Jehovan todistajien kieltäminen Venäjällä

Pohjois-Korea on ateistinen valtio vain teoriassa. Käytännön tasolla on kyse uskonnosta. Jumalana on semmoinen pallopäinen poika.

Miten niin se on aloitettu J.todistajista. Kristittyjä on vainottu ja tapettu jo pitkään muslimien ja hindujen toimesta mm Aasiassa.

Mutta lahko tappaa omia jäseniään, verensiirtokiellolla.
Tiesitkö, että lahkossa on tapettu myös rokotuskiellolla, elinsiirtokiellolla (kiinteiden elinten; verihän on nestemäinen)

Ihmisen uskonnollisuudesta:

http://www.areiopagi.fi/2015/09/ihminen-uskonnollinen-elain/


"Käsitys uskonnon luonnollisuudesta kertoo meille, että uskonnottomilla ihmisillä on luontainen kyky ja taipumus uskontoon. Ympäristö ja kokemus eivät kuitenkaan ole aktivoineet näitä kykyjä ja taipumuksia, tai sitten yhteiskunnalliset tekijät ovat neutralisoineet tai sammuttaneet ne.

Mitä uskontoa kohti suuntautuvat ihmisen persoonan luonnolliset taipumukset sitten oikein ovat? Ne ovat joukko toisiinsa liittyviä elämään ja maailmaan suuntautuvia orientaatioita. Tarkastelemme siis inhimillisen olemassaolon tärkeitä ulottuvuuksia.

Ensimmäinen näistä ihmisen luontaisista uskonnollisuuteen suuntautuvista taipumuksista syntyy siitä, mikä merkitys ihmisen elämässä on sillä, että hän pitää joitakin asioita tosina. Olen väittänyt kirjassani Moral, Believing Animals, että kaikki ihmiset ovat uskovaisia siinä mielessä, että heillä ei ole varmaa tietoa.

Kaikki tietomme perustuu taustaoletuksiin, joita ei voi osoittaa oikeiksi yhä perustavammilla ja totuuden takaavilla todistuksilla. Tämä koskee sekä ateisteja että uskontojen kannattajia. Meille kaikille tuttu pyrkimys tiedon varman perustan löytämiseen oli yksinomaan moderni hanke, jolla pyrittiin vastaamaan varhaismodernin Euroopan epävakauden ja epävarmuuden haasteeseen.

TÄMÄ modernin projekti on kuitenkin epäonnistunut. Ei ole olemassa mitään universaalia ja järkeen nojaavaa perustaa, jolle voidaan rakentaa epäilyksettä totuutta ja varmaa tietoa. Kaikki inhimillinen tieto perustuu uskomiseen. Ihmisen elämä toteutuu tässä epävarmuudessa.

Varman tiedon puuttuminen tarkoittaa, että sitoutuminen uskontoon ei eroa perustavasti muihin uskomuksiin sitoutumisesta. Molemmissa sitoutumisissa on kyse samasta sisäsyntyisestä inhimillisestä tarpeesta uskoa enemmän kuin mitä voi ”todistaa.” Muuten joutuisimme tiedolliseen erämaahan, emmekä pystyisi tarjoamaan mielellemme riittävästi aistimuksia ja ideoita, jotta pääsisimme edes ajattelun alkuun. Uskonnollinen usko on näin ollen samassa tiedollisessa asemassa kuin kaikki muutkin inhimilliset uskomusjärjestelmät.

Toinen ihmisen luontaisista uskonnollisuuteen suuntautuvista taipumuksista syntyy kyvystä tunnistaa ongelmia ja halusta ratkaista niitä. Yksi sosiologian koulukunta esittää, että uskonnon syvimmät juuret ovat ihmisen halussa välttää, viivyttää tai ratkaista todellisia ja oletettuja ongelmia. Tämä koulukunta on varmasti tiettyyn rajaan asti oikeassa. Vaikka me ihmiset olemme hyvin taitavia tunnistamaan ongelmia ja haluamme ylittää ne, kohtaamme kuitenkin varmasti myös ratkeamattomia tai vain rajoitetusti ratkeavia ongelmia.

Kuolema on selvin esimerkki ratkeamattomasta ongelmasta. Sairaudet ovat toinen esimerkki. Voimme esittää itsellemme tiedollisesti tällaisia vaikeita ongelmia. Koska haluamme ratkaista ne, emme voi ohittaa niitä, vaikka ne näyttäisivät ratkaisemattomilta . Haluamme siis usein ratkaista ongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan. Kulttuuri, sosialisaatio, ilmoitus tai muut tekijät saavat meidät uskomaan, että on olemassa yli-inhimillinen voima, joka auttaa meitä ratkaisemaan ratkaisemattoman ongelman. Meidän on siis luonnollista pyytää tätä voimaa auttamaan meitä.

KOLMANNEKSI, inhimillinen olemassaolo tukee taipumusta uskontoon. Ihmisillä on sekä uskomattomia kykyjä että vakavia rajoituksia. Tiedämme esimerkiksi kuolevamme. Emme kuitenkaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Etsimme usein totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, mutta havaitsemme usein niiden puuttuvan maailmasta ja itsestämme. Monet painiskelevat luonnostaan suurten kysymysten kanssa: Mitä tarkoitusta elämäni palvelee? Miksi? Mihin minun tulee uskoa, ja millä perusteella? Mitä on moraali, ja mistä se syntyy? Millainen ihminen minun pitäisi olla? Mikä on elämän tarkoitus ja mitä minun tulisi tehdä elääkseni inhimillisesti onnellista elämää? Olemme merkityksiä luovia ja etsiviä eläimiä. On kuitenkin hankalaa luoda tyydyttäviä merkityksiä pelkästään immanentin elämismaailmamme sisällä."

KiintoisaaPohdintaa kirjoitti:

Ihmisen uskonnollisuudesta:

http://www.areiopagi.fi/2015/09/ihminen-uskonnollinen-elain/


"Käsitys uskonnon luonnollisuudesta kertoo meille, että uskonnottomilla ihmisillä on luontainen kyky ja taipumus uskontoon. Ympäristö ja kokemus eivät kuitenkaan ole aktivoineet näitä kykyjä ja taipumuksia, tai sitten yhteiskunnalliset tekijät ovat neutralisoineet tai sammuttaneet ne.

Mitä uskontoa kohti suuntautuvat ihmisen persoonan luonnolliset taipumukset sitten oikein ovat? Ne ovat joukko toisiinsa liittyviä elämään ja maailmaan suuntautuvia orientaatioita. Tarkastelemme siis inhimillisen olemassaolon tärkeitä ulottuvuuksia.

Ensimmäinen näistä ihmisen luontaisista uskonnollisuuteen suuntautuvista taipumuksista syntyy siitä, mikä merkitys ihmisen elämässä on sillä, että hän pitää joitakin asioita tosina. Olen väittänyt kirjassani Moral, Believing Animals, että kaikki ihmiset ovat uskovaisia siinä mielessä, että heillä ei ole varmaa tietoa.

Kaikki tietomme perustuu taustaoletuksiin, joita ei voi osoittaa oikeiksi yhä perustavammilla ja totuuden takaavilla todistuksilla. Tämä koskee sekä ateisteja että uskontojen kannattajia. Meille kaikille tuttu pyrkimys tiedon varman perustan löytämiseen oli yksinomaan moderni hanke, jolla pyrittiin vastaamaan varhaismodernin Euroopan epävakauden ja epävarmuuden haasteeseen.

TÄMÄ modernin projekti on kuitenkin epäonnistunut. Ei ole olemassa mitään universaalia ja järkeen nojaavaa perustaa, jolle voidaan rakentaa epäilyksettä totuutta ja varmaa tietoa. Kaikki inhimillinen tieto perustuu uskomiseen. Ihmisen elämä toteutuu tässä epävarmuudessa.

Varman tiedon puuttuminen tarkoittaa, että sitoutuminen uskontoon ei eroa perustavasti muihin uskomuksiin sitoutumisesta. Molemmissa sitoutumisissa on kyse samasta sisäsyntyisestä inhimillisestä tarpeesta uskoa enemmän kuin mitä voi ”todistaa.” Muuten joutuisimme tiedolliseen erämaahan, emmekä pystyisi tarjoamaan mielellemme riittävästi aistimuksia ja ideoita, jotta pääsisimme edes ajattelun alkuun. Uskonnollinen usko on näin ollen samassa tiedollisessa asemassa kuin kaikki muutkin inhimilliset uskomusjärjestelmät.

Toinen ihmisen luontaisista uskonnollisuuteen suuntautuvista taipumuksista syntyy kyvystä tunnistaa ongelmia ja halusta ratkaista niitä. Yksi sosiologian koulukunta esittää, että uskonnon syvimmät juuret ovat ihmisen halussa välttää, viivyttää tai ratkaista todellisia ja oletettuja ongelmia. Tämä koulukunta on varmasti tiettyyn rajaan asti oikeassa. Vaikka me ihmiset olemme hyvin taitavia tunnistamaan ongelmia ja haluamme ylittää ne, kohtaamme kuitenkin varmasti myös ratkeamattomia tai vain rajoitetusti ratkeavia ongelmia.

Kuolema on selvin esimerkki ratkeamattomasta ongelmasta. Sairaudet ovat toinen esimerkki. Voimme esittää itsellemme tiedollisesti tällaisia vaikeita ongelmia. Koska haluamme ratkaista ne, emme voi ohittaa niitä, vaikka ne näyttäisivät ratkaisemattomilta . Haluamme siis usein ratkaista ongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan. Kulttuuri, sosialisaatio, ilmoitus tai muut tekijät saavat meidät uskomaan, että on olemassa yli-inhimillinen voima, joka auttaa meitä ratkaisemaan ratkaisemattoman ongelman. Meidän on siis luonnollista pyytää tätä voimaa auttamaan meitä.

KOLMANNEKSI, inhimillinen olemassaolo tukee taipumusta uskontoon. Ihmisillä on sekä uskomattomia kykyjä että vakavia rajoituksia. Tiedämme esimerkiksi kuolevamme. Emme kuitenkaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Etsimme usein totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, mutta havaitsemme usein niiden puuttuvan maailmasta ja itsestämme. Monet painiskelevat luonnostaan suurten kysymysten kanssa: Mitä tarkoitusta elämäni palvelee? Miksi? Mihin minun tulee uskoa, ja millä perusteella? Mitä on moraali, ja mistä se syntyy? Millainen ihminen minun pitäisi olla? Mikä on elämän tarkoitus ja mitä minun tulisi tehdä elääkseni inhimillisesti onnellista elämää? Olemme merkityksiä luovia ja etsiviä eläimiä. On kuitenkin hankalaa luoda tyydyttäviä merkityksiä pelkästään immanentin elämismaailmamme sisällä."

Lue lisää

Yllä olevan ja seuraavan lähde:

http://www.areiopagi.fi/2015/09/ihminen-uskonnollinen-elain-osa-2/

"Uskontoa kohti johtaa myös ihmisen tarve arvoarvostelmien tekemiseen, jota Charles Taylor kutsuu ”vahvaksi arvostamiseksi”. Toimimme väistämättä moraalisten uskomusten viitekehyksessä. Uskomme moraalikäsitystemme syntyvän lähteistä, jotka ylittävät omat henkilökohtaiset halumme ja valintamme. Ihmiselle on yksinkertaisesti luonnotonta ajatella, että moraali on pelkkää ilveilyä ja että kaikki moraaliväitteet ovat vain ihmisten suhteellisia konstruktioita.

Friedrich Nietzsche yritti ajatella jotain tällaista. Hän ei kuitenkaan lopulta pystynyt olemaan väittämättä, että jotkut väitteet ovat itse asiassa tosia ja jotkut kannat oikeita. Hän kirjoitti teoksensa vakuuttamaan lukijat juuri tästä. Hänen ”kaikkien arvojen uudelleenarviointinsa” johdatti hänet sitoutumaan tiettyihin arvoihin, totuusväitteisiin sekä hyvää ja pahaa koskeviin uskomuksiin. Hänen mukaansa ”orjamoraali” on pahaa, kun taas pakanallisen soturiaateliston moraali on hyvää.

Synnynnäinen taipumus vahvojen arvostelmien tekemiseen synnyttää tarpeen selittää moraalin alkuperä ja sen perustana oleva todellisuus. Jotkut ihmiset pystyvät painamaan tällaiset kysymykset pois tietoisuudestaan. Vaikka jotkut yksilöt eivät moraalisia kysymyksiä pohtisikaan, ne nousevat kuitenkin kerta toisensa jälkeen pinnalle kulttuurin ja ihmisryhmien tasolla. Vaikka uskonto ei ole ainoa lähde moraalin alkuperää olevaan kysymykseen, historiallisesti se on ollut perustava ja keskeinen tapa vastata näihin kysymyksiin. Moraalikysymykset eivät katoa ihmisten elämästä, vaikka vain harvat tavalliset ihmiset olisivat älyllistä johdonmukaisuutta tavoittelevia moraalifilosofeja (ja vaikka useimmat moraalifilosofit eivät myöskään osoittaudu johdonmukaisiksi). Myös moraaliset kysymykset laukaisevat sopivissa olosuhteissa ihmisen taipumuksen uskontoon.

LYHYESTI sanottuna ihmisen eksistentiaaliseen tilanteeseen liittyy luonnollinen kyky uskoa. Edellä kuvatut neljä taipumusta ohjaavat ihmisiä usein aktuaaliseen uskonnonharjoitukseen. Kenenkään ihmisen tai minkään kulttuurin ei kuitenkaan ole pakko vastata uskonnollisesti näihin eksistentiaalista tilannettamme koskeviin seikkoihin. Uskonnollisuuteen liittyvät taipumukset ovat lopulta vain taipumuksia, olivatpa ne miten vahvoja tai heikkoja tahansa. Ne eivät siis määrää tai pakota kohtalonomaisesti. On olemassa myös muita toimivia ja uskonnottomia tapoja tulla toimeen ihmisen elämäntilanteen kanssa.

Voimme silti perustellusti väittää ihmisten olevan luonnostaan uskonnollisia. Väite perustuu ihmisen todellisiin ja luonnollisiin potentiaaleihin, kykyihin ja taipumuksiin. Samalla voimme myöntää, että hyvin monet ihmiset ja jotkut kulttuurit eivät ole lainkaan uskonnollisia. Tämä käsitys selittää kaiken ristiriitaiselta näyttävän todistusaineiston, jota alussa käsittelimme. Uskonnollisuus on laajalle levinnyttä, mutta ei universaalia. Vaikka se ei ole väistämätöntä, sitä on mahdotonta tukahduttaa."


"Mitä tämä kertoo meille nykyajasta ja todennäköisestä tulevaisuudesta? Vaikka ihminen onkin luontaisesti uskonnollinen, emme siitä huolimatta välttämättä näe lähiaikoina suuria herätyksiä. Kaikki sekularistit eivät myöskään ole salaa onnettomia ”anonyymejä uskovia” tai epäinhimillisiä ihmisiä eläessään tietyssä mielessä oman luontonsa vastaisesti. Luontaisen uskonnollisuuden olemassaolo kuitenkin viittaa vahvasti siihen, ettei meidän tule odottaa inhimillisten yhteiskuntien maallistuvan täysin. Koska me ihmiset olemme itse asiassa luonnostamme uskonnollisia, maallistumisen vaikutus on rajattu. Sen suunta riippuu useista tekijöistä ja sillä on pitkällä aikavälillä taipumus kääntyä laskuun."

Niin, tuskinpa uskonnollisuus/ hengellisyys ja uskonnot koskaan katoavat maailmasta.