Tilasto: kirkon toimitusten suosio on romahtanut

Samaan aikaan kun Suomen väkiluku kasvaa joka vuosi vähenee kirkon tavoittaman väen määrä joka vuosi. Lutherin lahko on kuolin kierteessä.

Näissä riittää analysoitavaa, ja naputinkin useamman aloituksen vapaa-ajattelu -palstalle.

Äkkiseltään poimien esim: 1) Koululaisjumalanpalvelusten määrä väheni, mutta ei niin paljon kuin muu toiminta. Siis suhteellisesti katsoen valtion tukema uskonnonharjoitus on koko ajan merkittävämpi kirkolle. 2) Kävijämäärät tippuivat enemmän kuin kirkkoonkuuluvuus. Siis kirkon kova ydinkin sulaa, ei niin että vain lähtisivät ne, jotka eivät muutenkaan kirkossa käy.

Oletan, että aktiivijäseniä ei eroa kirkosta. Mutta heitä passivoituu, ja myöhemmin he - tai heidän lapsensa - sitten eroavatkin. Muutos tapahtuu koko jatkumossa.

Ei voi ymmärtää miksi lapsia käytetään koulu- ja oppilaitosjumalanpalveluksissa älyttömät 868 768 kerran verran. Jos perusteluna käytetään perheiden tapaa käydä jumalanpalveluksissa, niin ei tälläistä tapaa ole olemassa eikä vapaaehtoisena koskaan oikeastaan ole ollutkaan olemassa. Silloin joskus sukupolvia sitten kun voidaan sanoa, että kansa kävi jumalanpalveluksissa, niin se oli erilaisten rankaisujen tukemana pakollista. Toisekseen Peruskoulun opetusta mainostetaan tunnustuksettomana. Jumalanpalvelukset on aina tunnustuksellisia. Joten tältäkään osin käytännöllä ei ole oikeutusta. Kolmanneksi tunnustukselliset jumalanpalvelukset eivät kuulu oppivelvollisuuden alaiseen opetussuunnitelmaan (ops) eivätkä täten ole pakollisia oppilaille eikä täten myöskään korvaava ohjelma ole oppilaille pakollista. Veikaan ettei 99 % oppilaista käy jumalanpalveluksissa vapaaehtoisesti, vaan ne markkinoidaan oppilaille pakollisena ohjelmana tai korvaavana ohjelmana on jotain muuta vielä tylsempää ohjelmaa. Jos oppilaille kerrottaisiin, että he voivat lähteä vaihtoehtona kotiin viettämään vapaa-aikaa, niin 99 % näin tekisi. Jos koulu- ja oppilaitosjumalanpalvelukset saataisiin loppumaan, niin jumalanpalvelustilastot kuivuisivat lähes kasaan. Asiasta pitäisi järjestää valtakunnallinen tiedotuskamppanja oppilaitoksiin ja näin saada laaja kapina aikaan, jossa kaikki oppilaat kertarysäyksellä jättäisivät menemättä jumalanpalveluksiin.

Pääjumalanpalveluksiin osallistuneita viikkoa kohti: 1,6 prosenttia kirkkoon kuuluvista.

Muihin jumalanpalveluksiin osallistuneita viikkoa kohti: 1,2 prosenttia kirkkoon kuuluvista.

Vieläkö kirkko kehtaa kutsua itseään "kansankirkoksi", kun edes kirkon omat jäsenet eivät käy kirkossa juuri lainkaan, saati sitten kirkkoon kuulumattomat?

Se teidän mielestänne paska kirkko on kuitenkin meidän aika monen rakas työpaikka. Ainakin pienellä paikkakunnalla on todella paljon töitä. Joka lauantai ja sunnuntai haudataan ja kastetaan ja keskiviikosta perjantaihin käydään näitä ihmisiä tapaamassa sekä kirjoitetaan puheet ja valmistellaan messu.

Lisäksi pidetään kerhoja ja leirejä ja käydään tapaamassa yksinäisiä ihmisiä. Maanantaina ja tiistaina on useimmilla vapaapäivä, vaikka joskus olisi mukavaa, että olisi vapaa samaan aikaan kuin ystäville. Tämä on kuitenkin ammatinvalintakysymys, joten en valita. Totean vain. Emme saa viikonlopun töistä koskaan mitään lisiä ja kun olemme töissä niin meillä EI ole työaikaa, olemme työssä 24/7 viitenä päivänä viikossa, joten tuntipalkka on noin 6,5 euroa. Se siitä rahallisesti puolesta. Maksan opintolainaa vielä 13 vuotta, olen sitä jo 7 vuotta maksanut, joten kenenkään rahoillaan en ole opiskellut. Opiskeluaikana olin lisäksi koko ajan töissä ja maksoin veroja yhteiskunnalle.

Olenko paha ihminen kun olen seurakunnalla töissä? Olenko teidän mielestänne vain ammuttavaksi kelpaavat paskakasa ilman mitään ihmisarvoa. Näistä jutuista joita täältä luen kaikuu suuri suuri inho ja viha meitä tavallisia työläisiä kohtaan.

Ajatteleeko kukaan että kirkossakin työskentelee ihmisiä. Siis tuntevia tavallisia ihmisiä, perheettömiä ja perheellisiä ihmisiä, homoja, 6,5 euron tuntipalkalla ja yrittää elää ja antaa toisten elää ja onnistua joskus työssään joitain myös auttamaan.

Osaako kukaan ajatella miltä tuntuu silmitön haukkuminen ja herjaaminen, kun me yritämme tehdä parhaamme työssämme. Esimerkiksi kerhoja ja muuta toimintaa lapsille ja nuorillekin: leivotaan, tehdään ruokaa ja katsellaan elokuvia, pelaillaan kaikenlaisia pelejä ja leikitään. Teemme tätä sydämestä.

Haukutteko te todella noin vihamielisesti toisia työläisiä ja toivotte, että meiltä kaikilta loppuisi työt? Jos työt loppuvat, ei meilläkin ole muuta tekoa kun hypätä hirteen tai voidaan ampua hautausmaalle ja heittää suoraan monttuun. Jokainen ihminen tarvitsee työtä, kaikilla sitä ei valitettavasti ole, mutta täytyiskö sillä perusteella kaikkien olla työttömiä?

Hei myypappinen

Ymmärrän paljonkin tuosta mitä kirjoitit. Olen itsekin entinen seurakunnan työtekijä. Jossain vaiheessa vain lopulta totesin, että mun on parempi olla kirkon ulkopuolella.

Erosin kirkosta enkä ole hetkeäkään katunut. Etsin muita hommia. Se ei ollut vaikeaa. Seurakunnan töissä olin saanut hyvää kokemusta ja se auttoi muihin hommiin.

Ole rauhassa vaan. Kirkko kaatuu, mutta hyvät asiat pysyy ja paranee.

Iloisia lukuja nämäkin, taikausko väistyy!

Ja tänä vuonna lisää pudotusta. Vielä on matkaa, mutta suunta on oikea.

Kirkon suosio laskussa, piispojen promillet nousussa...