Olen loukussa

Tätä kesti noin vuoden. Seurusteltiin. Seksiä ei ollut paljoa, ehkä kerran viikossa, mutta siihen oli syyt kiireessä ja stressissä. Välillä ihmettelin ja yritin kyselläkin, että onko jotain kivaa, mitä mä voisin tehdä. Olin kiinnittänyt huomiota siihen, että miehen koneella oli suosikeissa pornosivustoja. Se ei siis vaatinut mitään tonkimista, vaan jos käytin miehen konetta, niin suosikit oli siinä ihan reilusti etusivulla. Ei se ollut salaisuus, miehet katsoo pornoa, naiset katsoo pornoa, so what. Terveen miehen merkki, ajattelin. Seksuaalisen miehen merkki, ajattelin.

Seksi kerrat alkoi hiipua. Välit oli nelisenkin viikkoa, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Yritin ottaa asiaa puheeksi, mutta sain aikaan riidan. Menee kuulema loputkin halut, kun akka kärttää. Lopetin painostamisen ja kärttämisen.

Elettiin kuin mikä muukin pariskunta ja oli meillä ihan onnellistakin, mutta jos tuli puhe tunteista, niin ilmaisut oli laimeita. Humalassa mies avautui ensirakkaudestaan, joka oli ollut niin kova kolaus, että mies oli päättänyt olla rakastumatta enää uudelleen. Loukkaannnuin tietenkin. Sanoihan hän suoraan, että mitä ikinä mua kohtaan tunsi, se ei ollut rakkautta. Seuraavana päivänä hän kuitenkin kielsi näin tarkoittaneensa ja sanoi rakastavansa. Aika usein humalassa kuitenkin sivuttiin aihetta ensirakkauden haavat ja se todella ahdisti minua. Hän sanoi, että nyt ollaan aikuisia, eikä sellaiset tunteet enää kuulu aikuisuuteen. Seuraavana päivänä tietenkin sanat otettiin taas takaisin.

Seksittömyys alkoi vaivata ihan tosissaan. Arki tuntui harmaalta ilman seksiä. Pornosivustot tuijottivat vastassa, jos avasin mieheni koneen. Eräänä aamuna sitten kiehnäsin mieheni kainalossa, supattelin ja hieroin, vonkasin kaikilla naisellisilla keinoilla. Mieheni pussasi minua hillitysti poskelle ja sanoi, että pitää lähteä käymään kotona. Ja hän jätti mut sänkyyn yksi pyörimään. Seuraavalla kerralla miehen luona käydessäni päätin katsoa mieheni selainhistoriaa. Huomasin kauhukseni, että hän katsoi keskimäärin kolme kertaa päivässä pornoa, eikä sessiot olleet kovin lyhyitä. Tajusin myös, että sinä kertana, kun kiehnäsin ja vonkasin, hän oli mennyt suoraan kotiin ja pitänyt tunnin pornosession. Raivostuin. Eniten siitä, että seksinpuutteessa oli vedottu kiireeseen, mutta päivittäin oli löytynyt aikaa noin kolme tuntia pornon parissa. Kerroin suoraan miehelleni havainnostani. Huusin kuin hullu, olin aivan seinillä. Tunsin oloni taas niin petetyksi, että sisältä korvensi. Jätin mieheni. Sanoin, että tämä oli tässä kiitos vaan.

Olimme erossa kesän. Olin yhä rakastunut, mutta tajusin, ettei tunne ole molemminpuolinen. Eihän kukaan rakkaalleen noin tekisi? Yritin nauttia kesästä. Pokani oli kolme viikkoa isänsä kanssa mökkeilemässä ja minulla oli vapaa kesä. Yritin päästä suhteen yli, mutta olin surullinen ja kaipasin hyviä aikoja. Mies otti minuun jatkuvasti yhteyttä. Bannasinkin hänet pari kertaa, etten kuulisi hänestä. Syksyyn mennessä yhteyden otot tiivistyivät, mies sanoi kaipaavansa. Minä tyhmä vielä uskoin. Aloin etsimään syitä ongelmiin ,keskustelin miehen kanssa, hän sanoi ymmärtävänsä.

Palattiin yhteen sillä ehdolla, että tällä kertaa ollaan tosissamme. Muutettiin yhteen, muutettiin toiselle paikkakunnalle. Asiat näytti hyvältä. Mieheni vakuutti rakkauttaan, ettei koskaan enää halua eroon perheestään. Tietenkin pienikin riita sai hänet uhoaman,että yhteenpaluu oli suurin virhe.

Mieheni ei ole koskaan halunnut omia lapsia. Minä olen aina halunnut toisen lapsen. Olen sopeutunut ajatukseen, että minulle riittää yksi lapsi. Eräänä päivänä mieheni kuitenkin alkoi puhumaan lapsesta. Puheet jatkuivat ja vaikka suhtauduin epäröiden mielen muutokseen, oli se minulle toiveideni täyttymys. Mieheni, jota rakastin halusi kanssani sittenkin lapsen!

Jätettiin ehkäisy pois ja ryhdyttiin lapsen tekoon. Olin neljän seurusteluvuoden jälkeen vihdoin varma, että mieheni rakastaa minua. Tulin pian raskaaksi. Vähän vaisu seksielämäkin piristyi, kun raskaus suurensi rinnat dd-kupista e-kuppiin. Mieheni vaikutti olevan ylpeä saavutuksestaan. Minä olin onnellinen.

Nyt kuusikuukautta myöhemmin. Mieheni ei enää koske minuun. Hän on reissutöissä ja tyydyttää ilmeisesti pornolla taas kaikki tarpeensa. Minä en saa halausta kuin pyytämällä. Lapsesta hän puhuu niin, että, enkö nyt ole tyytyväinen, kun vihdoin saan se lapsen. Se on muuttunut täysin minun projektikseni. Se on lahja häneltä, ei muuta.

Kun kysyn, että rakastaako hän mua, hän vastaa, ettei tiedä. Kun kysyn, että miksei hän sitten vain jätä minua, niin ei se kuulema ole niin helppoa tässä vaiheessa. Jos itken, hän heltyy sanomaan meitä perheekseen, että pitää meistä huolta.

Mä vaan itken ja itken täällä kotona. Ainoa, mitä halusin oli rakkaus. Mua on huijattu. Mä pärjäsin ihan hyvin yksinhuoltajana. En mä tarvinnut huolehtijaa, halusin rakkaan. Nyt lapseni syntyy perheeseen, jossa hoidetaan velvollisuutta. Perhettä.

Siinä mun mieheni kyllä on oikeassa, etten enää noin vain voi lähteä. Mä olen yksin vieraalla paikkakunnalla raskaana. Kaksi lasta elätettävänä. Näinkö tämä meni ? Pikkutytön haaveet hajosivat. Musta pidetään huolta, saan puurokuppini eteeni. Ei tullut prinssiä valkealla ratsulla, tuli vanginvartija ja harmaat sellin seinät.

Mä silittelen täällä vatsaani yksin ja itken, pyytelen anteeksi vauvalta, että mokasin. Luulin lasia timanteiksi.

Sun ois pitäny jättää mies heti, kun näit viestit. Hänellä taitaa olla tapana pyörittää montaa samaan aikaan.
Toiset ei pysty oleen yhden kanssa.
Heti, kun et ollut kiinnostunut
hänestä. Hän alkoi piirittää sinua, vaan siksi koska ei kestä jättämistä.
Kannattaa jättää mies. Ja keskittyä omaan elämään. Miehet ei pysty koskaan ajatteleen naista.

Pikkasen ois kannattanut miettiä haluaako oikeesti elää miehen kans, joka haikailee kännissä eksäänsä ja ei rakasta sua vaan pitää sinua liiassa. Jos hän ei tiennyt edes mitä haluaa. Ennen ku muutitte yhteen ei hän tiedä sitä nytkään. Kai miehillä on tarve pitää kaikki naiset ympärillään ja vaikea erotakaan.

Kyllä sä pärjäät! Nyt muutat lähimpien ihmisiesi kanssa samalle paikkakunnalle. Sosiaalitoimisto yms. auttaa.
Älä jää tuohon suhteeseen. Varaudu myös, että tuo narsistinen mies vonkaa sua takaisin vielä. Älä enää ikinä helly.

Tämä on SUN elämä :)

olet ennenkin ollut yksinhuoltajana, nyt sulla on sitten 2 lasta elätettävänä.
Sitä saa mitä tilaa. Kaatunutta maitoa on turha itkeä yhtään pidempään.
Ota yhteyttä vanhempiisi, ystäviisi, sossuun. Hanki vuokra-asunto, pistä kamat kasaan ja muuta pois. Ala elämään elämääsi omin avuin. Et ole kädetön etkä totaalityhmä joten eiköhän se onnistu arjen pyörittäminen ilman miestäkin.

Tämä suhde on romuttanut itsetuntosi ja sitä huonommaksi se menee, mitä kauemmin jatkuu. Mies on nähtävästi riippuvainen siitä, että hänellä on joku, jonka saa torjua. Se saa hänet tuntemaan itsensä vahvaksi ja ylivoimakseksi. Sinä et voi tuohon piirteeseen hänessä vaikuttaa, jos hän ei hae itselleen apua. Mene ihmeessä vaikka kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen yksinäsi tai yhdessä miehen kanssa keskustelemaan. Se on ilmaista, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä se ole uskonnollista. Tuo sairas pelikuvio on purettava väliltänne, ja jos se purkaudu, on parempi erota. Vaikutat pärjääväiseltä naiselta, varmasti pärjäät paremmin ilman tuota emotionaalista tuskaa, mutta mahdollisuus on tietysti, että mies terapiassa saa traumansa purettua. On todella typerää, että aikuinen mies nauttii toisen roikottamisesta kuin teini. On myös todella lapsellista ja kypsymätöntä sanoa, että syntyvä vauva on lahja sinulle.

Ei kai tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa.

Otat itse vastuun elämästäsi ja teet niin kuin tuossa turha vollottaa sanoo tai sitten jäät elämään elämää, jossa joku toinen määrittelee mitä teet.

Ap:lle
Mulla kyllä sympatiat on sun puolellasi. Rakastuneena ei välttämättä pysty tekemään järkeviä päätöksiä tai näkemään toisessa vikaa. Silloin haluaa uskoa parempaan ja että on toivoa.
En tiedä onko tällainen käyttäytyminen naisilla yleisempää kuin miehillä.
Ärsyttää kun ihmiset täällä huutelee, että mitäs jatkoit sen kanssa ja turha itkeä kun on tuollaiseen lähtenyt. Mielestäni se on pelkästään inhimillistä päätyä tuohon tilanteeseen ja sulta vaatinut paljon hermoja kestää kaikki. Lisäksi olet halunnut uskoa tästä miehestä hyvää ja halunnut antaa anteeksi. Ja miten mies on tätä arvostanut? Lähinnä käyttänyt hyväkseen. Sitten tämä kaikki hyvä käännetäänkin sun omaksi typeryydeksi?
Ihan täyttä paskaa sanon minä.
Olen pahoillani puolestasi että olet rakastunut tuohon mieheen ja miten sinua on kohdeltu.

Itselläni on jokseenkin samaa ongelmaa. Tahtoisin niin kovasti rakkautta, että yritän löytää sitä ikäänkuin väkisin.

Lopulta huomaan olevani vain enemmän yksin ja satutettu.

Tulee tunne ettei pitäisi etsiä rakkautta tai etten osaa olla suhteessa tai käsitellä rakkautta.
Ja etten saisi haluta mitään. Ottaa vain tyytyväisenä vastaan se minkä saan. Mikä minulle jää.

Rakkaus on niin satuttavaa, että toivoisi olevansa täysin tunteeton.

Sun eka kersa on jotain alle 10 vuotias, koeta nyt tajuta, että sekin tarttee kunnon kodin, ei mitään paskatyyppiä isäpuolekseen jonka kanssa sä riitelet joka kerran kun se tulee reissuiltaan himaan!

Sun päässä pyörii vain miten sinä oot ollut kylän kaunein nainen, miten sun ulkonäköä on kehuttu, miten nätti olet, miten kaikki miehet kuolas sun perään jne jne jne. Miehet, viina ja seksi, ne on ne maailman tärkeimmät asiat sulle, ne on päällimmäisenä sun ajatuksissa koko tässä jutussasi. Valitat sitä, että kukaan yhden yön pano ei oo dumpannut sinua pihalle, sehän se on elämän tärkein asia!

Missään kohtaa et sano, että sä oot opiskellut, sulla on hyvä työpaikka, teet töitä ja elätät ittesi, päinvastoin rutiset rahattomuutta, elät miehen siivellä. Ootko sä koskaan ollut töissä ja tienannut itse elantosi?
Kantsuis ottaa järki käteen ja miettii, mitä helvettiä sinä teet. Jatkatko sinä miesten elättinä vai olisko sulla jotain muuta annettavaa sun lapsille ja itsellesi. Piste.