Perheemme on uskomassa joka vaikuttaa vahvasti vanhempien kasvatuksessa joten kysyn neuvoa täältä. Isä on aina tuonut sen niin että hän on ollut auktoriteettinen jonka takia en uskalla puhua hänelle vaikeita asioita.
Vanhempieni kommunikointi on normaalia mutta siinä on joka päivä toisen sättimistä ja räyhäämistä. Enemmän tämä on isän puolelta. Talossamme on selkeästi hometta joka tuntuu hajuna vaatteissakin. Tästä on puhuttu äidille joka on yrittänyt tuoda asian isälle mutta hän ei ole asiaa ottanut hoitaakseensa. Puhuin asiasta mutta äiti sanoi että hän ei voi enää muuta kuin isän antaa itse ottaa se hoidettavakseen kun hän hyväksyy sen. He vain alkavat rakentamaan uutta puutarhaa.
Rakastaako he toisiaan enää vai mistä on kysymys?
Vanhempieni kommunikointi on normaalia mutta siinä on joka päivä toisen sättimistä ja räyhäämistä. Enemmän tämä on isän puolelta. Talossamme on selkeästi hometta joka tuntuu hajuna vaatteissakin. Tästä on puhuttu äidille joka on yrittänyt tuoda asian isälle mutta hän ei ole asiaa ottanut hoitaakseensa. Puhuin asiasta mutta äiti sanoi että hän ei voi enää muuta kuin isän antaa itse ottaa se hoidettavakseen kun hän hyväksyy sen. He vain alkavat rakentamaan uutta puutarhaa.
Rakastaako he toisiaan enää vai mistä on kysymys?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perheen sisäisiin asioihin on vaikea ottaa kantaa ulkoapäin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että teillä on siellä oma kotidiktaattori, jonka pillin mukaan kaikkien on tanssittava. Ja sillä ei taas ole mitään tekemistä uskon kanssa. Raamattuhan opettaa miehiä rakastamaan perhettään, niinkuin Kristus rakasti seurakuntaa.
On ikävää, jos usko on ymmärretty niin, että se oikeuttaa perheen sisäiseen vallankäyttöön. Diktatuuri ei tosiaankaan edistä läheisyyttä puolisoiden tai vanhempien ja lasten välillä. Mutta et ole ainoa, jolla on ollut kotona vaikeaa. Monet ihmiset joutuvat prosessoimaan suhdettaan vanhempiinsa pitkään kotoa lähtemisen jälkeenkin.