USKONNOLLISEN TOTUUDEN KRITEERIT
Mikä on uskonnollisesti totta? Millaisilla perusteilla, kriteereillä, olisi arvioitava mikä uskonnoista on oikea. Tieteellä on omat kriteerinsä totuudesta eli ns. tietoteoreettiset periaatteensa, mutta uskonnon alalla totuuden määrittely on jätetty kunkin oman harkinnan varaan. Kunkin uskonnon piirissä esitetään omia perusteluita, mutta onko olemassa kriteereitä, joilla voisi päätellä mikä uskonto tai mikä kussakin uskonnossa on totta?
Onko niin, että uskonnollinen totuus olisi vain se, minkä kukin tuntee todeksi? Näinkin voidaan ajatella, jos korostetaan sitä, että uskonnollista totuutta ei ole olemassa ilman uskovaa henkilöä, mutta varmasti on myös niin, ettei mikä tahansa käsitys uskonnosta voi olla totta. Ihmisille kuuluu uskonnonvapaus, mutta vapauteen kuuluu aina myös vastuu. Yleinen hokema on se, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Tämä lause ei suinkaan ole peräisin Raamatusta, vaan se sanottiin, kun Preussin kuningas Fredrik Suuri julisti valtakuntaansa uskonnonvapauden sanoen: ”Minun valtakunnassani tulkoon jokainen autuaaksi uskollaan.” Tämä ei siis mitenkään tarkoita sitä, että on samantekevää mitä kukin uskoo. Kuningas halusi vain osoittaa suvaitsevaisuuttaan eri uskomistapoja kohtaan.
Uskonnollisen totuuden kriteereiden perusteella tulisi voida päätellä, mikä uskonto on totta ja myös se onko uskonnon harjoittaja aito uskossaan. On mahdollista, että henkilö on löytänyt oikean uskonnon, mutta siitä huolimatta on heikko sen toteuttamisessa. Eiköhän olekin niin, että me ihmiset olemme monin tavoin vajavaisia uskossammekin, mutta meidän vajavaisuutemme ei tee uskontoamme epätodeksi tai epätäydelliseksi. Uskonnollinen totuus on riippumaton ihmisten vajavaisuudesta.
Onko niin, ettei uskonnollisen totuuden kriteereitä ole haluttu esittää, koska on pelätty, että loukataan yksilön oikeutta pitää uskonnollisena totuutena sitä, minkä on totuudekseen omaksunut? Keskiaikana kaikkien oli uskottava kirkon määräämällä tavalla. Kirkon opetuksista poikkeaminen saattoi johtaa roviolla polttamiseen tai inkvisition julmiin kuulustelumenetelmiin. Suomeen saatiin yleinen uskonnonvapauslaki vasta v. 1922. Uskonnonvapaus on arvokas asia, mutta edelleen Suomessakin on ev.lut. kirkolla ja ortodoksisella kirkolla lain suoma erikoisasema, jonka avulla ne voivat sitoa ihmisiä piiriinsä.
Tämän kirjan tarkoituksena on tarkastella uskonnollisen totuuden luonnetta erotuksena tieteellisen totuuden luonteesta ja mahdollisimman vapaana ihmisten uskontoon tuomista käsityksistä. Lähtökohtana on se, että uskonnollisen totuus voidaan saada vain ilmoituksen kautta. Kaikki muu uskonnosta väitetty on ihmisten mielikuvituksen tuotetta.
Lähtökohtana on myös se, että uskonnollinen totuus on olemassa ihmisestä riippumatta. Se on toisin sanoen objektiivinen. Tästä totuuden käsitteestä on erotettava kunkin yksilön suhtautuminen uskonnollisiin asioihin. Yksilön kannalta on merkityksellistä suhtautuminen siihen, minkä huomaa totuudeksi ja se, missä on syytä myöntää oma tietämättömyys. Uskonnollinen totuus ei ole johdettavissa siitä, miten aina ennenkin on uskottu. Ei ole mitään takeita siitä, että isien usko olisi oikea, ellei sitä voi perustella Jumalalta tulleilta ilmoituksilla.
Ratkaisevaa uskonnollisen totuuden kannalta on löytää kriteereitä, arviointiperusteita sille, mikä on oikeaa ilmoitusta ja onko sitä yleensä olemassa. Keskeiseksi tulee tällöin se, mitä sanotaan profetioiksi. Jos voidaan osoittaa, että profetiat ovat luotettavia, on tästä seurauksena, että ihmisille on annettu mahdollisuus löytää uskonnollista totuutta. Oikeiden profetioiden löytymisestä seuraa mm. se, että ateismi on väärä uskonto. Profetialla tarkoitetaan Jumalan tai Hänen käskystään toimivien sanansaattajien profeetoille antamia tietoja ja ohjeita.
Mikä on uskonnollisesti totta? Millaisilla perusteilla, kriteereillä, olisi arvioitava mikä uskonnoista on oikea. Tieteellä on omat kriteerinsä totuudesta eli ns. tietoteoreettiset periaatteensa, mutta uskonnon alalla totuuden määrittely on jätetty kunkin oman harkinnan varaan. Kunkin uskonnon piirissä esitetään omia perusteluita, mutta onko olemassa kriteereitä, joilla voisi päätellä mikä uskonto tai mikä kussakin uskonnossa on totta?
Onko niin, että uskonnollinen totuus olisi vain se, minkä kukin tuntee todeksi? Näinkin voidaan ajatella, jos korostetaan sitä, että uskonnollista totuutta ei ole olemassa ilman uskovaa henkilöä, mutta varmasti on myös niin, ettei mikä tahansa käsitys uskonnosta voi olla totta. Ihmisille kuuluu uskonnonvapaus, mutta vapauteen kuuluu aina myös vastuu. Yleinen hokema on se, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Tämä lause ei suinkaan ole peräisin Raamatusta, vaan se sanottiin, kun Preussin kuningas Fredrik Suuri julisti valtakuntaansa uskonnonvapauden sanoen: ”Minun valtakunnassani tulkoon jokainen autuaaksi uskollaan.” Tämä ei siis mitenkään tarkoita sitä, että on samantekevää mitä kukin uskoo. Kuningas halusi vain osoittaa suvaitsevaisuuttaan eri uskomistapoja kohtaan.
Uskonnollisen totuuden kriteereiden perusteella tulisi voida päätellä, mikä uskonto on totta ja myös se onko uskonnon harjoittaja aito uskossaan. On mahdollista, että henkilö on löytänyt oikean uskonnon, mutta siitä huolimatta on heikko sen toteuttamisessa. Eiköhän olekin niin, että me ihmiset olemme monin tavoin vajavaisia uskossammekin, mutta meidän vajavaisuutemme ei tee uskontoamme epätodeksi tai epätäydelliseksi. Uskonnollinen totuus on riippumaton ihmisten vajavaisuudesta.
Onko niin, ettei uskonnollisen totuuden kriteereitä ole haluttu esittää, koska on pelätty, että loukataan yksilön oikeutta pitää uskonnollisena totuutena sitä, minkä on totuudekseen omaksunut? Keskiaikana kaikkien oli uskottava kirkon määräämällä tavalla. Kirkon opetuksista poikkeaminen saattoi johtaa roviolla polttamiseen tai inkvisition julmiin kuulustelumenetelmiin. Suomeen saatiin yleinen uskonnonvapauslaki vasta v. 1922. Uskonnonvapaus on arvokas asia, mutta edelleen Suomessakin on ev.lut. kirkolla ja ortodoksisella kirkolla lain suoma erikoisasema, jonka avulla ne voivat sitoa ihmisiä piiriinsä.
Tämän kirjan tarkoituksena on tarkastella uskonnollisen totuuden luonnetta erotuksena tieteellisen totuuden luonteesta ja mahdollisimman vapaana ihmisten uskontoon tuomista käsityksistä. Lähtökohtana on se, että uskonnollisen totuus voidaan saada vain ilmoituksen kautta. Kaikki muu uskonnosta väitetty on ihmisten mielikuvituksen tuotetta.
Lähtökohtana on myös se, että uskonnollinen totuus on olemassa ihmisestä riippumatta. Se on toisin sanoen objektiivinen. Tästä totuuden käsitteestä on erotettava kunkin yksilön suhtautuminen uskonnollisiin asioihin. Yksilön kannalta on merkityksellistä suhtautuminen siihen, minkä huomaa totuudeksi ja se, missä on syytä myöntää oma tietämättömyys. Uskonnollinen totuus ei ole johdettavissa siitä, miten aina ennenkin on uskottu. Ei ole mitään takeita siitä, että isien usko olisi oikea, ellei sitä voi perustella Jumalalta tulleilta ilmoituksilla.
Ratkaisevaa uskonnollisen totuuden kannalta on löytää kriteereitä, arviointiperusteita sille, mikä on oikeaa ilmoitusta ja onko sitä yleensä olemassa. Keskeiseksi tulee tällöin se, mitä sanotaan profetioiksi. Jos voidaan osoittaa, että profetiat ovat luotettavia, on tästä seurauksena, että ihmisille on annettu mahdollisuus löytää uskonnollista totuutta. Oikeiden profetioiden löytymisestä seuraa mm. se, että ateismi on väärä uskonto. Profetialla tarkoitetaan Jumalan tai Hänen käskystään toimivien sanansaattajien profeetoille antamia tietoja ja ohjeita.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jatkoa:
Jos voidaan osoittaa, että Jumala on ilmoittanut itsestään ihmiskunnalle, on koetettava löytää kriteereitä sille, että on toimittu oikein ilmoitusten perusteella. Uskonnollisella organisaation jäsenillä, kirkolla, tulisi mm. olla oikea ja perusteltu valtuus tehdä uskonnollisia toimituksia ja järjestää kirkon toimintaa.
Tässä tulee toisin sanoen tutkittavaksi oikean kirkon luonne ja se, mikä kirkko on oikea.
...
Edellä olevat ovat erään kirjan alusta
Niin kauan kuin yksikään jumala tai vastaava olento ei ole todisteellisesti ilmottautunut, ei ole olemassa mitään pätevää uskonnollisen totuuden kriteeriä . Ei ainuttakaan. On ihan turhaa alkaa sellaisia keksiä. Lähtökohtasi jo paljastaa mihin tulokseen luulet että tullaan. " Tässä tulee toisin sanoen tutkittavaksi oikean kirkon luonne ja se, mikä kirkko on oikea."
Ilmoituksen merkitys
Uskonnollisen totuuden etsinnässä Jumalalta mahdollisesti tullut ilmoitus on keskeisin etsimisen kohde. Vain se on uskonnossa totta, mikä on sopusoinnussa ilmoitusten kanssa. Uskonnollisen totuuden kriteerit ovat pitkälti samat kuin uskonnollisen ilmoituksen totuuden kriteerit. Jos voidaan osoittaa ilmoitus todeksi, on löydetty uskonnollista totuutta. Ihmisen totuudellisuus on toinen puoli uskonnollisessa totuudessa. Kun ihminen perustaa uskonsa aitoon ilmoitukseen ja elää sen mukaan, hänen uskonnollisuutensa täyttää totuuden vaatimukset. Ihminen voi olla vilpitön, vaikka hän ei uskoisikaan aitojen ilmoitusten mukaisesti, mutta tällöin hänen vilpittömyytensä ei tee hänen uskonsa kohdetta todeksi. Ihmistä ei varmaan tuomita hänen vilpittömyydessään tekemiensä erehdysten vuoksi, mutta varmaan on myös niin, että meiltä odotetaan valmiutta oikaista käsityksiämme, kun siihen on aihetta.
Yleinen ilmoitus
Yleisenä ilmoituksena pidetään teologipiireissä sitä, mitä havaitsemme Jumalan toiminnaksi luonnossa, historian kulussa sekä ihmisen järjessä ja omassatunnossa. Sanotaan, että kulttuurista, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta riippumatta kaikki ihmiset voivat aavistaa Jumalan olemassaolon. Paavali vetosi tähän yleiseen ilmoitukseen kirjoittaessaan roomalaiskirjeessä 1:19-20: ” Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.”
Tämä perustelu on ollut varhaisina aikoina ehkä voimaperäisempi. Nykyihmiset ovat keksineet luomakunnan synnylle ”luonnollisia” selityksiä. Näitä ovat alkuräjähdys ja kehitysoppi. Näiden perusteella on päätelty, ettei maailman olemassaoloon sellaisena kuin se on, tarvita olettamuksia Jumalan olemassaolosta.
Uskovaisille ihmisille on ominaista selittää monia asioita Jumalasta johtuviksi. Erehtymisen mahdollisuus on tällöin kuitenkin suuri. Jumala voi antaa tapahtua maailmassa paljon sellaista, mitä hän ei itse toivo tapahtuvan. Ellei näin olisi, ei ihmisellä voisi olla vapaata tahtoa eikä kukaan olisi vastuussa teoistaan.
Olemassaolo sellaisenaan on suuri ihmettelyn aihe. Pelkästä olemassaolosta ei kuitenkaan voi päätellä Jumalan olemassaoloa. Jos sanotaan, että Jumala on luonut kaiken, on kysyttävä: kuka loi Jumalan? Jumala ei ole voinut syntyä tyhjästä, mutta olemassaolon muodot ja järjellisyys antavat ainakin syyn ajatella, että jokin järjestystä luova tekijä saattaa olla olemassa.
Ihmettelyn aiheeksi riittää myös se, että ihminen pohtii oman olemassaolonsa arvoitusta ja tarkoitusta. Se että ihminen näin tekee, tuo mieleen sen, ettei ihminen ole ehkä ainoa olento maailmankaikkeudessa, joka esittää tällaisia kysymyksiä. On ainakin otettava huomioon se, että ihmisen lisäksi joku muukin persoona on pohtinut näitä ongelmia ja ehkä ratkaissutkin ne jo miljardeja meidän vuosiamme aikaisemmin. Jos näin on, niin meidän on kysyttävä, kuinka paljon kehittyneempi meitä hän on.
Nuorena miehenä ihmettelin maailman järjettömyyttä siinä tavattavan pahan vuoksi. Oppimani periaatteet tuntuivat velvoittavan oikeisiin ratkaisuihin mm. siveyden säilyttämisessä. Nuorena ei ollut mahdollisuutta ajatella perheen perustamista ennen opintojen valmistumista ja työpaikan saamista. Jos maailmassa ei ole mitään järkeä, olisiko ihmisen valinnoillakaan niin väliä? Eikö voisi antaa siveyden vaatimusten olla omassa lokerossaan ja toimia tarpeidensa mukaan? – Olin kävelemässä tyttöystäväni kanssa syksyisenä iltana meren rannalla. Esitin mielessäni aivan tosissani kysymyksen: onko maailmassa järkeä? Sain vastauksen, jonka myöhemmin puin seuraavan runon muotoon:
Mitä on tämä kaikki meri ja maa,
merenranta ja rantamaa?
Mitä ihmisen tunne ja mitä ei saa?
Onko järkeä missään, kysyn vaan?
Olen valmis. Vastatkaa!
Oli vaan ja aavistaa
sai nuori mies ja kavahtaa:
oli kulkenut polkua ennenkin
Jokin
merenrantaa pitkin.
Kysymykseeni vastattiin tavalla, joka oli yleistä ilmoitusta minulle henkilökohtaisesti. Jotain nousi korkealle yläpuolelleni takaviistoon. Katsoin sen kautta itseäni ja ajatuksiani. Huomasin olevani aika tyhmä, koska en ollut ottanut huomioon sitä, etten mitenkään voi olla ainoa olento, joka olisi ajatellut tällaisia asioita. Joku oli jo aikoja sitten kulkenut niiden kehitysvaiheiden kautta, joita minä olin parhaillaan kulkemassa. Vaikka kysymyksessä olisi ollut vain silloin tällöin erityisesti väsyneellä esiintyvä déjà-vu –ilmiö eli tunne, että sama on tapahtunut aikaisemminkin, niin silti elämys kysymykseni yhteydessä antoi viisautta, jota minulla ei maailman ymmärtämisessä ollut aikaisemmin.
Jatkoa;
Toinen tapa suhtautua yleiseen ilmoitukseen on selittää kaikki materialistiseksi. Tällöin ajatellaan, että olemassaolon muodot ovat syntyneet sattumalta miljardien vuosien aikana evoluution kautta. Tämän ajattelutavan mukaan ihminen ei ole mitään erityistä. Ihminen olisi vain eräs eläinmaailmaan kuuluva hiukan muita kehittyneempi olento. Vaikka näin ajateltaisiinkin, niin silti on olemassa mahdollisuus, että - kuten edellä mainittiin – kehitys on joskus johtanut jo paljon pitemmälle kuin me voimme nähdä. Tällöin on voinut kehittyä olento tai olentoja, joita tai jota meidän on syytä kutsua Jumalaksi, jos hän tai ne toimivat suunnitelmallisesti meitä auttaakseen ja kehittääkseen.
Me ihmiset asumme pallolla, joka kiertää aurinkoa. Aurinkomme kuuluu galaksiin, johon kuuluu n. 500 miljardia aurinkomme kaltaista tähteä. Galakseja eli linnunratoja on ainakin 100 000 miljardia näkyvässä maailmankaikkeudessa. Auringosta lähtevä valo saavuttaa maan kahdeksassa minuutissa. Galaksimme laidalta laidalle kulkuun valo tarvitsee 100 000 valovuotta. Meitä lähin galaksi Andromena on meistä parin miljoonan valovuoden päässä.
Kun ajattelee näitä loppujenlopuksi käsittämättömiksi jääviä mittasuhteita, joutuu miettimään ihmisen merkitystä tässä kaikessa. Kuitenkin kokemukseni siitä, että joku muukin on ajatellut ja ihmetellyt, antoi syyn vetää yleisestä ilmoituksesta johtopäätös, että olemassaolossa on mahdollisuus kehittyä jopa niin, että kuolemakin on voitettavissa tai voitettu. Jos näin on, niin tuonpuoleisesta voi joku ilmoittaa, että hän on kulkenut sen tien, jota minä olen kulkemassa. En voi sanoa varmasti, että juuri näin kävi, mutta sain syyn ottaa huomioon tällaisen mahdollisuuden.
On hyvin ihmeellistä, että on olemassa olento, ihminen, joka voi ihmetellä oman olemassaolonsa tarkoitusta. Jos katsomme tätä kummallisuutta ylhäältä käsin, joudumme kysymään, mikä tuossa aineesta koostuvassa on sellaista, joka pystyy ajattelemaan ja kysymään oman olemassaolonsa tarkoitusta. Jos halutaan määritellä henki, niin sellaiseksi määrittelyksi saattaisi sopia juuri kyky ajatella. Sielu on kyky tuntea ja se syntyy hengen ja aineen yhteydestä. Tunne vaikuttaa hengen toimintoihin, mutta henki voi toimia itsenäisestikin, objektiivisesti ja totuudenmukaisesti vapaana aineen kahleista.
Erityinen ilmoitus
Erityisellä ilmoituksella tarkoitetaan Jumalan tai hänen lähettiläänsä antamia tietoja ja ohjeita. Erityinen ilmoitus, jos sitä yleensä on, on ainoa tapa saada varmaa tietoa Jumalasta ja tuonpuoleisesta yleensä. Yleisen ilmoituksen perusteella voidaan luoda uskontoja ja filosofioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnollisen totuuden kanssa.
Erityisen ilmoituksen ydinkysymykseksi muodostuu tällöin se, mikä on oikeaa ilmoitusta. Ilmoitukseksi voidaan väittää mitä tahansa, mutta väitteiltä on voitava vaatia todistettavuutta.
Yleisen ilmoituksen todistavuus on kunkin ajattelun varassa. Henkilökohtaisen varmuuden saaminen erityisestä ilmoituksesta on ihmisen oman tutkimisen varassa. Ratkaisevaa on tällöin ihmisen asennoituminen. Jos joku haluaa ajatella esim. materialistisesti, niin hän löytää perusteita. Tieteellisyyteen voi tässäkin vedota ja sanoa, ettei voida pyytää uskomaan mihinkään sellaiseen, jota ei voida pätevästi todistaa. Tämä asenne on hyvä ja oikea auktoritatiivisia vaikuttamiskeinoja vastaan. Myös uskontojen piirissä tavattava hajaannus, epäjohdonmukaisuus, julmuus, vallanhimo ja oman edun tavoittelu tarjoutuvat perusteiksi sivuuttaa uskonnolliset näkökohdat. Uskonnon perusteella tehdyt kauheudet ja uskomistapojen sekavuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että uskonnollisen totuuden löytyminen olisi mahdotonta.
Erityisen ilmoituksen aitoudelle on löydettävä arviointiperusteet, kriteerit. Maallisessa oikeusistuimessa vaaditaan todisteita. Kahden luotettavaksi tunnetun henkilön todistamista pidetään jo hyvin merkittävänä oikeudenkäynnissä. Uskonnollisten ilmoitusten luotettavuudelta on myös vaalittava samantapaista todistettavuutta. Niinpä kenen tahansa väite siitä, että Jumala on puhunut hänelle, ei ole riittävä, ellei ole niin, että ko. henkilö on jo aikaisemmin osoittanut luotettavuutensa Jumalan sanan tuojana.
Toinen tapa todeta ilmoituksen aitous on seurata, toteutuuko se, mitä profeetta sanoi tapahtuvan. Tällöin on tietenkin tyydyttävä odottamaan. Varmaa todistetta ei saada heti. Kuitenkin henkilön luotettavuutta voi arvioida hänen aikaisempien profetioidensa mukaan. Muinoin lausuttujen profetioiden toteutuminen on vahva aitouden kriteeri.
Uskonnollista totuutta etsivää saattaa ihmetyttää, ettei Raamatun jälkeen ole tullut uusia pyhiä kirjoituksia. Tästä syystä on jopa sanottu, että Jumala on kuollut. Paavi Gregorius Suuri (k. v. 604) julisti virallisesti, että profetia on kuollut. Erityisen ilmoituksen katsotaan päättyneen apostoleihin. Kuitenkaan vain Raamatun perusteella ei ole syntynyt yhtenäistä käsitystä uskonnollisista asioista. Monien epäselvien opinkohtien vuoksi uusi erityinen ilmoitus tuntuisi olevan hyvinkin tarpeellista. Raamattukin ennustaa uusien ilmoitusten tulemisesta:
Ilm.11:3: ”Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi julistaa sanaani säkkivaatteeseen puettuina tuhat- kaksisataakuusikymmentä päivää.”
Ilm. 14:6: ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänsä oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.” – Miksi ilmestyskirjassa luvataan enkelin julistavan iankaikkisen evankeliumin vieläpä kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille, jos evankeliumi jo on olemassa Raamatussa?
Raamattu on kirjakokoelma. Sana Raamattu tulee kreikan kielen sanasta grámmata, joka tarkoittaa kirjoituksia. Sen viimeisenä kirjana on ilmestyskirja. Ilmestyskirjan lopussa on varoitus: ”Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.”(Ilm. 22:19). Monet luulevat tämän tarkoittavan koko Raamattua. Kun Raamattua koottiin, ilmestyskirja laitettiin sen loppuun ehkä siitä syystä, että siinä puhuttiin lopun ajan tapahtumista. Tiedetään, ettei ilmestyskirja ole viimeiseksi kirjoitettu Raamatussa oleva kirjoitus.
Jos ilmestyskirjan kielto lisätä tai ottaa pois tarkoittaisi sitä, ettei enää tule lisää ilmoituksia Jumalalta, niin miten olisi ymmärrettävä kohta 5. Moos. 4:2: ”Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään. Pitäkää Herran, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan.” Tai miten on ymmärrettävä 5. Moos. 13:1: ”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.” Jos näitä kohtia noudatettaisiin kirjaimellisesti ymmärtämättä, että ne koskivat vain Mooseksen välittämiä Jumalan käskyjä, niin Raamattu Mooseksen jälkeen olisi pelkkiä vääriä käskyjä ja ilmoituksia. Ilmestyskirjan lopussa ollut kielto lisätä tai poistaa mitään tarkoittaa selvästi vain ilmestyskirjaa. Ilmestyskirjan profeetta näyttää vain käyttäneen samaa tapaa kuin Mooses lukitessaan profetiansa.
Jatkoa:
Raamatun koostumus on sitä paitsi muuttunut. Varhaisimmissa suomalaisissakin Raamatuissa oli ns. apokryfisiä kirjoja. Katolisen kirkon käyttämässä Raamatussa niitä on edelleen. Lisäksi olisi perusteltua liittää Raamattuun mm. Paavalin kirjeitä, joihin hän viittaa, mutta joita ei ole löydetty. Tällaisia Paavalin kirjeitä ovat seuraavat:
Paavalin aikaisempi kirje korinttilaisille, josta mainitaan 1. Kor. 5:9.
Paavalin toinen kirje efesolaisille Ef. 3:3.
Paavalin kirje Laodekiasta Kol. 4:16.
Muita Uudessa testamentissa mainittuja, mutta siitä puuttuvia kirjoituksia ovat:
Juudan aikaisempi kirje Juuda 1:3
Eenokin profetiat Juuda 1:14
Vanhassa testamentissa mainitaan ainakin seuraavat kirjoitukset, joihin viitataan, mutta joita siellä ei ole:
Liiton kirja
Herran sotien kirja
Säädösten kirja
Oikeamielisen kirja
Salomon historia
Naatalin ja Gaadin historia
Ahian ennustus
Jeddon näky
Semajan historia
Ussian historia
Hoosian aikakirja.
Raamatusta puuttuvat kirjoitukset, joihin siinä kuitenkin viitataan, ovat todiste siitä, ettei Raamattu yksin sisällä kaikkea sitä, mitä sanotaan ilmoitukseksi kristinuskossa. Raamatun mukaan ei liioin voi sanoa, ettei Jumala enää koskaan ilmoittaisi itsestään profeettojen kautta. 1. Kor. 13:8 tosin sanoo: ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.” Tässä kohdassa on haluttu korostaa rakkauden pysyvyyttä. Ennustus kohdistuu vain tulevaan täydellisyyden tilaan, johon uskovat voivat joskus päästä. Tällä tarkoitetaan elämää Jumalan valtakunnassa, mikä tulee täysin selväksi seuraavista jakeista: ”Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.”
Jos Jumala ei ole kuollut, on perusteltua odottaa, että Hän voi edelleen ilmoittaa itsestään profeettojen välityksellä. Mitä nämä ilmoitukset ovat, jos niitä on, on varmasti tutkimisen arvoista ja uskonnollisen totuuden kannalta välttämätöntä.
Kukaan koskaan ei saanut yhtäkään uskonnollista ilmoitusta, joka voitaisiin todistaa Jumalalta tulleeksi. Kaikkein huvittavinta on, että sinä, aikuinen ihminen, uskot vakavissasi huijari-Smithin "saamiin" ilmoituksiin, joista yksi on moniavioisuusilmoitus, jonka hän "sai" keskusteltuaan ystäviensä, mm. veljensä kanssa ongelmasta kun jäi housut nilkoissa kiinni vaimonsa pettämisestä. "Ilmoitus" oli aluksi nimenomaan Emma-vaimoa varten. Smith valehteli loppuun asti, että hänen kirkossaan ei harrasteta moniavioisuutta. Kumma, että itsensä Jumalan antamasta ilmoituksesta piti valehdella!
Muut Smithin imoitukset eivät ole yhtään parempia tai luotettavampia, kaikkein vähiten MK, jota aina tarjoat ilmoitukseksi. Joudutkin aina lopulta vetoamaan itsesuggestioon.
Millainen todistus sinulle riittäisi, jotta uskoisit sen tulleen Jumalalta? Minusta toteutuneet profetiat osoittavat sitä toteutuuko se, mitä profeetta sanoi tapahtuvan.
Merkittävin kenen tahansa tutkittavissa oleva todiste Jumalan olemassaolosta ovat profetiat. Jos profeetta on sanonut jotain ja se toteutuu ja jos on vielä useita profeettoja, jotka ovat profetoineet yhtäpitävästi, on todistettu se, että meitä korkeampi olento on olemassa ja kiinnostunut auttamaan meitä uskonnollisen totuuden löytämisessä.
Vanhassa testamentissa on useita profetioita Jeesuksen Kristuksen syntymisestä maan päälle ja hänen merkityksestään:
Psalmi 2:7: ”Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.”
Toteutuma: Ap.t. 13:33: ”Me julistamme teille ilosanoman: minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
Lisäksi Hebr. 1:5: ”Ei Jumala yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Hebr. 5:5: ”Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin…”
Psalmi 16:10: ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.”
Toteutuma: Ap.t. 13:35: ”Hän sanoo toisessa kohden: Sinä et salli palvelijasi ruumiin maatua.”
Psalmi 22:19: ”…jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa”
Toteutuma: Matt. 27:35: ”Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa.”
Psalmi 41:10: ”Vieläpä ystäväni, johon luotin ja joka söi pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan.”
Toteutuma: Joh. 13:18: ”Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, keitä olen valinnut. Tämän kirjoituksen on käytävä toteen: Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.” – Tässä tarkoitettiin tietysti Juudas Iskariotia.
Psalmi 69:22: ”Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koinruohoa, janooni he juottivat etikkaa.”
Toteutuma: ”Matt, 27:34. ”… he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.”
Jes. 7:14: ”Sen tähden Herra antaa teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Toteutuma Matt. 1:21-23: ”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeettansa suulla ilmoittanut: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel, se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”
Psalmi 110:1: ”Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojeni alle, korokkeeksi valtaistuimeni eteen.”
Toteutuma: Matt. 22:41–42: ”Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä. Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on? He vastasivat: Daavidin. – Silloin Jeesus kysyi: Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo:
Herra sanoi minun herralleni:
Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
Panen heidät jalkojeni alle.
Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa ?”
Tässä Jeesus ilmaisi olleensa jo Vanhan testamentin aikana Daavidin Herra, jonka Isä kutsui istumaan oikealle puolelleen. Jeesus oli Daavidin poika siinä mielessä, että hän syntyi Daavidin sukuun maan päälle. Jeesus oli Vanhan testamentin Jehova tai myös Jahveksi kutsuttu. Hän toimi Isänsä toimeksiannosta maan päällä. Hänen kauttaan luotiin myös maa, kuten Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan: ”Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä” – Näistä kohdista käy myös hyvin selville, että Isä ja Poika ovat kaksi eri persoonaa.
Psalmi 118:22–23: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra teki ihmeen silmiemme edessä.”
Toteutuma: Matt. 21:42: ”Jeesus sanoi heille: Ettekö ole koskaan kirjoituksia lukeneet:
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herralta se on tullut
ja se on ihmeellinen
meidän silmissämme.”
Psalmit 2, 21. 45, 67, 69, 96, 110 ja 132 tunnetaan nimenomaan messiaanisina. Näissä ylistetään runokielellä Messiaan suuruutta ja hänen tulemisensa varmuutta.
Raamatuksi kutsutaan tiettyä kirjakokoelmaa, ei ole ollut muuta "Raamattua" eikä myös mitään tekstejä joiden olisi pitänyt kuulua Raamattuun, mutta jotka jostain syystä muka jäivät sieltä pois. Raamattu syntyi valinnan kautta, päätös siitä mitkä kirjoitukset saastuttavat kädet on juutalaisuudessa antiikin ajalta ja oppineiden päätös . Heprealainen raamattu, mormoneille ilmeisesti täysin tuntematon alkukielinen kirjoituskokoelma, on pitkän historiallisen prosessin tulos ja kristittyjen Raamattu perustuu tuohon juutalaiseen "raamattuun", kristityt ovat siihen lisänneet omat kirjoitukset, joiden he katsovat syntyneen Pyhän hengen johdatuksesta, ei siis yksin inhimillisen päätöksen tai toiminnan.
Mormonismi ei- raamatullisena ja ei-historiallisena uususkontona väittää myös, että jumala Raamatussa valehtelee, koska eri syistä ei voi puhua totta, mm ihmiset totuudesta hämmentyisivät ja polyteistiset pakanuskonnotkin jostain syystä muodostavat esteen totuuden puhumiselle.
Mormonien mukaan heidän oma jumalansa, Elohim, on valehtelun organisoija, hän määrää nyt Elohimin pojaksi muuntuneen Jeesuksen valehtelemaan Jahve- nimeä käyttäen. Eli Raamattu on tarkoituksellisesti valhekokoelma ja samalla mormonit myöntävät ettei ilmoituskaan - vaikka sitä toisaalla hehkuttavat - ole mikään luotettava uskonnollisen tiedon lähde.Kuka takaa että siinäkään mikään lähde inhimillinen tai kuvitelttu puhuisi totta?Jopa itse uskottu jumala on niin epämoraalinen että käyttää valhetta hyväkseen .
Kysymys oli SMITHIN profetioista, ei Raamatun. Juuri tuo itsekin alussa mainitsemasi seikka profeetan tunnistamisesta pätee todellä hyviin Smithiin. Hän ei voinut olla profeetta, koska hänen ennustuksensa menivät pieleen. Vain jeffeilemällä voit yrittää niitä selitellä.
Edes nuo mainitsemasi Raamatun profetiat eivät ole vedenpitäviä. Sinua on valistettu jo miljoonia kertja, että VT ei väitä neitsyen tulevan raskaaksi. Eikä pojalle annettu nimeksi Immanuel. Myös esim. Jeesuksen kyljen puhkaiseminen ristillä, josta vain yksi evankelista kertoo, on hyvin todennäköisesti satua ja lisätty vain siksi, että se sopisi ennustuksiin.
Eihän yksikään Raamatun profetia ole toteutunut jos sinun uskontosi on totta.Ei ainoakaan.
Ps. 2, alkukielen teksti siis muodossa jossa se kirjoitettiin kuuluu näin :"Nyt kerron, mitä Jahve on säätänyt. Hän sanoi minulle: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” mitä runonlaujan sanomassa on toteutunut ? Kuninkaat ovat saaneet vallan Jahvelta he olivat hän "poikiaan". Entä sitten?
Myös messias on Jahven valitsemansa kuningassuvun jäsen, ei tietenkään Jahve itse .
Ps. 16 Jahve ei hylkää psalmin kirjoittajaa sheoliin. kokoelma psalmien jakeita sieltä täältä joissia kaikissa ylistetään jahvea ja luotetaan häneen. Entä missä niissä on messias joka tuo rauhan, jonka aikana miekatkin taotaan auroiksi ja jonka toiminnan jälkeen koko maailma ymmärtää että että on vain yksi jumala, Jahve -näinhän profeetta lupaa. Pakanuskontoja ja niiden monia jumalia on maailma yhä täynnä, mormonismi on niistä vain yksi, pienimpiä ja vähäpätöisimpia tulokkaita .
Jos David ei olekaan messiaan esi-isä, silloin profeetat valehtelevat, joten miksi ollenkaan pitää totena profeettojen kyhäämää tarinaa ja jos alkuperäinen tarina jo on pielessä, miten muunneltu voisi olla ennustusten toteutuma ? Eivät psalmeista sieltä täältä irrotetut runojakeet ole ennustuksia vain profeettojen puheet ovat.
"Psalmit 2, 21. 45, 67, 69, 96, 110 ja 132 tunnetaan nimenomaan messiaanisina. Näissä ylistetään runokielellä Messiaan suuruutta ja hänen tulemisensa varmuutta". Väärin, kristityt myöhemmin nimittivät ne sellaisiksi eivät niiden tekijät tai kokoajat .
Toteutuneet profetiat?
Lähtikö David W. Patten lähetystyöhön?
Näin profetoi Smith pyhissä kirjoituksissanne (Oppi ja liitot).
Rakennettiinko Missouriin temppeli?
Näin profetoi Smith pyhissä kirjoituksissanne (Oppi ja liitot).
Tuliko Jeesus takaisin Smithin sukupolven aikana?
Näin profetoi Smith, käyttäen "Näin sanoo Herra"-korttia.
Niinkö? Tämäkö ei siis tarkoita sitä, mitä sanoit: "Kukaan koskaan ei saanut yhtäkään uskonnollista ilmoitusta, joka voitaisiin todistaa Jumalalta tulleeksi."
Koska profetiat toteutuivat, niin se osoittaa ne Jumalalta tulleiksi.
"Koska profetiat toteutuivat, niin se osoittaa ne Jumalalta tulleiksi."
Tungetko pään pensaaseen taas? Olen kysynyt sinulta monta kertaa, toteutuivatko em. Smithin profetiat Jeesuksen paluusta, Missourin temppelistä ja Pattenin lähetystyöstä.
Voit jättää taas vastaamatta, mutta palstan lukijat saattavat tehdä johtopäätöksiänsä siitä.
You can run, but you cannot hide...
Yhtäkään ilmiselvää toteutunutta profetiaa ei ole. Toki fifty-fifty-ennustuksista toteutuu noin puolet ja muistakin osa ihan silkasta todennäköisyysmatematiikasta johtuen. VT:n monet jutut viittavat johonkin ihan muuhun, kuin mitä jälkikäteen on väitetty ja UT:n juttuja on muokkailtu sellaisiksi, että ne näyttäisivät täyttävän VT:n profetioita.
Mutta vielä oleellisempaa tällä mormonipalstalla on se, että vaikka Raamatun ennustuksia ei käsiteltäisi ollenkaan tai vaikka leikittäisiin niiden toteutuneen, SMITHIN profetiat menivät aivan pieleen.
En tunne noita väitteitä, joihin viittaat, joten en liioin kommentoi niitä. Mistä olet ne kopsannut? Kirkolla on vastinesivuja tuollaisiin väitteisiin kuten:
http://www.jefflindsay.com/
Jeffiä kehiin sitten pitkästä aikaa! Pelle-Jehvi ei sinua pelasta.
Tässä Smithin profetioista:
http://www.mormonismi.net/artikkelit/ennustuksia1.shtml
Mistä "kopsannut"?
Opista ja liitoista, sekä History of the Church-teoksesta...
Mainostat taas itsesi (Mikko Alhovuori) kirjoittamaa kirjaa...
Tyhjänpäiväistä lätinää ja argumentointivirheitä.
Mielenkiintoista pohdintaa vaikka en jaksanutkaan lukea loppuun asti. Noteerasin yhden kohdan nimittäin "ilmoitus".
Sanot:
"Lähtökohtana on se, että uskonnollisen totuus voidaan saada vain ilmoituksen kautta. Kaikki muu uskonnosta väitetty on ihmisten mielikuvituksen tuotetta."
Tämä toteamus pyörähtää takaisin, sillä 'ilmoituksen' antaa aina ihminen ja ihmisillä on mielikuvitusta. Jotkut pitävät ilmoitusta jumalasta tulleena tai kutenJ.Smith antoi ilmoitukset omasta päästään, jotka hän taasen uskoi tulleensa jumalalta. Eli usko on ihmisten mielikuvituksen tuotetta.
Niin se oli ennen Jeesusta ja Moosesta ja myös ennen J.Smithiä. Usko on mielentuotetta. Joillekuille henkilöille se antaa voimaa ja mielihyvää elää, ehkä myös mielekästä elämää, sillä uskolla rakennetaan näennäistä turva-aitaa kiusauksille ja muille sopimattomille houkutuksille.
Sinäkin jo räknäät uskon olemusta, luotettavuutta jne . hei hienoa olet alkanut epäillä.:)
Lue Mormonin kirjaa ja kysy itseltäsi, voiko kukaan omasta päästään saada aikaan sellaista. Kirjasta on 3 8 silminnäkijöiden todistukset, joissa he kaikki pysyivät, vaikka jotkut erosivat kirkosta.
https://www.lds.org/scriptures/bofm?lang=fin
MInulla ei ole epäilyksiä, mutta pohdin kaikkea, mitä ihmismieli tuottaa. Olen tavallinen ihminen, jonka ajatukset myös harhailevat. On todella paljon sellaista, joka saa uskon pysymään ja aina hereille, vaikka ajatukset olisivat joskus nukuksissa.
> Lue Mormonin kirjaa ja kysy itseltäsi, voiko kukaan omasta päästään saada aikaan sellaista.
Voi saada. Kaikki ei edes ole omasta päästä vaan Smith on käyttänyt monien aikalaistensa virheellisiä käsityksiä mm. intiaanien alkuperästä.
> Kirjasta on 3 8 silminnäkijöiden todistukset, joissa he kaikki pysyivät, vaikka jotkut erosivat kirkosta.
Yksikään "todistaja" ei ymmärtnyt levyjen "kieltä", joten MK:n sisällöstä he eivät voineet todistaa yhtään mitään.
Ei tarvinnut ymmärtää kieltä, jotta voi antaa tällaisen todistuksen, jonka kolme silminnäkijää antoivat:
KOLMEN SILMINNÄKIJÄN TODISTUS
TIETÄKÖÖT KAIKKI KANSAKUNNAT, suvut, kielet ja kansat, joille tämä kirja tulee, että me Isän Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta olemme nähneet levyt, jotka sisältävät tämän kirjan, joka on aikakirja Nefin kansasta sekä heidän veljistään lamanilaisista ja myös Jeredin kansasta, joka tuli tornilta, josta on puhuttu. Ja me tiedämme myös, että ne on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, sillä hänen äänensä on julistanut sen meille; sen tähden me tiedämme varmasti, että kirja on tosi. Ja me todistamme myös, että me olemme nähneet levyissä olevat kaiverrukset; ja ne on näytetty meille Jumalan eikä ihmisen voimalla. Ja me julistamme vakain sanoin, että Jumalan enkeli laskeutui taivaasta ja toi ja asetti levyt silmiemme eteen, että me katsoimme ja näimme ne ja niissä olevat kaiverrukset; ja me tiedämme, että Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me näimme ja todistamme, että tämä on totta. Ja se on ihmeellistä meidän silmissämme. Joka tapauksessa Herran ääni käski meidän todistaa siitä; sen tähden, ollaksemme kuuliaisia Jumalan käskyille, me todistamme tästä. Ja me tiedämme, että jos olemme uskollisia Kristuksessa, me puhdistamme vaatteemme kaikkien ihmisten verestä, ja meidät havaitaan tahrattomiksi Kristuksen tuomioistuimen edessä, ja me saamme asua hänen kanssaan iankaikkisesti taivaissa. Ja kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, jotka ovat yksi Jumala. Aamen.
OLIVER COWDERY
DAVID WHITMER
MARTIN HARRIS
Tuostapa se todistajien "luoetttavuus" paljastuukin. Valehtelevat mm. nähneensä enkelin. Kun yksi noista vieläpä toimi lakimiehenä, ei hän uskaltanut myöhemminkään paljastaa valehdelleensa vaikka Smithin kirkon jättikin.
"KOLMEN SILMINNÄKIJÄN TODISTUS
TIETÄKÖÖT KAIKKI KANSAKUNNAT, suvut, kielet ja kansat, joille tämä kirja tulee, että me Isän Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta olemme nähneet levyt, "
Niinpä, mutta miksi ei levyjä näytetä tämän päivän ihmisille? Miksi salataan levyjen sisältö? Eikö olisi reilua näyttää levyjen alkuperäinen kieli kaikille nähtäväksi?
Levystä käännetty osa on kaikkien luettavissa:
https://www.lds.org/scriptures/bofm?lang=fin
Kaikkea ei saatu vielä kääntää. Kun lukee Mormonin kirjaa, niin siitä on luvattu todistus. Mormonin kirjassa olevan Moronin kirjan luvussa luvataan:
Moroni 10
4 Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
5 Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.
6 Ja kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.
7 Ja Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää, että hän on; sen tähden minä tahdon kehottaa teitä olemaan kieltämättä Jumalan voimaa, sillä hän toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan, samana tänään ja huomenna ja ikuisesti.
---
Tuo lupaus pätee, mutta ihmisen on tehtävä oma osansa. Minulla on tuo varmuus. Se ei perustu mihinkään yliluonnolliseen ilmoitukseen, vaan selkeään näkemykseen, ettei kukaan voi kirjoittaa sellaista kirjaa petosmielessä, joka kehottaa kaikkeen hyvään ja uskomaan Jeesukseen Kristukseen.
James Strang kertoi löytäneensä muinaisia levyjä. Noillla levyillä oli seitsemän silminnäkijää jotka todistivat nähneensä levyt ja koskettaneensa niitä.
Levyistä käännetty teksti on kaikkien luettavissa:
http://www.churchofjesuschristoflatterdaysaints.org/Law.htm
T E S T I M O N Y .
Be it known unto all nations, kindreds, tongues and people, to whom this Book of the Law of the Lord shall come, that James J. Strang has the plates of the ancient Book of the Law of the Lord given to Moses, from which he translated this law, and has shown them to us. We examined them with our eyes, and handled them with our hands. The engravings are beautiful antique workmanship, bearing a striking resemblance to the ancient oriental languages; and those from which the laws in this book were translated are eighteen in number, about seven inches and three-eights wide, by nine inches long, occasionally embellished with beautiful pictures.
And we testify unto you all that the everlasting kingdom of God is established, in which this law shall be kept, till it brings in rest and everlasting righteousness to all the faithful.
SAMUEL GRAHAM,
SAMUEL P. BACON,
WARREN POST,
PHINEAS WRIGHT,
ALBERT N. HOSMER,
EBENEZER PAGE,
JEHIEL SAVAGE.
Smithin kuoltua kaikki silloin elossaolevat kultalevyjen "silminnäkijät" yhtä poikkeusta (Oliver Cowderya) lukuunottamatta hyväksyivät James Strangin profeetallisen kutsumuksen ja aseman Smithin laillisena seuraajana kirkon johdossa. Brigham Youngin väitteitä he eivät uskoneet.
"Kaikkea ei saatu vielä kääntää."
Miten kääntäminen niin hitaasti käy? Jos levyt julkaistaisiin julkisesti, niin varmaan nykyäään saattaisiin nopeampi vauhti käännöstoimintaan.
Siis ihan oikeesti. Eikö levyjä ole vielä kaikkia edes käännetty ymmärrettävään muotoon?
Olisko mahdollista, että levyjä käännetään siiihen tahtiin kun saadaan ilmoituksia?
"ettei kukaan voi kirjoittaa sellaista kirjaa petosmielessä, joka kehottaa kaikkeen hyvään ja uskomaan Jeesukseen Kristukseen."
Petosmielessä, ei vaan uskotaan vilpittömästi omaan mielikuvaan siitä. minkä minä koen hyväksi.
Levyt ovat enkeli Moronin hallussa.
En uskoisi Smithin vilpittömyyteen, hänen henkilöhistoriansa ei anna sille minkäänlaista tukea. Smithin ilmoitusten kehitys oli sama kuin Muhammedin, tarpeen mukaan ne muuttuivat ja viimeiset ovat hyvin toisenlaisia kuin ensimmäiset. Mm. kun Smthiltä varastettiin osa pää hatussa kääntämiään Mormonin kirjan tekstejä, hän ei osannut " kääntää" niitä enää siten kuin oli tekstin alunalkaen tehnyt ja olisi tarkistettavissa, joten mormonien jumala suuttui eikä enää antanut kääntää noita sivuja uudelleen.
Enkeli- ym. tarinat ovat totta kai uskontojen peruskamaa joihin ei tarvitsekaan uskoa, mutta niiltäkin osin joilta uskonnon perustajan vilpittömyys olisi maalaisjärjellä ja moraalilla tarkistettavissa, mormonismi epäonnistuu.
Levyjä ei tarvita. Joseph Smith ei käyttänyt levyjä vaan väitti näkevänsä kivessä tekstin. Kiveä hän piti kätevästi hatussa jottei kukaan muu nähnyt kiveen ilmestyvää tekstiä.
Kivi on edelleen kirkon hallussa eli näkijä ja ilmoituksensaaja Monson voisi sitä käyttää.
Levyt ovat välttämättömät, mutta kokemuksen karttuessa kivi tuli tarpeettomaksi.
Levyt olivat tarpeettomat koska Smith "käänsi" kiven avulla, johon ilmestyi teksti. Levyt eivät olleet aina "kääntämisen" aikana edes samassa huoneessa kuin Joseph kivensä kanssa. Jos levyt olivat samassa huoneessa, olivat ne usein peitettyinä piilossa lakanan alla.
Joseph ei tarvinnut levyjä kääntääkseen sillä käännös tehtiin "ilmoituksen kautta" Näin siis FAIR:
"Some witness accounts suggest that Joseph was able to translate while the plates were covered, or when they were not even in the same room with him. Therefore, if the plates themselves were not being used during the translation process, why was it necessary to have plates at all?
Joseph did not need the plates physically present to translate, since the translation was done by revelation. The existence of the plates was vital, however, to demonstrate that the story he was translating was literally true."
http://en.fairmormon.org/Book_of_Mormon/Translation/Location_of_the_plates
Miksi väitit että levyt ovat välttämättömät?
Eihän Joseph osannut reformoitua egyptiä eli levyt olivat tarpeettomat.
Josephin osaamattomuus egyptin suhteen on kiistattomasti todistettu. Hänen käsiinsä joutuneet egyptiläiset papyrukset osoittavat ettei Smithillä ollut hajuakaan egyptin kielestä. Kirkkokin myöntää tämän:
"None of the characters on the papyrus fragments mentioned Abraham’s name or any of the events recorded in the book of Abraham. Mormon and non-Mormon Egyptologists agree that the characters on the fragments do not match the translation given in the book of Abraham, though there is not unanimity, even among non-Mormon scholars, about the proper interpretation of the vignettes on these fragments. Scholars have identified the papyrus fragments as parts of standard funerary texts that were deposited with mummified bodies."
https://www.lds.org/topics/translation-and-historicity-of-the-book-of-abraham?lang=eng
Ja oikeasti Smith ei tarvinnut mitään kultalevyjä kirjoittaakseen Mormonin kirjan sillä mitään oikeita kultalevyjä ei tietenkään ollut.
Siksi Smith teeskenteli näkevänsä kivestä Mormonin kirjan käännöksen. Sopivasti kivi oli hatussa etteivät muut nähneet siihen ilmestyvää tekstiä.
Smithillä oli mahdollisesti jotain metallilevyjä joilla hän hämäsi uskovia. Useimmat kokemuksethan levyistä olivat sellaisia joissa tietyt henkilöt saivat kosketella levyjä jotka olivat käärittyinä lakanan sisällä tai saivat nostaa laatikkoa, jonka sisällä Smith sanoi kultalevyjen olevan.
Ns. silminnäkijätkin kertoivat nähneensä levyt (ja enkelin) näyssä. Miksi fyysisten, Josephin hallussa olleiden levyjen näkemiseen olisi tarvittu näkykokemus? Koska silminnäkijät olivat taikauskoisia ja uskoivat kurkistukiviin, taikavarpuihin ja "hengellisillä silmillä näkemiseen" pystyivät he todistamaan "nähneensä" levyt.
Joseph sanaili todistajien puolesta tekstin joka vaikuttaa siltä kuin he oikeasti olisivat fyysisesti nähneet ja kosketelleet paljaita levyjä. Useat silminnäkijöiden itsensä antamat lausunnot (ilman Smithin kynäilyä) viittaavat jonkinlaiseen näkykokemukseen.
On hyvä muistaa millaisia "näkyjä" ko. todistajat kykenivät näkemään. Esimerkiksi Martin Harris kertoi että Jeesus ilmestyi hänelle peuran muodossa. Martin kuulema käveli pari mailia Jeesus-peuran kanssa samalla jutellen hänen kanssaan.
"En uskoisi Smithin vilpittömyyteen"
tjaah, voihan uskoa sitten vilpillisestikin ja tarkoituksen hakuisesti. Päämääärä pyhittää keinot.
Kun uskotaan vilpillisesti, niin tietääkö vilpillisesti uskova, että uskoo vilpillisesti.
Nyt sinulta meni logiikka sekaisin. Jos joku ei usko vilpittömyyteen, silloin hän uskoo vilpillisyyteen, ei vilpillisesti.
Ei kun näin. Jos joku uskoo vilpittömästi siihen jota ei koe vilpilliseksi, niin silloin hän uskoo vilpittömästi vilpilliseen.
Tämä menee siihen kategoria, jossa "Tarvitsee lasit löytääkseen lasit. "
Miten näin olisi:
"Ei kun näin. Jos joku uskoo vilpittömästi siihen jota ei koe vilpilliseksi, niin silloin hän uskoo vilpittömästi vilpilliseen.
Tämä menee siihen kategoria, jossa "Tarvitsee lasit löytääkseen lasit. "
Ei siinä ole kysymys samasta, vaan puuttuvista sanoista. Eli:
niin silloin hän uskoo vilpittömästi vilpilliseen, jonka hän ei tiedä olevan vilpillistä.
Vilpilliseksi väittäminenkin voi olla vilpillistä, sillä tietomme on rajallista. Se on vilpillistä, jos väittää tietävänvä, vaikka olisi syy ja mahdollisuus ymmärtää rajansa ja ennakkoluulon osuus omassa mielipiteessä.
Juuri tuohon viimeisessä kappaleessa mainitsemaasi olet syyllistynyt väittämällä kaikkia Smithiin uskomattomia vilpllisiksi ja vailla totuudenrakkautta oleviksi.
Enpä ole vilpillisiksi sanonut, mutta tietämättömiksi. Tämä pitää paikkansa nähdäkseni ainakin sinun kohdallasi: Se on vilpillistä, jos väittää tietävänvä, vaikka olisi syy ja mahdollisuus ymmärtää rajansa ja ennakkoluulon osuus omassa mielipiteessä. - Sinulla olisi edellytykset ymmärtää palautuksen evankeliumi, mutta torjut sen pilkkaamiseen turvautuen koulukiusaajan tavoin.
MOT.
> Se on vilpillistä, jos väittää tietävänvä, vaikka olisi syy ja mahdollisuus ymmärtää rajansa ja ennakkoluulon osuus omassa mielipiteessä
Sopii sinuun kuin nenä päähän. Minä puolestani olen rehellinen sanoessani, että en voi tietää edes sitä, että onko Jumala olemassa vai eikö ole. Sinä olet vilpillinen pitäytyessäsi omissa ennakkoasenteissasi.
Kun palautuksen evankeliumi on pielessä jo maallissa väitteisäänkin, niin miten sitä voisi pitää totena missään asiassa ? Kritiikin torjuminen ennakoluuloisuutena tai jopa pilkkaamisena on tapa torjua totuuden etsiminen, tapauksissa joissa saa tulla vain yhteen tulokseen, siihen mitä oppi itse tarjoaa .
Mielenkiintoinen ja arvokas aloitus.
Jonain päivänä tule joku joka ei mene itsekkyyden (egon) ensimmäiseen syöttiin eli lähde vannoman aloittajaa höperöksi ja tekstiä todistamattomaksi.
Ajan myötä saattaa tulla mielen että toimiiko ajattelijan pointsit?
Sitten on valtava muuri ylitettävänä toimiiko ne maallisessa eli fyysisessä, kuten Lootin vaimo "Jos katsot taaksesi muutut suolapatsaaksi", vai tarkoittaako poliitikko että ei vatuloida menneiden tekemisissä vaan "katsotaan eteenpäin"?
Secret, Salaisuus
Rhonda Byrne
Suomenkielinen painos on loppuunmyyty mutta löytynee alkukielellä. Kertoo aito- amerikkalaiseen tapaan voimasta joka on aina ollut olemassa ja muutamille tiedossa. Siitä on tehty myös saman niminen elokuva. Secret
-Lähdekenttä
-Kaukovaikutus
Liittyvät mielestäni läheisesti aiheeseen
Haluan siis sanoa että toimiko jokin idea vai onko ensin Jumalasta tai uskonosta tehtävä sellainen totuus joka on juuri se minkä minä todistan?
Huomaan purkavani aloituksen kysymystä alhaalta päin eli kuuntelen ja kuvittelen mikä toimii ja mikä ei, siten voinen "nähdä" myös Jumalan eli kaikenkattavan voiman.
Saatana että vituttaa! Hetken aikaa on jo ottanut päähän selittelijät. Noup..en oo mies. Oon nainen ..entä sitten? Vaikka vääntää rautalangasta. ..jos menisit oman egosi yli..saattaisit ymmärtää jotain isompaa. KUULE KERRON SULLE..JUMALA ON ISOMPI KUIN IHMISEN MIELI.
Olen uskova itsekkin..Raamattu on minulle pyhä Jumalan Sana. Se mitä "tiede " kutsuu evoluutiossa on minulle Jumalan toimintaa. Jos hetken mietitte. .Jeesus itse sanoo meidän olevan osa Hänen kehoaan.. kaikki olemassa oleva tietous ja ymmärrys on osa Herraa. Suomenkielisiä ei ole montaa synonyymiä Herralle.. ylempi meitä? Väsyttää. Jos olisimme yksi solu. .kastemadon solusta..riitelisimme yhä..Jumalan olemus..Tätä ei ole lupa kirjoittaa.kaikki sodat..riidat..kaikki hyvät " kaikki pahat..kaikki mikä on...on osa Jumalaa. Tämä on se nimi. Tämän olemme antaneet nimeksi hänelle..joka on ME.
Jauhat tyhjää. Millään mitä sanoit ei ole merkitystä..Mieti hetki.mmm...ööö..ei mitään sanottavaa. .väsyttää!!!!
Uskontojen vertailua on ollut Mellerin ja Hiltusen nimellä julkaistussa kirjassa Eksyttäjät.