Olen jo vuosia kummastellut, että miksi useat helluntailaiset ovat niin sisäänpäin kääntyvää porukkaa, jopa kaupungista riippumatta. Mitään eivät juttele ja vain harvoin ottavat kontaktia ulkopuolelta tulevaan.
Esim.1. Mulla ja yhdellä helluntailaisella(?) on yhteinen kaveri. Ollaan muutama kerta oltu kaikki samaan aikaan sattumalta jossakin tapahtumassa ja istuttukin vierekkäin. Kun tätä tyyppiä näkee ilman yhteistä kaveria esim.kokouksessa, ei ole tuntevinaankaan, joskus vähän vilkaisee.
Esim.2. Tilaisuudessa eräs srk:n vastuuhenkilö istuu yleensä aina minua lähellä. Nyt vuosien käymisen jälkeen hän päätti jopa esitellä itsensä. Sekin tosin tapahtui yhteisen tuttavamme ansiosta. Muuten ei ota ikinä mitään kontaktia.
Esim.3. Luvataan ottaa yhteyttä. Kerrotaan, miten kohtaamisemme tuntui Jumalan johdatukselta. Sanomattakin on selvää, ettei sitä luvattua yhteydenottoa koskaan tule. Toistunut useita kertoja.
Esim.4. Tilaisuudessa rukoillaan ryhmissä. Jos et tunne ketään, ei myöskään pyydetä ryhmään vaan jätetään rukoilemaan yksin.
Esim.5. Jos on onnistunut pääsemään esim.ryhmään rukoilemaan, niin ei puhettakaan, että seuraavalla kerralla edes tervehtisivät kohdatessaan.
Esim.6. Kun ei helluntailainen ystäväni menee heidän tilaisuuteensa ja istuu samaan kahvipöytään muiden kanssa, ei kukaan puhu hänelle mitään.
Esim.7. Tosi pienen helluntaiseurakunnan pastori ei tervehdi, ei hymyile, ei esittäydy, ei ole huomaavinaankaan, vaikka seisoo ulko-oven vieressä ja tulen ystäväni kanssa sisään ja yritän itse hymyillä ja ottaa katsekontaktia. On kuin olisin ilmaa ja näkymätön.
Esim.8. Erään helluntailaisen mielestä se on ku hälytysmerkki, jos ihminen liikkuu ja on esim.tilaisuuksissa paljon itsekseen. Henkilössä täytyy silloin olla jotain outoa (ts.vikaa?). Eli jos tilaisuuksissa ei ole ystäviä, niin saa ollakin yksin.
Mm. noiden syiden takia on ollut pakko käydä tutustumassa muihin paikkoihin ja ilokseni todennut että muunkinlaisia paikkoja löytyy. Niinpä ei voi kuin ihmetellä miten Jumalan hengessä toimiva seurakunta voi toimia noin surkeasti ulkopuolisia, ei-helluntailaisia kohtaan? Eikö uskovien pitäisi olla yksi joukko?
Esim.1. Mulla ja yhdellä helluntailaisella(?) on yhteinen kaveri. Ollaan muutama kerta oltu kaikki samaan aikaan sattumalta jossakin tapahtumassa ja istuttukin vierekkäin. Kun tätä tyyppiä näkee ilman yhteistä kaveria esim.kokouksessa, ei ole tuntevinaankaan, joskus vähän vilkaisee.
Esim.2. Tilaisuudessa eräs srk:n vastuuhenkilö istuu yleensä aina minua lähellä. Nyt vuosien käymisen jälkeen hän päätti jopa esitellä itsensä. Sekin tosin tapahtui yhteisen tuttavamme ansiosta. Muuten ei ota ikinä mitään kontaktia.
Esim.3. Luvataan ottaa yhteyttä. Kerrotaan, miten kohtaamisemme tuntui Jumalan johdatukselta. Sanomattakin on selvää, ettei sitä luvattua yhteydenottoa koskaan tule. Toistunut useita kertoja.
Esim.4. Tilaisuudessa rukoillaan ryhmissä. Jos et tunne ketään, ei myöskään pyydetä ryhmään vaan jätetään rukoilemaan yksin.
Esim.5. Jos on onnistunut pääsemään esim.ryhmään rukoilemaan, niin ei puhettakaan, että seuraavalla kerralla edes tervehtisivät kohdatessaan.
Esim.6. Kun ei helluntailainen ystäväni menee heidän tilaisuuteensa ja istuu samaan kahvipöytään muiden kanssa, ei kukaan puhu hänelle mitään.
Esim.7. Tosi pienen helluntaiseurakunnan pastori ei tervehdi, ei hymyile, ei esittäydy, ei ole huomaavinaankaan, vaikka seisoo ulko-oven vieressä ja tulen ystäväni kanssa sisään ja yritän itse hymyillä ja ottaa katsekontaktia. On kuin olisin ilmaa ja näkymätön.
Esim.8. Erään helluntailaisen mielestä se on ku hälytysmerkki, jos ihminen liikkuu ja on esim.tilaisuuksissa paljon itsekseen. Henkilössä täytyy silloin olla jotain outoa (ts.vikaa?). Eli jos tilaisuuksissa ei ole ystäviä, niin saa ollakin yksin.
Mm. noiden syiden takia on ollut pakko käydä tutustumassa muihin paikkoihin ja ilokseni todennut että muunkinlaisia paikkoja löytyy. Niinpä ei voi kuin ihmetellä miten Jumalan hengessä toimiva seurakunta voi toimia noin surkeasti ulkopuolisia, ei-helluntailaisia kohtaan? Eikö uskovien pitäisi olla yksi joukko?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sama vika ev lut
Tullaan messuun tuijotetaan niskaa luetaan liturgiat mennään pois. Istuttiin yhdessä tuntemattomien kanssa iltaa....
Ai hellarit vai? Sinähän kuvailit juuri suurta osaa suomalaisista ihmisistä, joille aiheuttaa syvää ahdistusta puolituttujen tervehtiminen. Riippuu hiukan myös siitä, missä maantieteellisesti ollaan. Itä-Suomesta tulevat ihmiset eivät ole ihan yhtä säikkyä porukkaa.
Olen jo vuosia naureskellut työmatkalla junassa kulkiessani kuinka puolitutut työkaverit kiemurtelevat pyrkiessään välttämään tervehtimistä samassa vaunussa istuessa. En itsekään jaksa alkaa huulta heittämään aamuisin, mutta tervehdyksen nyökkäämisen samalla käytävällä istuvalle ei pitäisi olla ylivoimaista. Tuollainenhan on pöyristyttävää käytöstä kaikkialla muualla maailmassa.
Mutta se on kyllä hyvä kysymys, että miten näiden tyyppien kanssa voi harrastaa kristittyjen yhteyttä, kun pelkkä tervehtiminenkin ahdistaa.
Tottahan se, että on aika yleistä ylipäätään meidän suomalaisten keskuudessa. Kuitenkin muutamat muut seurakunnat, missä olen käynyt, niin kyllä aivan toisella tavalla on otettu vastaan. Tervehditään, jutellaan, tullaan
istumaan samaan pöytään jne. On päässyt mukaan pienryhmään ym. Kai näillä on sitten erilainen näkemys kristittyjen yhteydestä ja lähimmäisen kohtaamisesta. Surettaa vaan, että muuten ihan terve-henkisen oloisessa hel.srk:ssa meininki on tuota. Mitä olen kuullut, niin on kuulemma yleistä myös muiden hel.srk:ien parissa.
Mene kuules Jahvettilaisten kokouksiin. Kyllä siellä pääset oivasti mukaan ja opastavat kotonakin raamatun salaisuuksiin. Sieltä löydät aktiviteetteja.
Eihän muualla tänään kellekään voi sanoa päivää, meinaan ulkopuolisille, He loukkaantuvat monet.
Täällä karjalassa taitaa ihmiset jo luonnostaan olla puheliaita ja eron huomasinkin kun itse muualta muuttanut tänne, että miten tuntemattomat jo kadullakin saattaa tulla höpisemään.
Hell.srk ihmiset hymyilevät ja kun itse ujo olen aina ollut niin kiva huomata itsestäni että alan pääsemään siitä eroon. On ihana mennä kokouksiin kun todella tuntee että Jeesus on siellä keskellämme.
Nyt siellä on kastettu irakilaisiakin ja rukoilen että useampi pakolainen löytäisi meidän seurakuntaan.
Etkö rukoilisi, että muslimit löytäisivät todellisen Allahin? Se olisi todellista egumeniaa. Inshallah!
Muistan erään kerran mitä ei oo aiemmin tapahtunut, mutta tässä meidän hellareissa olin kokouksessa, viistosti eteeni tuli vanha mies. Katselin häntä ja ajattelin että hän vähän muistuttaa isääni.
Saarnan aikana katseeni kääntyi tähän mieheen, taisimme rukoilla silloin ja tuosta miehestä tuli sellainen Pyhän Hengen kosketus, että rupesin itkemään katsoessani tuota miestä.
Kun käänsin katseeni pois hänestä, lakkasi itkukin ja taas kun katsoin häneen rupesin itkemään koska Pyhä Henki kosketti niin voimakkaasti.
Olen nyt monta kertaa miettinyt että kertoisinko tuolle miehelle mitä koin melkein vuos sitten mutta en ole kehdannut. Tuo mies tulee aina yksin kokoukseen ja tutustuisin häneen jos uskaltaisin avata suuni.
Kerran toivotin hälle siunausta kun menin ohi mutta hän ei tainnut kuulla.
En ymmärrä miksi ihmiset eivät muka välitä kuin rikkaista, hyvin toimeentulevista?
Meidän seurakunnassa on hyvin erilaisia ihmisiä ja kaikki ovat yhtä tärkeitä.
Kirkossa vielä vähemmän tutustaan toisiin ihmisiin
Riippuu tilaisuudesta, itse olen tutustunut parhaiten ihmisiin juuri lut.kirkon herätysliikkeissä tai karismaattisemmissa illoissa. Ei tarvitse istua yksin. Eilenkin vaikka pöydässä pari tuntematonta, niin kaikki ottivat osaa keskusteluun ja olivat ystävällisiä toisilleen.
Yks kerta kun olin hel.srk:ssa, niin eräs nainen ei ollut alussa tuntevinaankaan, vaikka oltu usein samassa saunaillassa, tuntee mun vanhemmat jne. Mutta.. Yhtäkkiä kun eräs toinen osoitti kiinnostusta minuun, niin jo oli tälläkin naisella kiire avata suunsa ja alkoi keskustelemaan. Tuota ennen ei tervehtinyt, ei ollut näkevinäänkään. Ei oikein vaikuta Jumalan toiminnalta. Antaa teistä myös aika typerän kuvan.
Itse pitää mennä vain juttelemaan helluntak..
No toisilla on sitten käsitys helluntailaisista, että ovat liiankin innokkaita uskonsa esille tuojia ja seuraan tuppautujia.
Komppaan aloittajaa parinkymmenen vuoden kokemuksella...hellareista et löydä ystävää kuin erityisesti sitä rukoillen ja et todennäköisesti sittenkään. Hanki ensin kallis asunto,vaatteet ja auto,hyvä työ ja mainetta hengellisellä saralla,erityisen tärkeää on se,KENET tuntee ja mistä piireistä! Tekopyhyys uskovien parissa on niin räikeää ja oksettavaa,että en käy enää missään aktiivina viikkoehtoollista lukuunottamatta. Palkkapaimenet mellastavat ja lauma on hajallaan. Itselläni katkesivat kaikki ystävyyssuhteeni uskoontulon myötä ja jos joskus kuvittelinkin löytäväni ystäviä tai "perheen" menetetyn tilalle,siinä olin kyllä niin väärässä kuin olla voi! En suosittele sokeaa lakihenkistä sitoutumista yhteisöön,vaan yksilökristittyjen yhteyteen kirkkokunnasta riippumatta.
Kuulostaa tutulta, että aivan erityinen johdatus pitää olla ja rukousta takana, jos meinaa edes jonkun ystävän seurakunnasta saada. Itse kaipaisin eheyttävää yhteyttä mutta mahdotonta taitaa olla. Kun ei ole näkyvää palvelutehtävää, saavutuksia, tietynlaisia ihmisiä tms taustalla, niin et ole mitään.
Olen välillä ollut vastuutehtävässä toisessa srk:ssa ja eipä tulis itselle mieleenkään, kun ovesta tulee uusi ihminen sisään, olla häntä huomaamatta ja vieläpä kerrasta toiseen. Kaikkiin paikalle tuleviin tutustutaan ja rohkaistaan tulemaan uudestaankin. Häpeäisin itseäni suuresti, jos suhtautuisin ylimielisesti paikalla oleviin ihmisiin, vastuu henkilönä.
Mieleeni tulee usein vertaus Laupias samarialaisesta. Miten paljon seurakunnissakin on niitä, jotka saattavat olla haavottuneita fyysisesti ja/tai psyykkisesti, mutta kerta toisensa jälkeen heidän ohi kuljetaan. He ovat niitä, ketä ei haluta huomata, niitä jotka on helpompi jättää paikoilleen makaamaan, kun on kiire jatkaa matkaa omiin parempiin seurueisiin. He saattavat olla usein niitä, jotka ovat vieraita ja outoja, kenties eri seurakunnasta. Pahimmillaan vaan huudellaan, että "kyllä se Jeesus auttaa sua" tai että "mitä valitat, Jeesus on sun ystävä". Mutta mitäs se Jeesus sanookaan viimeisellä tuomiolla, Hän asettaa vastuuseen ne, ketkä ovat olleet välinpitämättömiä heikompiaan kohtaan. Jeesus odottaa myös konkreettisia tekoja palvelijoiltaan, niiden hyvien tekojen tekeminen kun on annettu meidän ihmisten tehtäväksi.
Sisäänpäin kääntyneisyys näkyy jo toisessa sukupolvessa.
Koska Ne on venäläisiä ja laulaa venäläisiä kansanlauluja käännettynä ja myy piraattilevyjä ja varastettuja vaatteita.
Täällä pienessä Pohjois-savolaisessa hell. srk.ssa on juuri aloittajan kuvaama tilanne.
Edes pastorit eivät tervehdi.Saati muuu srk. Johtui varmaan että alkaessani käydä seurakunnassa , olin naimisissa ei-uskovan miehen kanssa. Myöhemmin erottuani, ei tilanne muuttunut yhtään parempaan suuntaan, vaan päinvastoin.
Erottuani kutsuin muutamia helluntailaisia kotiini rukoilemaan. Viisi henkilöä tulikin. Ruokustapahtuman jälkeen meni viisi vuotta, ennekuin eräs heistä otti työpaikallani kontaktia: Tullen kertomaan omista aviovaikeuksistaan, sekä ihmetteli että miten "sinä oikein selvisit erosta, kun lapsesikin olivat niin pieniä, on tämä niin vaikeaa" Itsellään aikuiset lapset...:::)))
Nämä tapahtumat riittivät.Olin lähes 20v. käynyt paikkakuntani hellarien tilaisuuksissa. Ymmärsin viimein , ettei minua koskaan tulla sinne hyväksymään. Heillä oli valmiiksi kuppikunnat ja piirit, suurimmalta osin ovat sukuakin keskenään. Ei he kaipaa uusia, eivät ainakaan minua.
Tuo pitää aivan paikkansa. Sinun pitää olla syntynyt helluntailaisen kotiin ja sinun pitää avioitua samantasoisen kanssa, niin silloin sinulla on paikka helluntaiseurakunnassa, pyhimpien joukossa. Minä olen syntynyt helluntailaisen kotiin, mutta valitettavasti rakastuin vasta uskoontulleeseen tyttöön 20 vuotta sitten.
Mutta kyllä meillekin on ollut paikka seurakunnassa, uskollisena uhraajana, kakkosluokan rivijäsenenä.
Totta kirjoitit: "Heillä oli valmiiksi kuppikunnat ja piirit, suurimmalta osin ovat sukuakin keskenään." Täällä jopa seurakunnan tunnuslause on luotaantyöntävä, Seurakunta X kuntalaisia varten. Eipä sinne kiinnosta mennä kun on toisesta kunnasta.
Vielä pitää ottaa huomioon, että vapailla suunnilla on ihan ominkutoinen armolahja. (Valheellisen) armolahjan avulla nuuskitaan ja syynätään sitten tulijat, jos vaikka on joku paha henki. Jos tuo nuuskija jotenkin tuntee outoa henkeä, niin tulokas on leimattu, varmaan loppuelämäksi. Kaikki tapahtuu hiljaa selän takana.
Paljon on parjauksen makua. No, Hänen korva kuulee ja silmä näkee ja ennen kaikkea Hän näkee sydämen / sydämesi, myös minun.