naisena mitenkään, sitä sanomalehteä mikä minulle tulee lukee vähän siten että ajatteleeko siellä ketään edes vähän siihen suuntaan kuin itse. Tämä on " rohkea " teko kertoa lukevansa helsinginsanomia ja vielä " rohkeampaa " kierrätän sen. En kyllä tunne kasvaneeni naisena mitenkään vaikka ns. tyhjästä on aloitettu ja pelkästään haavena oli mansikkaa ja mannapuuroa ja vielä pieni mökki pellon reunaan jossa voisi kasvattaa kukkia. Silloin ei osannut edes kuvitella että elämäntavoista johtuen on saanut katsoa maailmaa korkealta. Äiti sanoi juuri eilen että muista että et kehu etkä mitään yksityisasioitasi. Vaatimattomuudesta minua on arvosteltukin joten olen kyllä yhä samaa mieltä äitini kanssa että parempi " kynttilä vakan alla " ja rajata mahdolisimman vähäiseksi mitä yksityiselämästään sanoo. Minäkin saatan höpistä niin että joku jo huokaisee . hymiö. sanomatta mitään. Kuuntelin tuossa puolella korvalla ylen puhetta jossa haastattelivat julkisuudessa työtään tekevää joka totesi että uskoo kyllä jumalaan mutta ei voi sitä monestikkaan ääneen sanoa Minä voin vaikka en kuulu kirkkoon, enkä häpeile uskoani mitenkään mutta en siitä kyllä saarnaakkaan Olen aina tullut siihen lopputulokseen että kipu, tuska ei jalosta vaan rakkaus ja tällä tarkoitan ylevämpää rakkauden käsitettä tarkoitan juuri sitä jolla ei ole himon kanssa mitään tekemistä. En tarvitse sellaista kirkkoa enkä seurakuntaa joka on muuttunut aikuisviihdekeskukseksi ja jonka tarjonta on kuin seisova pöytä josta jokainen ottaa sen mikä itsestä tuntuu hyvältä ja maistuu rakentaakseni sen " mulla on ihan oma usko ja se riittää minulle " tekisi monesti kysyä noin sanoville että oletteko tehneet itsearviontia ja tarkistaneet ylemmältä taholta. hymiö. No en kuitenkaan ei minulla ole täällä suomen suosituimalla suomi 24 fi tarvetta ollut muuttaa tai kommentoida mitään edes " kaikki tietävien " uskoa tai uskottomuuttaan. En vielä ole päättänyt minkä kirjan lukemisen aloitan tänään, vaatimattomassa kirjahyllyssä on monta lukematonta, ulos en mene palelemaan kun ei ole pakko. Voi että jos olisin tiennyt silloin mannapuuroa ja mansikkaa syödessäni kuinka kauvas elämä on vienyt siitä haaveesta jossa oli vain pieni mökki ja kukkia kasvattaisin niin En olisi uskonut. Olin varmaan jo silloin niin vaatimaton tänään pidän sitä hiljaisena " hyveenä "
Maailman tuska ei jalostanut minuakaan
apäöäööå
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiennyt että maailmantuska on yhdys-sana, enkä tiedä vieläkään. Anteeksi kaikki pilkun viilajat ja äidikielenopettajat että olen tuottanut tahtomattani tuskaa Olen ihminen ja vielä nainenkin Lupaan että teen jatkossa myös virheitä, tunnen itseni riittävän hyvin. Perusteluita odottaville. Miksi täytyy välttää " kehumista " Ihmisillä on joku outo tarve sterotybioda heille vieraita sanotaan nyt vaikka työkavereita yms. Olettaen jonkun naisen olevan sitä ja tätä joten sen sterotybian murskaaminen tahtomattaankin aiheuttaa vastarintaa, vähättelyä pahantahtoista juoruilua, kateutta jne. Ihan turhaa on samanarvoisuudesta paasata koska olen kokenut enkä pelkästään kokenut vaan tiedän että Tosille suodaan positiivien iloitseminen elämästään ja toisille ei koska monien itsensä luoma sisäinen hierakkia estää näkemästä sanotaanko vaikka niin että vähempiarvoisen menestyksen " koska se ei voi olla tottakaan " . Olen niin iloinen että juuri eilen olin puhelinyhteydessä äitini kanssa Hän jos joku tietää kateudesta kaiken eikä halua sitä samaa tyttärelleen, vaikka joskus sanookin että Olisit sanonut niille jne. En sanonut. Hymyillään vaan ja todetaan että toiset on parempia kun heiltä voi oppia, miten itse ei käyttätyisi.
Tämä tahtomattankin tuli kuin johdateltua äitienpäivään, voisin vaikka sanoa että lukematon määrä äitejä on tehnyt työnsä ilmassa ja olleet ilmassa ehkä kauvemmin kuin maan päällä. Silti heidän elämän kokemuksesta voi saada paljon omaan elämäänsä kuin oikein silmiin katsotaan.