Taas ollaan äänessä täällä. Tiedustellaan nyt vielä eronneiden miestenkin kokemuksia köyhyydestä, niin tulee hyvä paketti koulutyötä varten. Itse olen kyllä jo kouluni käynyt ja sosiaaliala ei muutenkaan kiinnosta. Itsellä tulee mieleen elämänhallinnan puuttuminen, kun ei ole nalkuttavaa vaimoa. Helposti se kaljabaari vetää puoleensa, varsinkin jos ei ole seuraa, harrastuksia, töitä. Itse ajattelen jo, että toisenlaistakin elämää voi viettää, vihdoin viimein. Myöskin olen nähnyt miehiä, jotka ovat aivan tyytyväisiä tilanteeseensa pienituloisuudesta huolimatta. Kokonaisuudethan ovat pieniä eronneilla miehillä, joten asiat on helpommin hallittavissa. Itse en syystä tai toisesta edes hae mitään "huippuvirkaa". Joku duuni riittää, josta saa vain kulut katettua. Saa nähdä, tuleeko vastauksia/kokemuksia. Ei se ota, jos ei annakaan.
Kokemuksia pienituloisuudesta/Miehet
Mb_76
593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on siitä monimuotoinen aihe, että köyhyys ei ole vain rahallisten resurssien puutetta. Miten määrittelemme köyhyyden, siitä pitäisi lähteä.
Vaikka olen elänyt perustoimeentulotuen varassa, olen kuitenkin lukenut tuhansia kirjoja, katsonut rajattomat määrät dokumentteja, elokuvia ja tv-sarjoja, viettänyt aikaa ystävien seurassa, käynyt muutamat kerrat ulkomailla, "opiskellut" pokerin puoliammattilaiseksi (tietenkään niistä tuloista en hiiskunut sosiaalitoimelle mitään), lukenut treidaamiseen liittyvää kirjallisuutta (mikä jäi vaiheeseen), sukeltanut transpersoonallisiin kokemuksiin, jotka ovat avautuneet niin satsang/ darshan kuvioiden kautta, kuin myös meditaation ja unien keskeltä.
Vaikka elämäni onkin ollut rahallisesti rajoittunutta niin koen, että tämä yhteiskunta antaa kuitenkin melko paljon mahdollisuuksia niille jotka ovat hioneet "loisimisen" taiteeksi, joilla on tarpeeksi sisäisiä resursseja uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Vielä kun perustulo toteutuisi, heittäisin nimellisen osoitteen sukulaisen nurkkiin ja eläisin kuin moderni versio älykkäästä sadhusta alituiseen kiertäen maailmaa, kuitenkaan näkemättä nälkää.
Niin, kuten jo totesin, köyhyyttä on monenlaista. Jos tänään kuolisin niin voin sanoa, ettei minussa ole katkeruutta, ei vähäisimmässäkään määrin, siitä että elämäni on ollut ajoittain oikeasti aidosti köyhää, on ollut vain valonkajo jääkaapissa tervehtimässä ja muistuttamassa elämän realiteeteista.
P.S. Alkoholi ja tupakka eivät kuulu elämääni, elän vitaalista hyvinvoivaa elämää, enkä ole juuri koskaan sairas.
Kuule pötkökirjoittaja, kyllä kaikilla nimimerkeillä on jokin salattu merkitys. Se liittyy suoraan sinuun.
Kokemuksia pienituloisuudesta
Miksi yhdistät eronneet miehet köyhyyteen? Voihan avioitumaton mieskin olla köyhä!
Minulla on kokemusta rahattomuudesta yhdistyneenä saman aikaiseen, täydelliseen vesipaastoon.
Mennessäni toisen kerran sveduihin myin laivalta ostamani kuponkisäädellyt viinat ( 2 x 0,35l sekä tupakkakartongin. Tupakoissa minut piti työryhmämme tanskalainen heppu joka kääri minulle sätkiä.
Yhdessä vähäisten taskussa olleiden killinkien kanssa rahat riittivät 2:n viikon ruokailuun työmaakuppilassa ja viikonlopun ranskikseen ja margariiniin.
Seuraavan torstaina olivat rahat loppu. Perjantai ja viikonloppu vesipaastolla niin maanantaina alkoivat Scanian taka-akselin jarrumummut jo painamaan aiempaa enemmän.
Palkkajakso oli 2-viikkoa mutta laskenta-ajasta johtuen sain ensimmäisen tilin vasta 3:n viikon kuluttua. Nälkäjakson jälkeisenä tiistaina kävin hakemassa förskottia 50Sek:a. Kuppilan silakka muusi maksoi 5Sek.
Alkoholi on suurin syy köyhyyteen, sekä akoilla että ukoilla. Myös yleinen saamattomuus, laiskuus sekä tyhmyys.
Vaikka kaikille annettaisiin sama summa rahaa, aina joku osaa elää säästeliäästi ja taloudellisesti, sekä keksii keinoja ansaita lissäkin.
Toinen taas tuhlaa heti kaiken , ja on kohta yhtä köyhä ja lisää mankumassa.
Näin on ollut ja tulee aina olemaan. Raamatun sanoin: köyhät teillä on aina keskuudessanne.