Mihin pahimmillaan naisettomuus on vienyt teidät?

- Siihen, että olen alkanut uskomaan tämän palstan juttuja siitä, että miehen tasoon vaikuttaa ulkonäkö, raha ja status.
- Siihen, että minusta on tullut rasisti koska rajan yli ei tule kauniita ja eksoottisia naisia.
- Siihen, että minulle kelpaisi melkein kuka vaan alle 40-vuotias

Viinaan menevä olen sekä sinkkuna että parisuhteessa.

Kaikkiin noista. Kahta ensimmäistä ei voi parantaa/saada parantavaa apua mutta kaksi jälkimmäistä on asioita joihin voi itse vaikuttaa. Työssä olen ja pidän siitä. Alkoholia juon vapaalla jos huvittaa tai olen juomatta. Kuljen myös sen sorttisessa harrastuksessa että alkoholi ei siihen sovi mut muuten mökkiviikonlopussa voi huveta parikin lootaa keskikeppanaa. Siis voi huveta. Paljon on niitäkin viikonloppuja kun ei mene yhtään eikä periaatteessa tarvetta juomiseen ole muutakuin masennuksen aiheuttama itseinho, ikävä, katkeruus, viha yms joita viina helpottaa vaikka tätä ei sais ääneen sanoa tässä raittius ihanne kulttuurissa. Naisettomuus/perheettömyys tulee silti suurella todennäköisyydellä viemään mut ennenaikaisesti hautaan. Syynä ei ole siihen silloin viina eikä tapaturma.

Entäpä miehettömyys?

Psykologin luo - KYLLÄ
Masikseen, alakuloon, merkityksettömyyteen - KYLLÄ
Oman minän aliarviointiin, itsetuntoon - KYLLÄ
Lisähaasteisiin myös työelämässä - KYLLÄ

Ikuiseen yksinäisyyteen jouduin

-AMK-opintojen keskeyttämiseen parin kuukauden jälkeen.

-Armeijasta vapautukseen mielenterveyssyistä.

-Näpistelyyn 18-vuotiaana, josta jäin kiinni, mutta jäin siti reilusti voitolle.

-Ryyppäämiseen 19-vuotiaasta lähtien.

-Ensin pari eri kertaa avohoitoon jonkinlaiselle terapiajaksolle, sitten muutamia päivystys/sairaalakäyntejä, sitten psykologisiin testeihin ja kohta taas johonkin erilaiseen traumaterapiaan tms. Kaikki yhteiskunnan piikkiin joten mikäs siinä.

-Lääkekierteeseen ja satunnaiseen sekakäyttöön yhdessä alkoholin kanssa.

-Täysin sairaaseen ajattelumaailmaan, esim. se että yritän huvin vuoksi rikkoa kamunaisen parisuhteen, tai oikeastaan saada hänet pettämään miestään kanssani, vaikka en häntä rakastakaan. Tästä on pitkä tarina toisessa ketjussa ja homma on vielä ihan vaiheessa.

-Ihannoimaan kouluammuskelijoita ja Anders Breivikiä.

-Ihannoimaan Putinia, Venäjää ja ylipäätään koko maassa vallitsevaa kansallista omanarvontuntoa, joka meidän aisurikansalta ja pääministeriltämme puuttuu.

Hetkinen. Tässä on nyt kyllä jotain joka ei täsmää!?
Kun nyt olemme saaneet kuulla silmät-suut täyteen että naiset ovat:
-huoria
-siiderivalaita
-sotanorsuja
-eivät osaa mitään eivätkä kelpaa muuksi kun panopuuksi
-vitunkantotelineitä
-kurppia jne. jne. jne.
niin miksi ihmeessä tämän hirviön PUUTE voi tehdä miehen sairaaksi?
Vai onko kyse vain siitä, että naiselta kelpaa se yksi paikka, muusta ei väliä?
Ja jokaisen naisen velvollisuus on kaatua helmat hampaissa joka ikisen miespuolisen edessä? Siitäkö tässä on kysymys?
Minun tajuntaani ei mene, että mies, luomakunnan kruunu voisi kaivata elämäänsä jotain niin ala-arvoista kuin naisen? Miksi ette nauti elämästänne ILMAN tuota riesaa?
Mitä siis haluatte?

Niin?????

Sairaalaan teho osastolle vei. Harmi kun ne paransi minut

no pahimmillaan on vienyt paratiisistä onnen maahan ilman naista mies onnellinen ajaa komeilla hyvillä autoilla ja muutenkin kaikki hyvin mutta kun nainen kuvioihin niin kaikki on mennyt

Onks tää ny joku delausketju vai mitä täs haetaa? Ootte aika pessimistist sakkii jos saa sanoo. Yrittäsitte ny piristyy ku lumetki on menos veks ja sillanalusis tarkenee vaik koisii. Elämä on niin saatanan lyhyt ettei sitä kande lusii miettimäl jotai pahimpii jutskii mitä arjest löytyy hei kundit. Vähä solee skiinaa ja naama muikeeks ny. Friidut ei diggaa mököttävist uroksist senhä määrää jo luontoki.

Joo mutta kun parisuhde ei ole automaattisesti rakkautta. On eri asia olla parisuhteessa kuin oikeassa rakkaus suhteessa. Useimmat ihmiset ovat kyllä olleet parisuhteissa, mutta vain harva kohdannut todellisen rakkauden, joka vain vahvistuu ajan saatossa ja jossa kunnioitetaan toista.
Ja jos parisuhde ei perustu aitoon rakkauteen, siitä tulee yllättävän nopeastikin pelkkää piinaa, jossa sitten ollaan enää pelkästään taloudellisista syistä ja lasten takia.
Iso osa parisuhteessa elävistä vähät välittää toisesta, oikein odottaa että kuolis tuo riesa pois, että sais periä kaiken yhdessä hankitun itelleen ja olla omassa rauhassa kun leskeneläke ropisee tilille. Oon ite kasvanut tyypillisessä kulissiperheessä ja sen takia mua ei kiinnostakaan parisuhteet koska oon nähnyt mitä paskaa se pahimmillaan on. Eri asia jos löytyy joku johon oikeesti rakastun, mutta en todellakaan ala vaan seukkaamaan pelkästään järkisyistä (pakko saada lapsi, talo, jne) kuten moni mun ystävä on sanonut, että he vaan "alkoi oleen" ilman mitään rakkautta. Näiden järkisyiden takia. Hyi.
Mulle on jäänyt oikein traumat kun olen vierestä nähnyt sitä kylmää, suorastaan sydämetöntä yhdessäoloa ja kasvanut lapsena siinä inhon väristysten keskellä. Mutta ei vanhempi sukupolvi, nuo 50-luvulla syntyneet mitään osaa erota, ne vaan kitkuttaa väkisin yhdessä vaikka vihaavat toisiaan. Ulospäin kyllä näytetään, että kaikki on hyvin ja eletään kuin jotain helkkarin unelmaperhettä ku on niin hienot autot ja mökit ja talot. Moni oikein sanoi, että "teillä on niin onnellinen perhe." Ja vitut oli, hyvä kun vieraat on ehtineet ovesta ulos niin se perseily alkoi.
Minä jopa sanoin vanhemmilleni kun kotoa muutin, että nyt te voitte erota sitten jooko? Mutta eihän ne jäärät ku sinne ne jäi torppaansa vittuilemaan toisilleen. Ahdistavaa.. Kun isä sitten lopulta kuoli, itkin eniten sen takia miten surullinen elämä hänellä oli. Kukaan ei koskaan häntä aidosti rakastanut miehenä.
Äiti on nyt iloinen leski ja taskut pursuaa rahaa.. Ihan sairasta meininkiä. SAIRASTA! Oon mieluumin yksin koko elämäni kuin lähden tuohon kulissielämään itse. Jääköön lapsetki hankkimatta, ei kiinnosta. Ikääkin alkaa jo olla että myöhästä sen suhteen oliskaan. Mun mielestä on ihan fiksua, että ihmiset nykyään on mieluumin yksin kuin paskassa parisuhteessa. Ja ennen kaikkea on järkevää erota kuin traumatisoida lapset tuollaisella typerällä teatterielämällä.