Suomalaisethan eivät arkipäivässään joudu tekemisiin ruotsin kanssa. Ainoa kosketuspinta on oppilaitosten pakkoruotsitus. Mutta toisin päin asia onkin täysin eri eli surut syntyvät keskelle massiivista koko-aikaista kielikylpyä. Heidän suomen taitonsa on siis pakko olla varsin hyvä. Miksiköhän asiaa ei ole tutkittu eli voitaisiin saada jotain arviota ruotsin kielen todellisesta tarpeesta?
Toisaalta pakkoruotsittajien ja RKP:n argumentaatiossa ei tarve näyttele minkäänlaista roolia, sillä kyse on vain surujen OIKEUDESTA käyttää äidinkieltään suhteessa suomalaisiin. Siksi suomalaiset pitää pakkoruotsittaa ja vastaavasti suomalaisilla ei ole mitään OIKEUTTA käyttää vain äidinkieltään vaan VELVOLLISUUS palvella suuremman oikeuden omaavia.
Toisaalta pakkoruotsittajien ja RKP:n argumentaatiossa ei tarve näyttele minkäänlaista roolia, sillä kyse on vain surujen OIKEUDESTA käyttää äidinkieltään suhteessa suomalaisiin. Siksi suomalaiset pitää pakkoruotsittaa ja vastaavasti suomalaisilla ei ole mitään OIKEUTTA käyttää vain äidinkieltään vaan VELVOLLISUUS palvella suuremman oikeuden omaavia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osuit ihan oikeaan! Totuushan on, että pakkoruotsitus ja koko kielisysteemimme on räätälöity hyödyttämään rusueliittiä ja hieman tavallisiakin rusuja.
Itse ruotsin kielellä ja sen osaamisella ei ole sinänsä mitään merkitystä. Se on vain kätevä verho etuilulle.
Kyllä rusujen suomen taitoa on tutkittu. Tosin tulosten oikeellisuutta voi aiheellisesti epäillä tässä svekokratiassa. Koska kielisysteemimme oikeutus tai kuviteltu oikeutus perustuu siihen, että rusut tarvitsisivat paljon omakielistä palvelua.
Muistan yhden tuloksen, jonka mukaan 40% rusuista olisi täysin kaksikielisiä. Toisaalta erään valistuneen arvion mukaan maasta löytyy vain n. 15 000 ummikkorusua. Hekin tietysti asuvat ruotsinkielisenemmistöissä kunnissa, missä luonnollisesti on omakielistä palvelua runsaasti.
Tutkija Anna Henning-Linblomin on tehnyt tästä aiheesta väitöskirjan Vem är jag, vem är vi, vem är vem i vårt land? Hänen mukaansa jopa 70 prosenttia suomenruotsalaisista identifioituu kaksikieliseksi tai jopa suomenkieliseksi. Tutkimustulosten mukaan suomenruotsalaisten kielellinen identiteetti on kompleksinen ja mosaiikkimainen: kavereiden kanssa puhutaan ruotsia ja kodin ulkopuolella käytetään ruotsia ja suomea.
Kielellinen vähemmistö on aina tietoisempi omasta kielellisestä identiteetistään kuin kielellinen enemmistö ihan siitä syystä, että vähemmistökieli on aina enemmän tai vähemmän vaarassa kuihtua pois.
Siihen, mihin ryhmään samastutaan, vaikuttavat mm. ryhmän koko, status, ideologia ja historia.
Kaikki suomenruotsalaiset mieltävät itsensä kuitenkin Suomen kansalaisiksi, vaikka he etnisesti tai kielellisesti samastuvat eri ryhmiin kuin suomensuomalaiset. Kansalaisuus ja kansallisuus tarkoittavat eri asiaa.
Kansallisen identiteetin tärkeä komponentti on kieli, ja suomensuomalaiseen kansalliseen identiteettiin ei kuulu ruotsin kieli, vaikka sitä on sinne väkisin yritetty tuntea.
Eli suurin syy, miksi nuo suomalaiset pitävät kiinni kielijäänteestään, on sen tuomat etuoikeudet. MOT.