kahtia on selvä: katolisessa uskossa olevat ja muut herran Jeesuksen kristuksen nimeä tunnustavat uskovaiset.
Jeesus puhui opetuslastensa välisestä yhteydestä, siis ihmisten välisestä yhteydestä. Jeesus ei puhunut eri organisaatioiden, seurakuntien tai lahkojen välisestä yhteydestä.
Siis jos sinä tunnistat, että joku ihminen on Jeesuksen opetuslapsi niinkuin sinäkin olet, silloin sinun pitäisi harrastaa yhteyttä sellaisen ihmisen kanssa. Mutta älä yritä väkisin harrastaa yhteyttä erilaisten harhaoppisten lahkojen, kuten katolisten ja luterilaisten, kanssa.
Olen yhtä myös katolisessa tai luterilaisessa kirkossa olevien Jumalan lasten kanssa, vaikka he ovat erehtyneet monissa asioissa. Kun heissä on Jumalan henki ja he ovat Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyt, niin he ovat minun veljiäni ja sisariani Herrassa. Yhteys vallitsee jokaisen Jumalan lapsen välillä riippumatta siitä, missä he ovat ja miten he itse yhteyden ymmärtävät. Jos osa sulkee yhteyden ulkopuolelle muita Jumalan lapsia syystä tai toisesta, niin minä en kuitenkaan sulje vaan pidän lähtökohtaisesti veljenä ja sisarena jokaista, joka tunnustaa herran Jeesuksen kristuksen nimeä ja uskoo hänen kauttaan isään Jumalaan.
On tietysti totta, että suuri osa johonkin kirkkoon tai lahkoon tai mihin tahansa uskovien yhteisöön kuuluvista ei ole Jumalan lapsia, vaikka tunnustavat meidän herramme Jeesuksen kristuksen nimeä. Tämän myös Jeesus sanoi (Matt. 7:21-29) ja apostolit hänen perässään. Jotenkin sen vain sitten lopulta aina hengessään tunnistaa, onko se toinen Jeesuksen nimeä tunnustava saman isän lapsi vai ei, vaikka toki voin ihmisenä joidenkin kohdalla myös erehtyä.
Tietysti luterilaisten ja katolisten keskuudessa voi olla oikeita Jeesuksen opetuslapsia periaatteessa, mutta onko siellä käytännössä, en uskalla sanoa.
Kyllä siellä heitä on - tulevat uskoon, kun ovat vielä kirkon jäseniä. Jumala johdattanee useimmat heistä ennen pitkää pois kirkosta...
Olen lukenut muslimeista, jotka ovat tulleet uskoon ja menneet ensin katoliseen kirkkoon. On kestänyt jopa vuosia ennen kuin ovat tajunneet, että katolinen kirkko ei ole se seurakunta, josta Raamattu opettaa. Ovat sitten lähteneet sieltä ulos...
Kun ihminen tulee uskoon jossakin nimeltään kristityssä yhteisössä tai kirkossa, niin useimmiten hän jää ensin siihen yhteyteen ja lähtee siitä pois vasta sitten, kun on varmuudella havainnut sen väärien yhteydeksi.
Monet luterilaiset eivät näe tai ainakaan tunnusta elämänsä aikana sitä, että kirkko olisi väärien yhteys - heidät on saatu luulemaan, että aito Jumalan seurakunta on se pieni lauma siellä kirkon sisällä... eikä kaste ym. totuudet kaikille Jumalan lapsille tässä ajassa valkene.
Kaikki ovat silti yhtä minun kanssani, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, olivatpa missä tahansa ja missä vaiheessa vaellustaan tahansa. Tämä on se asenne, joka poistaa hajaannuksen Jumalan lasten välillä, mutta se hajaannus poistuu vain yksittäisten kristittyjen sydämessä, ei eri yhteisöjen tai kirkkojen väliltä.
Voi hyvänen aika. Tietysti on vaikka miten paljon.
Tietty ylpeys, itserakkaus, omahyväisyys ja pelkuruus leimaa hyvin voimakkaasti niitä, jotka ovat luterilaisuuden parista uskoon tulleet. Kannattaako sellaisten kanssa olla yhtä.