Joo.. Mitenhän tän alottais..
Olen siis 19 vuotias miespuolinen henkilö. Työtön, ilman ammattia. (Peruskoulun jälkeen olen kyllä ollut työelämässä kunnes kaikki paska syveni)
Nykyään päällä lähes jatkuvasti paska fiilis, ärtyneisyys, väsymys ja oikeastaan lähes mistään ei jaksa innostua, eikä mihinkään jaksa keskittyä.. (Alkanut noin 6vuotta sitten, pahentunut viimeisen 2vuoden aikana)
Kaljaa tulee käytettyä usein(jos rahaa on, 7-5krt viikossa) (Yksin, ei ole kavereita, koskaan ollutkaan), välillä kannabista, välillä lätkää, lääkkeitä, millä nyt pään vaan saa sekaisin että pääsee todellisuutta pakenemaan.
Psykiatrille/psykologille tms olen koittanut käydä puhumassa parikertaa (Jep, todellakin parikertaa, kävin 2 kertaa ja annoin olla, ei riitä motivaatio)
Lähes kaikkien pelikavereidenkin kanssa mennyt välit.
Jatkuva stressi kaikesta, itsetuhoisuus jne..
Kaupassa tulee käytyä aika harvoin, koska tuntuu kokoajan että joku tuijottaisi, puhuisi paskaa seläntakana jne(Ahdistuneisuus, en välttämättä halua nähdä ketään ketä en tunne, varsinkaan jos selvinpäin olen, tämä juontuu ihan eskarista asti johtuneesta koulukiusaamisesta)
Mitäköhän voisi tehdä että saisi edes jotain motivaatiota johonkin.. ''hae apua'' neuvot ei todellakaan auta, kun en jaksa missään rampata säännöllisesti lässyttämässä jotain turhaa paskaa ''Mites sulla on menny tämä viikko'' (Varsinkin kun lähin paikka on 30min päässä)
Itsensätappaminenkaan ei välttämättä ole paras apu, sitä on kyllä tullut ilman apuakin mietittyä aivan tarpeeksi..
Olen siis 19 vuotias miespuolinen henkilö. Työtön, ilman ammattia. (Peruskoulun jälkeen olen kyllä ollut työelämässä kunnes kaikki paska syveni)
Nykyään päällä lähes jatkuvasti paska fiilis, ärtyneisyys, väsymys ja oikeastaan lähes mistään ei jaksa innostua, eikä mihinkään jaksa keskittyä.. (Alkanut noin 6vuotta sitten, pahentunut viimeisen 2vuoden aikana)
Kaljaa tulee käytettyä usein(jos rahaa on, 7-5krt viikossa) (Yksin, ei ole kavereita, koskaan ollutkaan), välillä kannabista, välillä lätkää, lääkkeitä, millä nyt pään vaan saa sekaisin että pääsee todellisuutta pakenemaan.
Psykiatrille/psykologille tms olen koittanut käydä puhumassa parikertaa (Jep, todellakin parikertaa, kävin 2 kertaa ja annoin olla, ei riitä motivaatio)
Lähes kaikkien pelikavereidenkin kanssa mennyt välit.
Jatkuva stressi kaikesta, itsetuhoisuus jne..
Kaupassa tulee käytyä aika harvoin, koska tuntuu kokoajan että joku tuijottaisi, puhuisi paskaa seläntakana jne(Ahdistuneisuus, en välttämättä halua nähdä ketään ketä en tunne, varsinkaan jos selvinpäin olen, tämä juontuu ihan eskarista asti johtuneesta koulukiusaamisesta)
Mitäköhän voisi tehdä että saisi edes jotain motivaatiota johonkin.. ''hae apua'' neuvot ei todellakaan auta, kun en jaksa missään rampata säännöllisesti lässyttämässä jotain turhaa paskaa ''Mites sulla on menny tämä viikko'' (Varsinkin kun lähin paikka on 30min päässä)
Itsensätappaminenkaan ei välttämättä ole paras apu, sitä on kyllä tullut ilman apuakin mietittyä aivan tarpeeksi..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.