"hiljainen kansa"

En siitä tiedä. Kyllä tulee kavereiden ja ystävien kanssa puhuttua niitä näitä. Ehkä me miehet sitten ollaan joitain poikkeuksia lukuunottamatta hiljaisempia eikä sitä tajunnanräjäyttävää sitten synny. En tajua ollenkaan että miten te naiset sitä juttua keksitte kokoajan, ehkä se on sitten vaan se erilainen aivokemia eikä sille loppujen lopuksi voi mitään.
En tiiä sitten, miten miehen pitäisi koittaa sitä hiljaisempaa olemustaan kompensoida. Oon ite koittanut, kun vielä yleisillä paikoilla oloa enemmän harrastin, kysellä tuntemattomiltakin että miten menee, mutta kai olin sitten sen verran "kangertelevan näköinen" ettei mitään vastakaikua tullut. Olen siinä käsityksessä elänyt että jos toista kiinnostaa aloittaa jatkaa juttua niin vastaa kyllä jotain muutakin kun että ei mitään tai on täysin hiljaa.
Useat kaverit todenneet että olen sitten ehkä olemukseltani, niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltani ja yleisolemukseltani liian "kaikkien kaveri" tyyppi- no sillen en oikein voi mitään :D. Yleensä ku olen koittanut mielestäni ihan asiallisesti kysyä mahdollisimman epätungettelevasti että miten menee/mitä kuuluu niin vastaus ollut poikkeuksetta että ei mitään ihmeellistä. Yleisemmin että "sori mutta haluaisin olla ihan itekseni". Iskurepliikkejä tai mitään mojovia puheenavauksia en edes harkitse koska en ole sen tyyppinen ihminen että kokisin niitä itsekkään mielekkäiksi, tykkäisin lähteä siitä miten menee-pohjalta. Ehkä ympärilläni vaan sitten pyörii joku " ihan kiva tavisjuntti"- synnynnäinen aura. En tiedä. :D Toisaalta sinkkuelämä kavereineen ja harrastuksineen on myös tähän asti ollut ihan sangen leppoisaa, välillä vaan mietityttää nämä