Löysinpä tuossa erään lehtileikkeen, joka kyllä tuo aina hymyn huulille. Päätinpä laittaa siis hymyn kiertämään...
Terveydestäni ja kunnostani huolehtivana ihmisenä selailin uusinta Suomen Lääkärilehteä, eikä se nytkään pettänyt terveysvinkkien antajana. Lehdessä esitettiin, että itsetyydytys on terveyttä edistävää arkiliikuntaa. Runsaasti harrastettuna tämä kyseinen liikuntalaji vähentää eturauhassyöpää ja vahvistaa lihaksia. Lääkäri tiesi lehdessä kertoa, että luostarissa ne virtsat vasta karkailevatkin ja pissat lirahtelevat pöksyihin, kun on koko ikä tuhottu terveyttä elämällä selibaatissa.
Olen aina ihmetellyt, kun eri liikuntaekspertit korostavat liikunnan iloja tai urheilusta seuraavaa hyvää oloa. Nyt ymmärrän, miksi he puhuvatkin omin käsin onneen kipuamisesta eivätkä mistään veren maku suussa- lenkistä. Olisivat heti sanoneet. Olin tietysti innoissani, kun vihdoinkin luulin löytäneeni oman lajini. Mutta mikä järkytys! Sen enempää kunnalliset liikuntapaikat, naisvoimisteluseurat kuin yksityiset kuntosalitkaan eivät tarjoa yhtään harrastustilaa meille innokkailla itsetyydyttäjille.
Tämä on mielestäni vakava puute. Jos suomalaiset halutaan saada liikkumaan, täytyy siihen tarjota mahdollisuuksia. Ei kukaan jaksa kovin kauaa yksinään nyhrätä peiton alla. Ryhmäliikunta on paljon hauskempaa. Ja kun ostaa esimerkiksi kymppi- tai kuukausikortin sooloseksisalille eli runkkikselle, niin se motivoi ihan eri tavalla lähtemään liikkeelle. Kaikkien itsekuri kun ei riitä liikkua ilman ohjaajan ja ryhmän luomaa painetta. Itsetyydytystä voisi harrastaa vaikkapa spinningin tapaan. Runkingissa vedettäisiin käteen muuttuvan musiikin ja valaistuksen tahdissa. Ohjaajan johdolla liikkeitä tehtäisiin vaihtelevalla rytmillä: välillä kiivaammin, välillä rauhallisemmin. Ohjatulla runking- tunnilla tulisi huolehdittua siitäkin, ettei rasita yksipuolisesti vain toista kättä.
Kuvitelkaa näkyä: Ohjaaja vetäisi kestohymy korvissa malliliikkeitä runking- salin etuosassa ja kannustaisi kevyesti hengästyneenä: "Ja jaksaa, ja vielä, ja vielä kerran". Tunnin lopulla väsyneet kuntoilijat meinaavat jo seota rytmistä, mutta ohjaaja pitää tempoa oikeana: "vasen, kolme, kaksi, yksi, ja vaihtuu oikea käsi, yksi, kaksi.... Vielä jaksaa, pinnistelkää vielä, ei saa hervahtaa, viimeiset ponnistelut, kolme, kaksi, yksi ja -". Voi sitä liikunnan riemua.
Terveydestäni ja kunnostani huolehtivana ihmisenä selailin uusinta Suomen Lääkärilehteä, eikä se nytkään pettänyt terveysvinkkien antajana. Lehdessä esitettiin, että itsetyydytys on terveyttä edistävää arkiliikuntaa. Runsaasti harrastettuna tämä kyseinen liikuntalaji vähentää eturauhassyöpää ja vahvistaa lihaksia. Lääkäri tiesi lehdessä kertoa, että luostarissa ne virtsat vasta karkailevatkin ja pissat lirahtelevat pöksyihin, kun on koko ikä tuhottu terveyttä elämällä selibaatissa.
Olen aina ihmetellyt, kun eri liikuntaekspertit korostavat liikunnan iloja tai urheilusta seuraavaa hyvää oloa. Nyt ymmärrän, miksi he puhuvatkin omin käsin onneen kipuamisesta eivätkä mistään veren maku suussa- lenkistä. Olisivat heti sanoneet. Olin tietysti innoissani, kun vihdoinkin luulin löytäneeni oman lajini. Mutta mikä järkytys! Sen enempää kunnalliset liikuntapaikat, naisvoimisteluseurat kuin yksityiset kuntosalitkaan eivät tarjoa yhtään harrastustilaa meille innokkailla itsetyydyttäjille.
Tämä on mielestäni vakava puute. Jos suomalaiset halutaan saada liikkumaan, täytyy siihen tarjota mahdollisuuksia. Ei kukaan jaksa kovin kauaa yksinään nyhrätä peiton alla. Ryhmäliikunta on paljon hauskempaa. Ja kun ostaa esimerkiksi kymppi- tai kuukausikortin sooloseksisalille eli runkkikselle, niin se motivoi ihan eri tavalla lähtemään liikkeelle. Kaikkien itsekuri kun ei riitä liikkua ilman ohjaajan ja ryhmän luomaa painetta. Itsetyydytystä voisi harrastaa vaikkapa spinningin tapaan. Runkingissa vedettäisiin käteen muuttuvan musiikin ja valaistuksen tahdissa. Ohjaajan johdolla liikkeitä tehtäisiin vaihtelevalla rytmillä: välillä kiivaammin, välillä rauhallisemmin. Ohjatulla runking- tunnilla tulisi huolehdittua siitäkin, ettei rasita yksipuolisesti vain toista kättä.
Kuvitelkaa näkyä: Ohjaaja vetäisi kestohymy korvissa malliliikkeitä runking- salin etuosassa ja kannustaisi kevyesti hengästyneenä: "Ja jaksaa, ja vielä, ja vielä kerran". Tunnin lopulla väsyneet kuntoilijat meinaavat jo seota rytmistä, mutta ohjaaja pitää tempoa oikeana: "vasen, kolme, kaksi, yksi, ja vaihtuu oikea käsi, yksi, kaksi.... Vielä jaksaa, pinnistelkää vielä, ei saa hervahtaa, viimeiset ponnistelut, kolme, kaksi, yksi ja -". Voi sitä liikunnan riemua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
*nauroi niin että tipahti tuolilta* :D:D
Päivän, ei viikon, parhaat naurut!