Hyvä Blogi!
"Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe: sukupuolieron merkitys
Vaikka sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat usein pitävät vanhempien sukupuolta merkityksettömänä, he tavallisesti pitävät puolison sukupuolta olennaisen tärkeänä. ”Jopa homoseksuaalisuudessa seksuaalisen eron tosiasia on kokemuksen huomattava ja kiinteä osa. Miespuolinen homoseksuaali haluaa toista (ensisijaisesti) miehenä, naispuolinen homoseksuaali haluaa toista (ensisijaisesti) naisena.” (Scruton 2006: 254.)
Yleisen oletuksen mukaan homoseksuaalit ovat biologisesti määräytyneitä seksuaalisuhteisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa ja muut näkökohdat tulisi alistaa tällä biologiselle määräytyneisyydelle. Anthony Esolen (2014: 149) kiinnittää huomiota tämän lähestymistavan epäjohdonmukaisuuteen: “Emme voi sanoa yhtä aikaa: ‘Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa.”
Jotkut esittävät tähän vastaväitteen, että sukupuolella on merkitystä aikuisten parisuhteissa, koska sukupuoli vaikuttaa vaistomaisesti ja tunnetasolla niin, ettei ihminen voi sitä järkiperäisesti hallita. Maggie Gallagher (2012) kuitenkin kysyy: Eikö ole luultavaa, että vanhempien sukupuoli vaikuttaa lapseenkin tunnetasolla ja että hänellä on tarve saada sekä miehen että naisen, isän ja äidin tunnepanos oman kehityksensä tueksi?
Psykologi Rob Palkovizin (2013: 236) mukaan tutkimus osoittaa, että lapselle on edullista kasvaa perheessä, jossa mies ja nainen toimivat toisiaan täydentäen ja toistensa kanssa yhteistyössä vanhempien rooleissa. Tällöin lapset voivat nähdä, miten mies ja nainen toteuttavat samanlaisia tehtäviä osin samoilla ja osin eri tavoilla. Kosketus erilaisiin mallioppimisen ja oppimisärsykkeiden lähteisiin opettaa lapsia toimimaan erilaisissa tilanteissa. Saadessaan suuremman mahdollisuuksien vaihtelun mallioppimisen perustaksi lapset oppivat yhteistoiminnallista jakamista.
Hyvän vanhemmuuden keskeiset ominaisuudet kuten myönteinen tunneilmapiiri, rakentava käyttäytymistapa ja yhteistyö parisuhteessa ilmenevät yhtä lailla sekä äideissä että isissä. Kuitenkin Palkovizin (2013: 226−227) mukaan lapset hyötyvät äidillisen ja isällisen kasvatustyylin ominaispiirteistä ja eroista sellaisina kuin äidit ja isät niitä tyypillisesti ilmentävät suhteessa lapsiinsa. Äidillä on tärkeä merkitys läheisyyden, ymmärryksen ja lapsen tasolle menevien sovellusten ilmaisemisessa. Isällä on tärkeä merkitys kehittää lapsissa avoimuutta ulkopuolista maailmaa kohtaan, rohkaista heitä ottamaan riskejä ja puolustamaan itseään. Läheisessä suhteessa isäänsä tytär oppii rakentavaa aggressiivisuutta, joka auttaa häntä uran kehittämisessä. Isän vaikutus johtaa siihen, että tyttö oppii luottavaisen suhtautumisen miehiin säilyttäen itsenäisyytensä. Isillä on myös tärkeä rooli pojan aggressiivisuuden rakentavassa suuntaamisessa.
Psykiatri Scott Haltzman (2013: 318) päätyy samansuuntaisiin tuloksiin. Isä ja äiti tarjoavat kumpikin lapsensa kasvatukseen oman ainutlaatuisen panoksensa: ”Vanhempien sukupuolierot ovat todellisia, ja niitä tulisi rohkaista sen sijaan että niitä tukahdutettaisiin tai jätettäisiin huomiotta”.
Sikäli kuin naisen ja miehen liitto on kohtuullisen harmoninen, se luonnostaan edistää myönteistä asennetta ja luottamusta molempiin sukupuoliin ja heidän keskinäisen suhteensa toimivuuteen. Tällaisen myönteisen asenteen kehittäminen voi olla suurempi haaste tilanteessa, jossa perheessä on edustettuna ainoastaan yksi sukupuoli ja ainoastaan yhden sukupuolen sisäinen dynamiikka. (Doherty & Craft 2013.)
Kasvattajan omistautuminen tehtäväänsä ei poista perherakenteen dynamiikan vaikutusta: antautunut ja asiantunteva kasvattaja ei esimerkiksi samaa sukupuolta olevan perherakenteen sisällä pysty mallintamaan lapselle sukupuolten välistä dynamiikkaa, mikä taas on tärkeä edellytys lapsen kehitykselle yleensä ja hänen sukupuolisen identiteettinsä kehitykselle erityisesti.
Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan lapsi ei tarvitse äidin ja isän toisiaan täydentävää vaikutusta eikä biologisella sidoksella äitiin ja isään ole vaikutusta. Kaikki nämä luonnolliset tekijät ovat sukupuolineutraalin ajattelun mukaan merkityksettömiä ja ainoa merkitsevä tekijä on ”rakkaus”. Toistaiseksi on jäänyt selittämättä, mistä tämä kaiken uudeksi muuttava ”rakkaus” yhtäkkiä löytyy tähän maailmaan."
Koko.blogi
http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214566-sukupuolineutraali-yhteiskuntakoe-sukupuolieron-merkitys
"Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe: sukupuolieron merkitys
Vaikka sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat usein pitävät vanhempien sukupuolta merkityksettömänä, he tavallisesti pitävät puolison sukupuolta olennaisen tärkeänä. ”Jopa homoseksuaalisuudessa seksuaalisen eron tosiasia on kokemuksen huomattava ja kiinteä osa. Miespuolinen homoseksuaali haluaa toista (ensisijaisesti) miehenä, naispuolinen homoseksuaali haluaa toista (ensisijaisesti) naisena.” (Scruton 2006: 254.)
Yleisen oletuksen mukaan homoseksuaalit ovat biologisesti määräytyneitä seksuaalisuhteisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa ja muut näkökohdat tulisi alistaa tällä biologiselle määräytyneisyydelle. Anthony Esolen (2014: 149) kiinnittää huomiota tämän lähestymistavan epäjohdonmukaisuuteen: “Emme voi sanoa yhtä aikaa: ‘Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa.”
Jotkut esittävät tähän vastaväitteen, että sukupuolella on merkitystä aikuisten parisuhteissa, koska sukupuoli vaikuttaa vaistomaisesti ja tunnetasolla niin, ettei ihminen voi sitä järkiperäisesti hallita. Maggie Gallagher (2012) kuitenkin kysyy: Eikö ole luultavaa, että vanhempien sukupuoli vaikuttaa lapseenkin tunnetasolla ja että hänellä on tarve saada sekä miehen että naisen, isän ja äidin tunnepanos oman kehityksensä tueksi?
Psykologi Rob Palkovizin (2013: 236) mukaan tutkimus osoittaa, että lapselle on edullista kasvaa perheessä, jossa mies ja nainen toimivat toisiaan täydentäen ja toistensa kanssa yhteistyössä vanhempien rooleissa. Tällöin lapset voivat nähdä, miten mies ja nainen toteuttavat samanlaisia tehtäviä osin samoilla ja osin eri tavoilla. Kosketus erilaisiin mallioppimisen ja oppimisärsykkeiden lähteisiin opettaa lapsia toimimaan erilaisissa tilanteissa. Saadessaan suuremman mahdollisuuksien vaihtelun mallioppimisen perustaksi lapset oppivat yhteistoiminnallista jakamista.
Hyvän vanhemmuuden keskeiset ominaisuudet kuten myönteinen tunneilmapiiri, rakentava käyttäytymistapa ja yhteistyö parisuhteessa ilmenevät yhtä lailla sekä äideissä että isissä. Kuitenkin Palkovizin (2013: 226−227) mukaan lapset hyötyvät äidillisen ja isällisen kasvatustyylin ominaispiirteistä ja eroista sellaisina kuin äidit ja isät niitä tyypillisesti ilmentävät suhteessa lapsiinsa. Äidillä on tärkeä merkitys läheisyyden, ymmärryksen ja lapsen tasolle menevien sovellusten ilmaisemisessa. Isällä on tärkeä merkitys kehittää lapsissa avoimuutta ulkopuolista maailmaa kohtaan, rohkaista heitä ottamaan riskejä ja puolustamaan itseään. Läheisessä suhteessa isäänsä tytär oppii rakentavaa aggressiivisuutta, joka auttaa häntä uran kehittämisessä. Isän vaikutus johtaa siihen, että tyttö oppii luottavaisen suhtautumisen miehiin säilyttäen itsenäisyytensä. Isillä on myös tärkeä rooli pojan aggressiivisuuden rakentavassa suuntaamisessa.
Psykiatri Scott Haltzman (2013: 318) päätyy samansuuntaisiin tuloksiin. Isä ja äiti tarjoavat kumpikin lapsensa kasvatukseen oman ainutlaatuisen panoksensa: ”Vanhempien sukupuolierot ovat todellisia, ja niitä tulisi rohkaista sen sijaan että niitä tukahdutettaisiin tai jätettäisiin huomiotta”.
Sikäli kuin naisen ja miehen liitto on kohtuullisen harmoninen, se luonnostaan edistää myönteistä asennetta ja luottamusta molempiin sukupuoliin ja heidän keskinäisen suhteensa toimivuuteen. Tällaisen myönteisen asenteen kehittäminen voi olla suurempi haaste tilanteessa, jossa perheessä on edustettuna ainoastaan yksi sukupuoli ja ainoastaan yhden sukupuolen sisäinen dynamiikka. (Doherty & Craft 2013.)
Kasvattajan omistautuminen tehtäväänsä ei poista perherakenteen dynamiikan vaikutusta: antautunut ja asiantunteva kasvattaja ei esimerkiksi samaa sukupuolta olevan perherakenteen sisällä pysty mallintamaan lapselle sukupuolten välistä dynamiikkaa, mikä taas on tärkeä edellytys lapsen kehitykselle yleensä ja hänen sukupuolisen identiteettinsä kehitykselle erityisesti.
Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan lapsi ei tarvitse äidin ja isän toisiaan täydentävää vaikutusta eikä biologisella sidoksella äitiin ja isään ole vaikutusta. Kaikki nämä luonnolliset tekijät ovat sukupuolineutraalin ajattelun mukaan merkityksettömiä ja ainoa merkitsevä tekijä on ”rakkaus”. Toistaiseksi on jäänyt selittämättä, mistä tämä kaiken uudeksi muuttava ”rakkaus” yhtäkkiä löytyy tähän maailmaan."
Koko.blogi
http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214566-sukupuolineutraali-yhteiskuntakoe-sukupuolieron-merkitys
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siinä nyt on palstan homottajille lähteitä!
heh-heh meni homoilla muna kurkkuun:D
Hain ensimmäisen hyypiön ja hänkin on kehittynyt ajattelussaan.
In The Guardian in 2010, Scruton stated that he had changed his views on homosexuality and would no longer defend what he had argued in the past.[38]
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Roger_Scruton
Enempää en nyt viitsi, koska tämä luterilaisuuden vatkattavin ongelma ei poistu niin kauan, kuin luterilaisia kaappihomoja riittää. Asiaa kun joutuu vähintään kolmen minuutin välein miettimään tai vatkaamaan, on näitä avauksia pakostakin tulossa lisää.
Hauskaa mutta ei yllättävää, että Puolimatka käyttää lähteenään ko. hemmoa. Tutkijakoulutuksen saaneena hänen tulisi tietää, että hänen tulisi tuoda ilmi viittaamansa henkilön nykyinen kanta.
No joo, eihän kyseessä ole tieteellinen artikkeli vaan propaganda mutta en usko etteikö Puolimatka itse tietäisi käyttävänsä lähteitään ja muodostavansa mielipiteitään tavoilla jotka hänen ammatillisissa artikkeleissaan katsottaisiin ilman muuta epätieteellisiksi.
Niin kauan kuin muistan, ennen tätä sukupuolineutraaliajan vallankumousta, yhteiskunnassa painotettiin isän ja äidin erillaista merkitystä lapsen elämässä. Kummallakin niin äidillä kuin isälläkin on lapsen elämässä on oma tärkeä merkityksensä, mitä ei voi toinen vanhempi korvata. Muistan hyvin nämä kasvatuksen asiantuntijoiden lausunnot. Mihin tuo merkitys on yhtäkkiä kadonnut.
Onko tämän ajan asiatuntijat muka viisaampia, jotka sanovat, ettei asialla ole merkitystä?
Pari sitaattia aloituksesta:
"Hyvän vanhemmuuden keskeiset ominaisuudet kuten myönteinen tunneilmapiiri, rakentava käyttäytymistapa ja yhteistyö parisuhteessa ilmenevät yhtä lailla sekä äideissä että isissä."
Nämä asiat tulevat parhaiten esiin hyvässä parisuhteessa, olipa se avio- tai avoliitto tai Aa tai tasa-arvoinen avioliitto. Tässä olisi siis työsarkaa - ajaa hyvän liiton, myös hyvän avoliiton asiaa.
"Kuitenkin Palkovizin (2013: 226−227) mukaan lapset hyötyvät äidillisen ja isällisen kasvatustyylin ominaispiirteistä ja eroista sellaisina kuin äidit ja isät niitä tyypillisesti ilmentävät suhteessa lapsiinsa."
Äidit ja isät ovat kuitenkin yksilöitä, eivät tyypillisiä äitejä ja isiä. Hyväksytäänkö perinteistä maskuliinisuutta edustava äiti ja feminiinisyyttä edustava isä? Ilmeisesti, koska toivotaan isän tukevan lastensa, myös tytön maskuliinisia ominaisuuksia ja äidin vastaavasti feminiinisiä. Tämä on radikaali puheenvuoro sukupuolisensitiivisyyden puolesta.
"Äidillä on tärkeä merkitys läheisyyden, ymmärryksen ja lapsen tasolle menevien sovellusten ilmaisemisessa. Isällä on tärkeä merkitys kehittää lapsissa avoimuutta ulkopuolista maailmaa kohtaan, rohkaista heitä ottamaan riskejä ja puolustamaan itseään. Läheisessä suhteessa isäänsä tytär oppii rakentavaa aggressiivisuutta, joka auttaa häntä uran kehittämisessä. Isän vaikutus johtaa siihen, että tyttö oppii luottavaisen suhtautumisen miehiin säilyttäen itsenäisyytensä. Isillä on myös tärkeä rooli pojan aggressiivisuuden rakentavassa suuntaamisessa."
Sitaatin mukaisen - ideaalisen - sukupolven mittaisen kasvatuksen seurauksena meillä on hyvin tasa-arvoinen ja sukupuolisensitiivinen lapsikatras. Tämä sillä oletuksella, että vain vanhemmat vaikuttavat lastensa kehitykseen.
Tällaisen kasvatuksen tuotokset voivat - ilman huolta Aa:n kannattajille - solmia tasa-arvoisen avioliiton niin halutessaan, koska lapsen sekä maskuliiniset että feminiiniset virikkeet on taattu.
Siinä oli fiksua ohjetta, sekä yhteiskunnan, että yksilön tasolla eli allekirjoitan.
Niin jos suhde on ideaali, ihannesuhde, mitä suhteet eivät yleensä ole, olivatpa ne miehen ja naisen,tai samaa sukupuolta olevia. Ei kukaan nainen, eikä kukaan mies voi täysin olla ihanne isä tai ideaali äiti vastakkaisen sukupuolen roolissa. Kyllä hänen perus olemuksensa niin miehenä kuin naisenakin paistaa sieltä läpi.
Miksi kehitellä korvikeäitejä ja - isiä kun aitojakin on olemassa.
Ihmisen biologia auttaa sinuakin ymmärrämään sukupuoliuuden jos vain haluat tunnustaa totuuden!
Uusi nimimerkki taas?
Mikä siinä läpipaistavassa perusolemuksessa on ratkaisevaa lapsen kehityksen kannalta?
pultti.ja.mutteri - no siinäpä tuli selitys heteroiden homoseksuaaleiksi eheytymiselle;)
Kyllä normaalijärkinen homokin tajuaa sukupuolielinten muotoilusta miten niitä on tarkoitus käyttää :D
>> Miksi kehitellä korvikeäitejä ja - isiä kun aitojakin on olemassa. <<
Älä nyt vaan sano, että ne on aina niitä biologisia vanhempia kun eihän ne ole. Ja vaikka olisivatkin, niin ne eivät ole siitä huolimatta aina jos koskaan ihanne-sellaisia.
Homopari tai lesbopari ei koskaan eikä missään olosyhteissa voi olla lapselle isä ja äiti. Eikä heille edes synny yhteitä lasta vaikka kutsuisivat itseään miten haluavat.
Käyttää!? Miten tämä liittyy lastenkasvatukseen? Toivottavasti ei mitenkään.
Lasten kasvatus alkaa lasten tekemisestä ja biologiset vanhemmat ovat lapsille välttämätön asia ja siten parhaat kasvattajat.
Eikö muka biologisilla vanhemmilla joiden geenit lapsella on ole mitään merkitystä lapselle?
Juurikin näin! Homot ja lesbot voivat ottaa koiranpentuja koska eivät edes teoriassa voisi olla lapselle vanhemmat!
Adoptiovanhemmat eivät siinä tapauksessa voi olla vanhempia, ei liioin heteropariskunta josta jompikumpi on tullut vanhemmaksi esim. erilaisilla hoidoilla, vaikka lahjoitetun munasolun tai siitiöden avulla.
Koiranpentuja hekin voivat ottaa, tosin eihän sekään ole ihan oikein, koska eivät ole koiranpennunkaan biologiset vanhemmat.
Jokainen heteropari voisi olla vanhemmat mutta jotkut eivät ehkä ole halunneet tai saaneet lapsia. Se ei kuitenkaan poista heidän sukupuolisuuttaan vanhemmiksi.
Homoparit tai lesboparit eivät missään olosuhteissa edes teoriassa voi saada yhteisiä lapsia.
Se mikä heteropareille on yleinen mahdollisuus on AINA homo- ja lesbopareille täysin mahdotonta!
Jumala on viisaudessaan luonut homoseksuaalisuuden, jotta yhteiskunnassa olisi fiksuista lapsettomista ihmisistä muodostuva resurssi, joka pystyy huolehtimaan lapsista silloin, kun pultit ja mutterit eivät siihen pysty, eivät halua tai muuten vain ovat sotkemassa ihmiskunnan asioita eri tahoilla. Koska tämä resurssi pystyy huolehtimaan pulttien ja mutterien lapsista Jumalan suunnittelemalla tavalla, he pystyvät huolehtimaan myös omista lapsistaan, joita ei välttämättä ole hankittu pultti ja mutteri-menetelmällä.
Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä (1. Moos. 19:1-13; 3. Moos. 18:22; Room. 1:26-27; 1. Kor. 6:9). Room. 1:26-27 opettaa nimenomaan, että homoseksuaalisuus on seurausta Jumalan kieltämisestä ja tottelemattomuudesta Häntä kohtaan. Kun ihminen jatkaa elämistä synnissä ja epäuskossa, Raamattu kertoo meille, että Jumala ”luovuttaa” hänet vielä kamalampaan ja paheellisempaan syntiin näyttääkseen hänelle, miten turhaa ja toivotonta on elämä erossa Jumalasta. 1. Kor. 6:9 sanoo, että homoseksuaaliset vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
Jumala ei luo homoseksuaalisia ihmisiä. Raamattu sanoo, että ihmisestä tulee homoseksuaali synnin vuoksi (Room. 1:24-27) ja pohjimmiltaan omasta tahdostaan. Ihmisellä saattaa olla synnynnäisesti suurempi taipumus homoseksuaalisuuteen, aivan kuten joillakin on taipumusta väkivaltaisuuteen tai joihinkin muihin synteihin. Tämä ei anna ihmiselle lupaa tehdä syntiä antamalla periksi syntisille mielihaluilleen. Jos jollakulla on taipumusta vihaan tai raivoon, saako hän silloin antaa periksi noille taipumuksille? Eipä tietenkään! Sama pätee homoseksuaalisuuteen.
Raamattu ei kuitenkaan kuvaa homoseksuaalisuutta sen suurempana syntinä kuin mitään muutakaan. Kaikki synti loukkaa Jumalaa. Homoseksuaalisuus on vain yksi niistä asioista, jotka 1. Kor. 6:9-10 luettelee asioina, jotka pitävät ihmisen poissa Jumalan valtakunnasta. Raamatun mukaan Jumalan anteeksianto on tarjolla yhtä lailla homoseksuaalille kuin avionrikkojalle, epäjumalanpalvelijalle, murhaajalle, varkaalle jne. Jumala myös lupaa kaikille Jeesukseen Kristukseen turvautuville voiman voittaa synnin, myös homoseksuaalisuuden (1. Kor. 6:11; 2. Kor. 5:17; Fil. 4:13).