Tiedättekö, minä en aiemmin ollut mitenkään kiinnostunut uskonnoista saati niiden vastustamisesta. Sitten minä eksyin tälle palstalle toistakymmentä vuotta sitten. Minussa heräsi heti halu käännyttää ateisteja. Tämä palsta on todella lääkettä heikolle uskolle, täällä se vahvistuu, kun näkee millaista toisilleen keljuilua ja viattomien kristittyjen kiusaamista ateismi on.
Ateismin outo lumo
tarttui.minuunkin
9125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä sun syys on sitten vinoilla muille ihmisillle, eikö sinun pitänyt olla sellainen uskovainen?
Kyllä näiden totuuksien lukeminen on sekoittanut pikkuisen viisaampienkin päät, saati vain kansakoulun läpäisseiden.
Joten tyydy vain kohtaloosi.
Olen kyllä huomannut, että ateismipalsta kiehtoo teitä uskovaisia oudolla tavalla. Itsellennehän te vakuuttelette, että tulette tänne käännyttämään ateisteja, mutta se on vain itsepetosta.
Todellisuudessa ateismi itsessään kiehtoo ja vetää teitä puoleensa. Teillä on sisäinen, määrittämätön tuntemus, että uskomuksenne ovat jotenkin todellisuuden vastaisia ja tämä tiedostamattanne vetää teitä palstalle, jolla uskomuksianne kritisoidaan, kumotaan ja logiikan sekä tieteen avulla osoitetaan niissä virheellisyyksiä.
Teidän sisäinen ristiriitanne tavallaan hakee tiedostamattanne vahvistusta itselleen tällä tavalla. Te olette niitä uskovaisia, joiden sisimmässä on tiedostamaton epäilys. Ne uskovaiset, jotka ovat täydellisen luottavaisia ja sinut uskonsa kanssa, eivät tule tänne muka käännyttämään. Heille on tärkein Raamatun käsky "älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat" ja he pysyvät poissa ateistien palstalta.
Tämä analyysi voi hyvinkin olla aivan totta.
Perustan analyysini aika pitkälti omaan uskovais-aikaani. Jatkuva ateismipalstalla pyöriminen on mielestäni täysin verrannollista omaan ,niin sanottuun "epäilyksen aikaani" jolloin alkoi jollain selittämättömällä tavalla tuntua, että onkohan sittenkään kaikki kohdallaan.
Silloin ei ollut netin keskustelupalstoja, eikä nettiäkään. Aloin kuitenkin lukea luonnontieteellistä kirjallisuutta ja myös sellaista, jossa oli ei- uskonnollista näkökulmaa. Ikään kuin alkoi kiinnostamaan toinen näkökulma, mitä oikeastaan ajattelevat ne, jotka eivät ole uskovaisia. Sitä vertaisin ateismipalstaan suuntautuvaan kiinnostukseen.
"millaista toisilleen keljuilua ja viattomien kristittyjen kiusaamista ateismi on."
Ai kun me kerromme uskovalle että maailma ei todellakaan ole 6000 vuotta vanha ja että homojen kiivas vihaaminen ja sortaminen on tasa-arvoisten ihmisoikeuksien vastaista, niin me syyllistymme "viattomien kristittyjen kiusaamiseen".
Mutta kun uskova kertoo minulle että minä olen arvoton, täysin moraaliton ja läpeensä paha saastainen rikollinen joka on syyllinen kaikkeen pahaan koko maailmassa ja ansaitseekin ikuisen kiduttamisen, niin uskova ei kiusaa minua?
Siinäpä se! Mutta kun uskiksilla ei ole mitään suhteellisuudentajua...
Uskis tekee aloituksen: Ateistit joutuvat h*lvettiin!
Ja ateisti vastaa: Eikä joudu, kun mitään jumalia ei ole olemassakaan eikä h*lvettiäkään...
Onhan uskiksen väite paljon törkeämpi kuin ateistin vastaus, mutta uskis ei ajattele niin, vaan että ateisti kiusaa...
Jälleen tänä iltana on yksi ateismin oudon lumon valtaan joutunut äärihihhuli heilunut palstalla oikein urakalla. Mitään järjellistä aloituksissaan ei ole, eikä hän ole vähimmässäkään määrin kykenevä minkäänlaiseen keskusteluun aloituksistaan. Kunhan tehtailee niitä. Pakenee aloituksestaan heti, kun joku ateisti osoittaa sen typeräksi ja hetken päästä tekee uuden vielä järjettömämmän aloituksen.
Toiminta on käännytysmielessä täysin mieltä vailla, koska se vie sen vähäisenkin kiinnostavuuden ja uskottavuuden kirjoituksiltaan, mitä niillä muuten ehkä voisi olla. Kyseessä näyttää olevan täysin pakkomielteinen toiminta. Kyseiseen kirjoittajaan päteekin täysin aiempi kommenttini tässä keskustelussa. Tämä henkilö on tietenkin Mark5.
On asioita jotka repivät ja niitä jotka rakentavat. Tällä palstalla päivystäminen tarkoittaa uskovaisen ihmisen kohdalla helposti uskon siirtämistä järjen päätelmien varaan. On aivan selvää, että enemmistö palstalla kirjoittelevista ateisteista on paneutunut paremmin kyseenalaistamiseen ja kritiikkiin kuin uskovainen.
Usko ei anna kenellekään etulyöntiasemaa oman olemuksensa ulkopuolella. Jokainen joka lähtee järkeilemään ja puolustamaan uskon asioita inhimillisellä ymmärryksellään on hakoteillä.
Uskoni ei vahvistu väitellessäni tai väärin motiivein toteutetusta "käännytyksestä", sen olen saanut ymmärtää aikoja sitten, onneksi.
"Onko Jumala todella sanonut niin?", tulee ihmisen ajatukseen väistämättä silloin, kun uskoa mitataan argumenttien painolla. Minun lähestymistapani on kuitenkin se, mitä mikäkin asia minulle todellisuudessa merkitsee. Uskossa on aina kyse minusta ja minun asioistani, elämästäni jne.
Kun ulkoistan oman vakaumukseni ja alan puolustamaan sitä järjellisin argumentein olen heikoilla, mutta silloin kun olen avoin ja asetan järkenikin vain yhtenä persoonani osana uskon alle, olen vahvoilla, itsessäni.
Olen onnekseni saanut nähdä matkani varrella omien järjellisten päätösteni kestävyyden sellaisissa asioissa, jotka ovat olleet elämääni suurempia ja vaikeasti ennakoitavia. Niiden kautta on vahvistunut haluni ja tahtoni uskoa.