Psykoterapeutti vaatii: Itkekää ministerit!
Miksi kysyn minä. Itse en ole yhtään kyyneltä itkenyt kun yhtään omaistani ei ole ollut onnettomuudessa. Tietysti tunnen myötätuntoa. Täytyisikö teeskennellä? Monissa maissa "juhlitaan" hautajaisissa. En ole itkenyt sukulaistenkaan hautajaisissa koska kuolema kuuluu elämään. Ainoastaan kuultua isäni kuolemasta muutaman kyynelen vuodatin. Silti en ole kylmä ja tunteeton ihminen, tunnen myötätuntoa, autan aina kun voin.
Miksi kysyn minä. Itse en ole yhtään kyyneltä itkenyt kun yhtään omaistani ei ole ollut onnettomuudessa. Tietysti tunnen myötätuntoa. Täytyisikö teeskennellä? Monissa maissa "juhlitaan" hautajaisissa. En ole itkenyt sukulaistenkaan hautajaisissa koska kuolema kuuluu elämään. Ainoastaan kuultua isäni kuolemasta muutaman kyynelen vuodatin. Silti en ole kylmä ja tunteeton ihminen, tunnen myötätuntoa, autan aina kun voin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko ministereitä "käsketty" itkemään? Mistä voi lukea lisää aiheesta?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.asp
Pitää itkeä kun käsketään! Hävetti kun 45 minuuttia- ohjelmassa psykologi oli ottanut oikein surkean ilmeen kun käsitteli asiaa. Tietenkin on kamalaa tapahtunut, mutta tekopyhyys on sitten toinen asia.
psykologilla ollut oikeasti paha olla?
Itse en ole kestänyt joukkohysterian pakkoherättämistä, en sitä ajatusta, että hoetaan "tämä on koko kansan asia" (yksi tulkinta siitä voisi olla, että "joukkohysteria on koko kansan asia"). Kun olisi edes selvillä, mikä osa esim. uutisoinnista on koko kansan asia - osa siitä on ollut sumeilematonta katastrofilla mässäilyä, ja se ei mielestäni ole sellaista, minkä takana koko kansan pitäisi seistä.
Katastrofin kokeneiden auttaminen ja tukeminen kotimaassa ja ulkomailla on huomioonotettava asia, se pitää paikkansa.
Kyseessä oli psykoterapeutti, kuten aloitusviestissä mainittiin, ei psykologi.
IS käsittelee aihetta tänään:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.htm#id919852
Minä en oikein ymmärrä itkua, jos ei ole nähnyt sitä hävitystä ja oloja. Ei ainakaan mun mielikuvitus edes riitä kuvittelemaan, että millaista siellä voisi olla, vaikka katson lehtikuviakin sieltä. Suurin syy ehkä, että ei siellä ollut yhtään omaista tai tuttavaa..
Kyllä se tietysti vakavoittaa ja laittaa ajattelemaan sitä tosiasiaa, että ei ihminen lopultakaan ole edes oman itsensä herra.
Lähinnä pahoitin mieleni niistä kirjoituksista, joita täällä oli piispa Huovisesta hänen televisio esiintymisensä jälkeen. Hänhän itki melko avoimesti kun kuvaili niitä oloja ja tunnelmia, joita oli nähnyt ja kokenut. Hän oli nähnyt ne kauheudet, ihmisten surun ja murheet. Täällä sitten teinipennut ivasivat ja irvailivat häntä, eikä niitä kirjoituksia seriffikään poistanut, mitä ihmettelinkin.
Se, että miksi ministerien pitäisi itkeä, en ymmärrä. Olisko se jonkun terapeutin miellyttämistä vai hyötyisikö media siitä eniten.
Itkeun paikka on sitten kun se spontaanisti tulee, siihen ei voi ketään kehoittaa tai siitä ei voi ketään kieltää.
Psykoterapeutit käyttävät tilaisuutta hyväkseen esiintyäkseen muita viisaampina ja tunneälykkäämpinä. Samalla he tietysti yrittävät markkinoida palveluksiaan, yksityisiä ammatinharjoittajia kun usein ovat.
Ministereillä on täysi vapaus päättää itse, miten ilmaisevat tunteitaan vai ilmaisevatko ollenkaan.
jos itkettää? Pitäisikö itku tukahduttaa, ja tunteet turruttaa? Olisitko tyytytväinen jos kaikki suomalaiset olisivat tunnevammaisia?
Suomalaiset on jo muutenkin liian kylmiä ja tunteettomia.
Suomi on itsemurhatilastojen kärkimaita, masennus on suomalaisten kansallissairaus, Suomessa psyykkinen pahoivointi lisääntyy, Kun tunteminen ja tunteiden osoittaminen on "kielletty", monet joutuvat ottamaan turvautumaan väkivaltaan tai itsemurhaan. Väkivaltarikokset ovat raaistuneet. Mielisairaloissa on tunneköyhyyden uhreja. Jopa alla kuoluikäiset lapset voivat huonosti. Suomessa on sairas tunneilmasto. Kyllä itkeminen olisi todella hyvää terapiaa monelle.(varsinkin miehille)
Suomalaiset, kuinka huonosti meidän täytyy voida, ennen kuin tajuamme, että tunteet eivät ole hävettäviä, ja että itkeminen ei ole hävettävää? Itkekää jos itkettää, naurakaa jos naurattaa, surkaa jos surettaa, näyttäkää tunteenne avoimesti. Olkaa aitoja ihmisiä. Silloin osaatte myös iloita aidosti..:)
että joidenkin mielestä PITÄISI itkeä. Ei siitä, etteikö saisi itkeä.