Koulumuisto

Muistan ekaluokalta ikivanhan hirviöopettajan, jolla luokassa joitakin vakiopilkattavia. Heitä olivat mustalainen ja ns. köyhien lapset. Yläasteajoilta mieleeni jäivät erityisesti kansankynttilät, jotka kiusasivat oppilaita esim. matkimalla jonkun r-vikaa ja käyttäytyivät muutoinkin kuin murkkuikäiset. Lukiossa yksi piru opetti matematiikkaa ja piinasi oppilasta, joka oli nero kielissä, mutta sai matikasta aina ehdot. Liikunnanopettajat olivat kokonaan oma lukunsa; aina vaatimassa mahdottomia esim. telinevoimistelussa, nauramassa paskaista naurua oppilaille, joille lääkäri oli antanut vapautuksen liikuntatunneilta. Pesäpallo, lentopallo ja polttopallo olivat noille opettajille kuin maailmansotia. Ikimuistoisen järkyttävää oli, kun joku oli unohtanut jumppavaatteet kotiin, ja opettaja pakotti hänet jumppaamaan alusasussaan. Eräs jumppamaikka tuli aina pukuhuoneeseemme vahtimaan, että käymme suihkussa. Henk.kohtaisiin koulumuistoihin kuuluu terveydenhoitaja, jonka hengitys haisi aina ja aina myös hän haukkui minua 3-5 kilon ylipainosta sanomatta koskaan mitään muuta. Tosin kerran hän tokaisi, että "on varmaan hirveää, kun on noin vanhan vanhemmat". Muille tytöille hän oli puhunut jopa kuukautiskipujen lääkinnästä ja ehkäisystä. Täti varmaan ajatteli, etteivät nuo asiat koske "läskejä".

Vieläkin joudun outoon sisäiseen kaaokseen esim. työpaikkakoulutuksissa. Traumaattisten kokemusten vuoksi "vainuan" opettajat helposti esim. ryhmämatkoilla ja juhlissa, joissa on tuntemattomia ihmisiä. Myöskin terveydenhuoltohenkilöiden kanssa minun on vaikea löytää yhteistä säveltä. Että tämmöistä elämänkoulua.

itse kutakin on opettajat pilkanneet tai ylenkatsoneet kouluaikoina. se on nykyään sitten osa minuutta, osa mitä minä olen. ilman heitä minä olisin jotain muuta, parempaa tai huonompaa.
ja tämän filosofisen kaneetin kumoaa se brutaali tosiasia, että ala-asteen opettajan postilaatikko otti damagea kunnioitettavan itsetehdyn pommin uhrina vuonna '94 uutenavuotena.
lapsissa on tulevaisuus :D