Cs Lewis käsittelee suurta myyttiä kirjassaan "entisen ateistin kristillisiä esseitä".
Luvussa "suuren myytin hautajaiset" Lewis ei varsinaisesti kritisoi biologista evoluutiota (eikä hän kreationisti ollutkaan siinä mielessä miten se yleensä käsitetään) vaan "kansanomaista kehitysuskoa" jota hän kutsuu suureksi myytiksi.
Lewisia pidetään ehkä merkittävimpänä apologetiikkona viime vuosisadalta.
Suosittelen kirjaa apologetiikasta/teismin loogisuudesta kiinnostuneille.
Mitä mieltä palstalaiset ovat hänen kuvaamansa "kansanomaisen kehitysuskon" myyttisyydestä?
Kopioin tuosta luvusta nyt muutamia hänen ajatuksiaan tänne:
"Myyttiin uskovat nimittävät sen keskeisintä ideaa >evoluutioksi> tai >kehitykseksi> tai >esiinnousemiseksi> , samoin kuin Adonis-myytin keskeinen idea on kuolema ja jälleensyntyminen. En tarkoita, että käytännön biologien oppi evoluutiosta olisi myytti. Myöhemmät biologit saattavat osoittaa sen olevan vähemmän tyydyttävä hypoteesi, kuin viisikymmentä vuotta sitten toivottiin. Se ei silti tee siitä myyttiä. Se on väärentämätön luonnontieteellinen hypoteesi.
Meidän täytyy kuitenkin jyrkästi erottaa toisistaan evoluutio tieteellisenä väittämänä ja kansanomainen kehitysusko, joka ilman muuta on myytti. Ennenkuin ryhdyn sitä kuvailemaan ja (mikä on tärkein tehtäväni) ylistämään, minun on ensin tehtävä selväksi sen myyttinen luonne.
Ensinnäkin meillä on käytettävissämme kronologinen todistus. Ellei kansanomainen kehitysusko olisi myytti, vaan (niin kuin se itse kuvittelee) älyllisesti luvallinen seuraus tieteellisen väittämän vaikutuksesta avoimeen ihmismieleen, se nousisi esille vasta tuon väittämän tultua yleisesti tunnetuksi. Ensin väittämä olisi tuttu vain harvoille meistä, sitten tiedemiehet hyväksyisivät sen, sen jälkeen se leviäisi kaikkia kouluja käyneiden ihmisten mieliin, sitten se alkaisi vaikuttaa runouteen ja taiteisiin ja niin lopulta suodattuisi ihmismassojen tajuntaan. Kuitenkin me todellisuudessa huomaamme tilanteen täysin toisenlaiseksi. Myytin kirkkaimmat ja hienoimmat runolliset toteutukset julkaistiin ennen Lajien synnyn ilmestymistä (1859) ja paljon ennen, kuin sen esittämä ajatustapa oli vakiintunut tieteelliseksi oikeaoppisuudeksi......"
"Toinen todistuksemme liittyy myytin sisältöön. Kansanomainen kehitysusko tai kehitysmielisyys eroaa sisällöltään biologien evoluutiosta. Biologille evoluutio on hypoteesi. Se kattaa enemmän tosiasioita kuin mikään muu tällä hetkellä markkinoilla oleva hypoteesi, ja siksi se on hyväksyttävä, ellei esitetä jotain jotakin uutta käsitystä, joka kattaisi vielä enemmän tosiasioita harvemmin olettamuksin, tai siihen asti, kunnes näin tapahtuu. Näin ainakin kuvittelen useimpien biologien sanovan.....
Tiedemiehelle evoluutio on siis puhtaasti biologinen väittämä. Hänelle tämän planeetan orgaaninen elämä on jatkuvan tutkimuksen kohde, ja hän yrittää selittää tiettyjä muutoksia tuolla alueella. Hän ei esitä mitään kosmisia, metafyysisiä tai eskatologisia lausumia. Edellyttäen, että voimme luottaa nykyiseen ymmärrykseemme, edellyttäen, että orgaaninen elämä tuli tänne pysyäkseen, evoluutio yrittää selittää esimerkiksi sen, miten lajit, joilla kerran oli siivet, menettivät ne. Se kuvaa tuon ilmiön ympäristön kielteisen vaikutuksen tulokseksi, joka on tapahtunut pienten variaatioiden kautta. Se ei itsessään selitä orgaanisen elämän ja sen variaatioiden alkuperää eikä pohdi järjen alkuperää tai pätevyyttä. Se saattaa hyvinkin kertoa teille, miten syntyivät avoit, joiden välityksellä järki nyt toimii, mutta ajatustoiminta on eri asia. Se ei edes yritä kertoa teille, miten universumi kokonaisuudessaan syntyi tai mitä se tai mihin se pyrkii. Myytti sen sijaan ei tunne mitään sellaisia pidäkkeitä. Käännettyään aluksi muuttumista käsittelevän teorian teoriaksi edistyksestä se sitten luo tästä kosmisen teorian. Eivät ainoastaan maapallon organismit, vaan kaikki on liikkeessä >eteenpäin ja ylöspäin>. Järki on kehittynyt vaistosta, hyve komplekseista, runous eroottisista ulinoista ja röhkimisestä, sivistys raakuudesta, orgaaninen epäorgaanisesta, aurinkokunta jostakin tähtien kaaoksesta tai niiden seisauksesta.
Ja kääntäen: järki, hyve, taide ja sivistys, sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, ovat vain raakileita tai kehittymättömiä alkuja kaukaisessa tulevaisuudessa olevista paljon paremmista asioista--- ehkä itse jumaluudesta. Myytissä näet >evoluutio> (sellaisena kuin myytti sen käsittää) on kaiken olemassaolon kaava. Olemassa oleminen merkitsee liikkeellä olemista >melkein nollapisteestä> >lähes äärettömyyteen>.
Niistä, jotka on kasvatettu myytin hengessä, ei mikään näytä sen normaalimmalta, luonnollisemmalta, kiitettävämmältä kuin se, että kaaos muuttuisi järjestykseksi, kuolema elämäksi, tietämättömyys tiedoksi. Näin joudummekin täydelliseen myyttiin. Se on liikuttavimpia ja tyydytystä antavimpia maailman draamoja, joita mielikuvitus on koskaan luonut. Jatkuu...
Luvussa "suuren myytin hautajaiset" Lewis ei varsinaisesti kritisoi biologista evoluutiota (eikä hän kreationisti ollutkaan siinä mielessä miten se yleensä käsitetään) vaan "kansanomaista kehitysuskoa" jota hän kutsuu suureksi myytiksi.
Lewisia pidetään ehkä merkittävimpänä apologetiikkona viime vuosisadalta.
Suosittelen kirjaa apologetiikasta/teismin loogisuudesta kiinnostuneille.
Mitä mieltä palstalaiset ovat hänen kuvaamansa "kansanomaisen kehitysuskon" myyttisyydestä?
Kopioin tuosta luvusta nyt muutamia hänen ajatuksiaan tänne:
"Myyttiin uskovat nimittävät sen keskeisintä ideaa >evoluutioksi> tai >kehitykseksi> tai >esiinnousemiseksi> , samoin kuin Adonis-myytin keskeinen idea on kuolema ja jälleensyntyminen. En tarkoita, että käytännön biologien oppi evoluutiosta olisi myytti. Myöhemmät biologit saattavat osoittaa sen olevan vähemmän tyydyttävä hypoteesi, kuin viisikymmentä vuotta sitten toivottiin. Se ei silti tee siitä myyttiä. Se on väärentämätön luonnontieteellinen hypoteesi.
Meidän täytyy kuitenkin jyrkästi erottaa toisistaan evoluutio tieteellisenä väittämänä ja kansanomainen kehitysusko, joka ilman muuta on myytti. Ennenkuin ryhdyn sitä kuvailemaan ja (mikä on tärkein tehtäväni) ylistämään, minun on ensin tehtävä selväksi sen myyttinen luonne.
Ensinnäkin meillä on käytettävissämme kronologinen todistus. Ellei kansanomainen kehitysusko olisi myytti, vaan (niin kuin se itse kuvittelee) älyllisesti luvallinen seuraus tieteellisen väittämän vaikutuksesta avoimeen ihmismieleen, se nousisi esille vasta tuon väittämän tultua yleisesti tunnetuksi. Ensin väittämä olisi tuttu vain harvoille meistä, sitten tiedemiehet hyväksyisivät sen, sen jälkeen se leviäisi kaikkia kouluja käyneiden ihmisten mieliin, sitten se alkaisi vaikuttaa runouteen ja taiteisiin ja niin lopulta suodattuisi ihmismassojen tajuntaan. Kuitenkin me todellisuudessa huomaamme tilanteen täysin toisenlaiseksi. Myytin kirkkaimmat ja hienoimmat runolliset toteutukset julkaistiin ennen Lajien synnyn ilmestymistä (1859) ja paljon ennen, kuin sen esittämä ajatustapa oli vakiintunut tieteelliseksi oikeaoppisuudeksi......"
"Toinen todistuksemme liittyy myytin sisältöön. Kansanomainen kehitysusko tai kehitysmielisyys eroaa sisällöltään biologien evoluutiosta. Biologille evoluutio on hypoteesi. Se kattaa enemmän tosiasioita kuin mikään muu tällä hetkellä markkinoilla oleva hypoteesi, ja siksi se on hyväksyttävä, ellei esitetä jotain jotakin uutta käsitystä, joka kattaisi vielä enemmän tosiasioita harvemmin olettamuksin, tai siihen asti, kunnes näin tapahtuu. Näin ainakin kuvittelen useimpien biologien sanovan.....
Tiedemiehelle evoluutio on siis puhtaasti biologinen väittämä. Hänelle tämän planeetan orgaaninen elämä on jatkuvan tutkimuksen kohde, ja hän yrittää selittää tiettyjä muutoksia tuolla alueella. Hän ei esitä mitään kosmisia, metafyysisiä tai eskatologisia lausumia. Edellyttäen, että voimme luottaa nykyiseen ymmärrykseemme, edellyttäen, että orgaaninen elämä tuli tänne pysyäkseen, evoluutio yrittää selittää esimerkiksi sen, miten lajit, joilla kerran oli siivet, menettivät ne. Se kuvaa tuon ilmiön ympäristön kielteisen vaikutuksen tulokseksi, joka on tapahtunut pienten variaatioiden kautta. Se ei itsessään selitä orgaanisen elämän ja sen variaatioiden alkuperää eikä pohdi järjen alkuperää tai pätevyyttä. Se saattaa hyvinkin kertoa teille, miten syntyivät avoit, joiden välityksellä järki nyt toimii, mutta ajatustoiminta on eri asia. Se ei edes yritä kertoa teille, miten universumi kokonaisuudessaan syntyi tai mitä se tai mihin se pyrkii. Myytti sen sijaan ei tunne mitään sellaisia pidäkkeitä. Käännettyään aluksi muuttumista käsittelevän teorian teoriaksi edistyksestä se sitten luo tästä kosmisen teorian. Eivät ainoastaan maapallon organismit, vaan kaikki on liikkeessä >eteenpäin ja ylöspäin>. Järki on kehittynyt vaistosta, hyve komplekseista, runous eroottisista ulinoista ja röhkimisestä, sivistys raakuudesta, orgaaninen epäorgaanisesta, aurinkokunta jostakin tähtien kaaoksesta tai niiden seisauksesta.
Ja kääntäen: järki, hyve, taide ja sivistys, sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, ovat vain raakileita tai kehittymättömiä alkuja kaukaisessa tulevaisuudessa olevista paljon paremmista asioista--- ehkä itse jumaluudesta. Myytissä näet >evoluutio> (sellaisena kuin myytti sen käsittää) on kaiken olemassaolon kaava. Olemassa oleminen merkitsee liikkeellä olemista >melkein nollapisteestä> >lähes äärettömyyteen>.
Niistä, jotka on kasvatettu myytin hengessä, ei mikään näytä sen normaalimmalta, luonnollisemmalta, kiitettävämmältä kuin se, että kaaos muuttuisi järjestykseksi, kuolema elämäksi, tietämättömyys tiedoksi. Näin joudummekin täydelliseen myyttiin. Se on liikuttavimpia ja tyydytystä antavimpia maailman draamoja, joita mielikuvitus on koskaan luonut. Jatkuu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varsinaista draamaa edeltää (älkää unohtako tässä Rheingoldia) mitä jylhin alkusoitto: ääretön tyhjyys ja aine loputtomassa, tarkoituksettomassa liikkeessä, tietämättä, mitä siitä aiheutuu. Sitten ehkä miljoonannen mahdollisuuden jälkeen – mitä traagista ironiaa! – olosuhteet avaruuden ja ajan eräässä kohdassa synnyttävät pienen käymistilan, jota me kutsumme orgaaniseksi elämäksi. Aluksi kaikki näyttää olevan draamamme nuorta sankaria vastaan, aivan niin kuin sadussa kaikki on ollut seitsemättä poikaa tai huonosti kohdeltua tytärpuolta vastaan. Mutta jollakin tavoin elämä kuitenkin voittaa. Arvaamattomin kärsimyksin [–], vastassaan lähes voittamattomat esteet, se leviää, kasvaa, kehittyy monimutkaisemmaksi: amebasta matelijaksi ja nisäkkääksi asti. [–] Sitten toistuu vanha vastustamaton teema nuoremmasta pojasta tai rumasta ankanpoikasesta. Heikkona, vähäisenä elämän kipinänä, syntyneenä petojen keskellä, jotka ovat paljon häntä suurempia ja voimakkaampia, tulee esiin pieni, alaston, vapiseva, peloissaan kyyristelevä kaksijalkainen, käydä laahustaen, ei vielä täysin pystyasennossa, [–] miljoonien ja miljoonien muutosten tuote. Hänen nimensä tässä myytissä on Ihminen; toisaalla hän on esiintynyt nuorena Beofulwina, jota ihmiset ensin luulivat pelkuriksi, tai Daavid-nuorukaisena, jolla oli vain linko aseenaan Goljatin rautavarustuksia vastaan, tai itse Jaakko Jättiläisentappajana [–]. Hän menestyy. Hän alkaa tappaa jättiläisiään. Hänestä tulee luolaihminen piikivineen ja nuijineen, hän mutisee ja murisee vihollisensa luiden äärellä. Hän on melkein raakalainen, mutta kykenee kuitenkin jollakin tavoin luomaan taidetta, saviruukkuja, kieltä, aseita, hyvää ruokaa ja melkein mitä muuta tahansa (hänen nimensä on toisessa kertomuksessa Robinson Crusoe). Hän vetää tukasta kirkuvaa vaimoaan (en tiedä miksi), hän repii lapsensa kappaleiksi raivokkaan mustasukkaisuuden vallassa, kunnes nämä ovat riittävän vanhoja repimään hänet, ja hän suojautuu pelottavilta jumalilta, jotka hän on itse luonut oman kuvansa mukaan.
Nämä ovat vasta kasvamisen tuskia. Seuraavassa näytöksessä hänestä on tullut tosi ihminen. Hän oppii hallitsemaan luontoa. Tiede haihduttaa hänen lapsuutensa taikauskon. Yhä enemmän hän pääsee oman kohtalonsa herraksi. Sivuuttaen nopeasti historiallisen ajan (siinä liike ylöspäin ja eteenpäin on paikoitellen vähän epäselvä, mutta se ei merkitse mitään meidän käyttämässämme ajan mittakaavassa) seuraamme sankarimme matkaa tulevaisuutta kohti. Katsokaa häntä tämän suuren mysteerin viimeisessä näytöksessä, joskaan ei sen viimeisessä kuvaelmassa. Nyt hallitsee planeettaa (joidenkin versioiden mukaan galaksia) puolijumalien rotu. Eugeniikka on varmistanut, että nyt syntyy vain puolijumalia, psykoanalyysi, ettei kukaan heistä kadota tai tahraa jumaluuttaan, taloustiede, että heillä on saatavissaan kaikki, mitä puolijumalat tarvitsevat. Ihminen on astunut valtaistuimelleen. Ihmisestä on tullut jumala. Kaikki on kunnian loistoa. Ja nyt huomatkaa tarkoin myyttirunoilijan nerouden lopullinen välähdys. Vain myytin huonot versiot päättyvät tähän. Olisi näet turhan pateettista lopettaa tällä tavoin, vieläpä hivenen sivistymätöntä. Jos me lopettaisimme tässä kohdin, kertomuksesta puuttuisi sen kirkkain hohto. Siksi parhaissa versioissa viimeinen kuvaelma muuttaa kaiken perin juurin. Arthur kuolee, Siegfried kuolee, Roland kuolee [–]. Hämärä laskeutuu jumalten ylle. Me olimme tyystin unohtaneet Mordredin, Hagenin, Ganilonin. Koko ajan luonto, vanha vihollinen, joka vain näytti tulleen voitetuksi, on lakkaamatta ja hiljaa jäytänyt perustusta, inhimillisen voiman ulottumattomissa. Aurinko jäähtyy – kaikki auringot jäähtyvät – koko universumi pysähtyy. Elämä (jokainen elämän muoto) karkotetaan ilman paluun toivoa rajattoman avaruuden jokaisesta kolkasta. Kaikki päättyy tyhjyyteen. ”Universaali pimeys peittää kaiken.” Uskollisena Elisabetin ajan tragedian kaavalle sankari on nopeasti suistunut kunniasta, johon hän hitaasti nousi: meidät on lopullisesti hylätty ”mielen viileyteen, intohimojen kuluttua loppuun”. Se on todella paljon parempi kuin Elisabetin ajan tragedia, sillä se on lopullisena ratkaisuna täydellisempi. Se ei johdata meitä ainoastaan yhden, vaan kaikkien kertomusten loppuun: enden sah ich die Welt.
"Minä kasvoin uskoen tähän myyttiin ja olen tuntenut-- ja vieläkin tunnen-- sen lähes täydellisen kiehtovuuden.
Älköön kukaan sanoko, että aikamme olisi mielikuvitukseton.
Eivät kreikkalaiset eivätkä muinaiset norjalaiset keksineet milloinkaan parempaa tarinaa. Aivan nykypäiviin asti olen tietyissä mielentiloissa melkein saattanut löytää sydämestäni toiveen, ettei se olisikaan myyttinen, vaan tosi. Miten se kuitenkaan voisi olla sellainen?.........."
Olen hiukn lukenut Lewisiä ja pidän häntä taitavana kirjoittajana.
Tieteisromaanien tekijät (Clarke, Asimov, May, Pohl,..) ovat sitten jatkaneet tuon myytin kehittelyä. Vakavamielisin tiedeyritys siihen suuntaan taitaa olla Gaia-hypoteesi;
https://en.wikipedia.org/wiki/Gaia_hypothesis
Boyer, Dennett ja monet muut ovat muotoilleet ajatuksia siitä, miten evoluutio voi synnyttää ihmisissä tuollaisia ajatuksia. Mikään luonnontieteellinen fakta ei myöskään estä spekuloimista sillä, että kyseisen myytin takana onkin todellisuutta.
"Olen hiukn lukenut Lewisiä ja pidän häntä taitavana kirjoittajana."
Taitavana kirjoittajana hänet myös yleisesti muistetaan, lähinnä Narnia-kirjasarjan ansiosta. Mikä on sääli sinänsä, koska hän oli myös erittäin terävä looginen päättelijä, josta kertoo myös sekin, että hänen työnsä on vaikuttanut suuresti varmaankin kaikkiin aikamme pätevimmistä apologetiikoista.
Alister Mcgrath kirjoitti hänestä elämäkerran: C. S. Lewis – A Life: Eccentric Genius, Reluctant Prophet, 2013
"Boyer, Dennett ja monet muut ovat muotoilleet ajatuksia siitä, miten evoluutio voi synnyttää ihmisissä tuollaisia ajatuksia. Mikään luonnontieteellinen fakta ei myöskään estä spekuloimista sillä, että kyseisen myytin takana onkin todellisuutta."
Pitää paikkansa.
Hieman ehkä surullista on se, että varsin suurelle osalle (tekisi mieli sanoa suurimmalle osalle) varsinkin nuoremman polven ihmisistä, tuo myytti on muuttunut kuvitelluksi faktaksi.
Todella moni jonka kanssa olen asiasta keskustellut, pitää evoluutiota vastauksena kaikkiin elämään ja olemassaoloon liittyviin kysymyksiin. Johtuneeko siitä, että evoluutiosta puhutaan niin paljon lähes kaikissa yhteyksissä, että se on muodostonut "ultimaattiseksi vastaukseksi" monien ihmisten mielissä.
Enkä nyt väitä, että Jumalan tulisi olla jokaisen "ultimaattinen vastaus", mutta Jumala äärettömänä käsitteenä on mielestäni paljon soveltuvampi "kaiken teoriaksi" kuin evoluutio, joka voi parhaimmassakin tapauksessa olla vain pieni osa sitä.
Evoluutio ja "kehitysoppi" on myytti vain kreationistien mielikuvissa.
Lewis toki kirjoittaa kaunisti ja fiolosofisesti mutta perusasioissa hän on aivan metsässä.
Evoluutioteoria ei ole mikään hypoteesi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hypoteesi) eli olettama vaan teoria (https://fi.wikipedia.org/wiki/Teoria). Hypoteesi tarkoittaa olettamaa siitä että asiat voisivat olla jollain tavalla ja tämä yritetään sitten sen jälkeen tieteellisesti todistaa. Teoria taas on jo hyvin perusteltu tieteellinen selitys jollekin (yleensä jo havaitulle) asialle.
Täytyy siis muista ero joka unohtuu lähes aina: Evoluutioteoria ei yritä todistaa evoluutiota. Evoluutio, siis lajien muuttuminen, on luonnossa kiistatta havaittu tosiasia. Evoluutioteoria yrittää tieteellisesti selittää mekenismeja jotka ovat jo havaitun muuttumisen takana.
Juuri näin.
"Täytyy siis muista ero joka unohtuu lähes aina: Evoluutioteoria ei yritä todistaa evoluutiota. Evoluutio, siis lajien muuttuminen, on luonnossa kiistatta havaittu tosiasia. Evoluutioteoria yrittää tieteellisesti selittää mekenismeja jotka ovat jo havaitun muuttumisen takana."
En tiedä menikö sinulta tuon tekstin pointti jotenkin ohi, vai miksi alat halkomaan hiuksia. Lewis juuri nimenomaan ei kutsu biologista evoluutiota myytiksi, vaan sen ympärille rakentunutta "kansanomaista kehitysuskoa".
"Lewis toki kirjoittaa kaunisti ja fiolosofisesti mutta perusasioissa hän on aivan metsässä."
Hän toimi 30 vuotta oxfordin yliopiston opettajana jonka jälkeen siirtyi cambridgeen professoriksi. Vaikkei hänen alansa biologia ollutkaan, niin eiköhän hänellä nämä "perusasiat" ollut kunnossa sen aikaisen tiedon mukaan 60-luvulla kirjaa kirjoittaessaan.
"En tiedä menikö sinulta tuon tekstin pointti jotenkin ohi, vai miksi alat halkomaan hiuksia. Lewis juuri nimenomaan ei kutsu biologista evoluutiota myytiksi, vaan sen ympärille rakentunutta "kansanomaista kehitysuskoa"."
Ymmärsin sen. Mutta hän puhuu myös biologisesta evoluutiosta tavalla joka on melko epämääräinen ja siksi sen vertaus tähän "kansanomaiseen kehitysuskoon" jää hieman ilmaan. Kuten myös se, mikä sen tarttumapinta biologiseen evoluutioon yleensäkin on.
"Vaikkei hänen alansa biologia ollutkaan, niin eiköhän hänellä nämä "perusasiat" ollut kunnossa sen aikaisen tiedon mukaan 60-luvulla kirjaa kirjoittaessaan."
Hän sanoo evoluutioteoriaa biologienkin kohdalla hypoteesiksi jota se ei ole. Ja siksi halusin korjata tämän asia. Evoluutioteoria ei myöskään ole uskoa mihinkään kehitykseen sinällään vaan muutoksen tutkimista. Ja siksikin vertaus tavallisten ihmisten kehitysuskoon minusta ontui.
"Evoluutioteoria ei myöskään ole uskoa mihinkään kehitykseen sinällään vaan muutoksen tutkimista. Ja siksikin vertaus tavallisten ihmisten kehitysuskoon minusta ontui."
Tuota hän nimenomaan tekstissään painottaa, että evoluutio on luonnossa havaittavaa muutosta, eikä jatkuvaa kehittymistä "eteenpäin ja ylöspäin" niinkuin tuo "kansanomainen kehitysusko" myytti näyttää ajattelevan vieläpä kosmisessa mittakaavassa.
Hän siis piti erillään biologisen evoluution ja "kansanomaisen kehitysuskon". Kuitenkin hän perusteli että biologinen evoluutio on keskeinen (joskin osittain väärinymmärretty) pala tässä myytissä.
Satuin löytämään tuon koko luvun englanninkielisenä jos haluat tarkemmin päästä selville mitä hän tarkoitti.
http://fpb.livejournal.com/297710.html
Ymmärsin kyllä hänen perimmäisen tarkoituksensa. Tartuin siis lähinnä tuohon viittaukseen että evoluutioteoria olisi hypoteesi josta voisi saada sen kuvan että hänellä on kuitenkin edes peiteltyjä epäilyjä sen suhteen. Voi olla että näin ei ole ja se liittyy vain kirjoituksen tekohetkeen ja sen aikaiseen tieteen tasoon enemmän kuin varsinaiseen epäilykseen.
Ja koska tästä nyt keskustellaan kreationismi-palstalla niin ajattelin että avauksen pohjavireenä oli kuitenkin se että se käsittelisi jotenkin varsinaisen evoluutioteorian luotettavuutta. Tuo Lewisin kirjoitushan ei oikeastaan liity kreationismiin tai kehitysoppiin juuri mitenkään.
"Ymmärsin kyllä hänen perimmäisen tarkoituksensa. Tartuin siis lähinnä tuohon viittaukseen että evoluutioteoria olisi hypoteesi josta voisi saada sen kuvan että hänellä on kuitenkin edes peiteltyjä epäilyjä sen suhteen. Voi olla että näin ei ole ja se liittyy vain kirjoituksen tekohetkeen ja sen aikaiseen tieteen tasoon enemmän kuin varsinaiseen epäilykseen"
Minäkään en varmaksi tiedä miksi hän kutsuu evoluutiota tuossa kirjoituksessaan hypoteesiksi.
Itse ajattelen evoluutioteoriasta, että se on paras tämän hetkinen teoria kuvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja jatkuvaa muutosprosessia.
Mutta, evoluutioteoria pitää kyllä käsittääkseni sisällään moniakin hypoteeseja esim. tiettyjen lajien sukupuista. Eli eivät kaikki asiat mitä yleisesti miellettään kuuluvaksi evoluutioteorian sisälle, ole faktoja, vaan pikemminkin juuri hypoteeseja.
"Ja koska tästä nyt keskustellaan kreationismi-palstalla niin ajattelin että avauksen pohjavireenä oli kuitenkin se että se käsittelisi jotenkin varsinaisen evoluutioteorian luotettavuutta. Tuo Lewisin kirjoitushan ei oikeastaan liity kreationismiin tai kehitysoppiin juuri mitenkään."
Minun motiivini tämän aiheen esille nostamiseen ei ollut evoluutioteorian arvosteleminen. Enemmänkin sen kritisoiminen, että evoluutiosta on virheellisin perustein tullut suurelle määrää ihmisiä jonkinlainen kaikenkattava taikasana.
Vähän samalla tapaa kuin teisteille kuvailtu "god did it".
"Mutta, evoluutioteoria pitää kyllä käsittääkseni sisällään moniakin hypoteeseja esim. tiettyjen lajien sukupuista. Eli eivät kaikki asiat mitä yleisesti miellettään kuuluvaksi evoluutioteorian sisälle, ole faktoja, vaan pikemminkin juuri hypoteeseja."
Olisi ehkä tarkinta sanoa että evoluutioteoriasta on johdettu myös hypoteeseja joista osa on myös myöhemmin onnistuttu todistamaan, osa on edelleen hypoteeseja.
Hyvän ja toimivan teorian tunnusmerkkihän on juuri se että sen pohjalta voidaan tehdä oletuksia ja mitä enemmän noita oletuksia voidaan myöhemmin todistaa, sen parempi ja vahvempi teoria on kysessä.
Evoluutioteoriasta on mm. tehty hypoteeseja siitä, mistä tiettyjen välimuotojen fossiileita pitäisi löytyä jos sukulaisuussuhteet kehittyvät niin kuin on oletettu (ja kun mannerlaatat ovat liikkuneet kuten on oletettu) ja näitä fossiileita on myös löydetty juuri odotetuilta alueilta.
"Enemmänkin sen kritisoiminen, että evoluutiosta on virheellisin perustein tullut suurelle määrää ihmisiä jonkinlainen kaikenkattava taikasana."
Ihmisillä on taipumus löytää oman ajattelutapansa tueksi siihen mielestään sopivia oppeja, olivat ne sitten välillä tieteestä ja välillä uskonnoista.
”Minun motiivini tämän aiheen esille nostamiseen ei ollut evoluutioteorian arvosteleminen. Enemmänkin sen kritisoiminen, että evoluutiosta on virheellisin perustein tullut suurelle määrää ihmisiä jonkinlainen kaikenkattava taikasana.
Vähän samalla tapaa kuin teisteille kuvailtu "god did it".
Pitää kyllä paikkansa, ei ole nykyisenäkään ateistina vaikea myöntää, että ns tavalliselle tallaajalle evoluutio usein on juuri ”god did it” tyyppinen taikasana. Perusteiden virheellisyyden kyllä korvaisin niiden puutteellisuudella. Tämä tilanne on minusta väistämätön, koska häneltä puuttuu tieto siitä, mitä evoluutio ja evoluutioteoria oikeasti ovat ja mitä teoriassa tarkalleen kerrotaan ja mihin perustuen. Hän ei ole perehtynyt siihen kuin korkeintaan pintapuolisesti. Se on vaihtoehtoinen selitys luomismyytille, vaihtoehtoinen uskomus, johon hän uskoo, koska (usein loogisin perustein, mutta ei välttämättä) on hylännyt luomismyytin.
Toisin sanoen tällainen henkilö ei pysty itse arvioimaan, onko teoria luotettava. Hän vain uskoo ”viisaiden miesten” sanaan, aivan kuin luomismyyttiin uskovakin uskoo. Valtaosa tavallisista tallaajista lienee tässä tilanteessa. Jos hän sitten ryhtyy perehtymään asiaan, silloin hän vähitellen lakkaa olemasta myyttiin ja taikasanaan uskoja. Hän alkaa saada itselleen tietoja ja ymmärrystä arvioida, onko evoluutio tosi ilmiö ja onko teoria siitä uskottava.
Vielä vähän tuosta avauksesta. Kyllähän Lewisillä tuossa hyviä näkökulmia on juuri evoluutioselitykseen luottamisen ja luomismyyttiin luottamisen suhteen kansan keskuudessa. Onko sitä sitten syytä kritisoida ja missä mielessä, on eri juttu. Väite ”biologille evoluutio on hypoteesi” menköön aikakauden piikkin. Eiköhän nykytutkijat pidä sitä jo todettuna faktana.
Täytyy vain muistaa, että myös elämyksellisen tietoisuuden omaavat oliot voivat kehittyä. Kehitys ei edellytä "sokeaa kelloseppää".
C.S. Lewis moittii "kansanomaista kehitysuskoa", jonka sijaan hän tarjoaa "kronologista todistusta". Näin tehdessään hän nostaa perimätiedon "mutun" yläpuolelle, onhan oppinut enemmän kuin sivistymätön kansanmies, joka kykenee korkeintaan arvuuttelemaan.
Erityisen kovaa valuuttaa C.S.Lewisille oli varmaan Ussherin kronologia, joka seuraa patriarkkojen sukuluetteloa aina Aadamiin, siis lähes luomishetkeen asti ( luomishetkeä ei tosin kukaan (ihminen) ole ollut todistamassa).
https://fi.wikipedia.org/wiki/James_Ussher
"C.S. Lewis moittii "kansanomaista kehitysuskoa", jonka sijaan hän tarjoaa "kronologista todistusta"
Kova tuntuu olevan halu ymmärtää hänet väärin.
Ei hän sitä moittinut, vaan pyrki osoittamaan sen myyttisen luonteen. Moittimisen sijaan hän itse kirjoituksessaan totesi:
"Ennenkuin ryhdyn sitä kuvailemaan ja (mikä on tärkein tehtäväni) ylistämään, minun on ensin tehtävä selväksi sen myyttinen luonne."
Kronologinen pointti oli vain yksi pointti monien joukossa.
"Erityisen kovaa valuuttaa C.S.Lewisille oli varmaan Ussherin kronologia, joka seuraa patriarkkojen sukuluetteloa aina Aadamiin, siis lähes luomishetkeen asti ( luomishetkeä ei tosin kukaan (ihminen) ole ollut todistamassa)."
Yleisesti ottaen Lewis oli kaikkea muuta kuin raamattua fundamentaalisen kirjaimellisesti tulkitseva.
Hän mm. moittii kirjoituksissaan tiettyjen raamatun kirjoittajien moraalisesti vähintäänkin kyseenalaista ajatusmaailmaa.