Itsemurhasta

Kiitos tarinastasi! Olen kuullut monia vastaavanlaisia kertomuksia.


On ikävää että asiat ovat niinkuin ovat, etkä tunnu saavan apua mistään muualta. Mutta...on tärkeää keskustella näistä asioista avoimin mielin, vailla pelkoa ja tuomiota.


En usko, että valitsit sairastavasi. Halusit elää ihan normaalia elämää, minkä takia hankit aviomiehen ja lapset. Olen pahoillani puolestasi!


Jos haluat jutella kanssani lisää, niin sähköpostiosoitteeni on [email protected] En tiedä mitä sanoa, joten en sano tässä yhtään enempää.

Täytyy sillä syy ja tarkoitus olla, ettet vielä lähtenyt. Kroonista kipua potevat sanovat, että sitä ei voi mitenkään kuivailla kivun kärsimystä niille joilla ei ole ollut jatkuvaa, hermoja raastavaa kipua, joka hetkeksi jotenkin turtuu kaikilla mahdollisilla lääkkeillä.
Minulla on tällainen ystävä jonka olen tuntenut noin 15 vuotta ja koko ajan hänellä on ollut päässä särky, joka ei väisty millään mahdollisilla lääkkeillä. Kipu on jaloissa ja selässä pahimmillaan. Joskus rouva käy vielä vajaan parinsadan metrin säteellä asioimassa apeteekissa, kaupassa, ym.
Perussairaus ystävälläni on diabetes ja fibromyalgia. On hän joskus sanonut että itsemurha on tullut joskus mieleen, jos on sattunut paljon masentavia juttuja. On kuulemma kerran istunut kädessä yliannostus insuliinia. Nainen on uskovainen ja sanoo, että se helvetinpelko kai se on sitten tai joskus varjellus estänyt lopullisen päätöksen.

Yhdeksi syyksi kaiken kestämiseen luonnolliseen päätökseen, sanoo, että sanoo että pitänee katsoa sitten tämänkin kärsimys loppuun kun on ne toiset kestänyt: menetti äitinsä toisella kymmenellä jääden köyhyyteen luotsaamaan sisarusparvea, kärsi insestiä seitsemän vuotta, avioitui sadistisen narsistin kanssa, joka hakkasi monesti henkihieveriin. Eli mökin akkana ja ei päässyt 80-luvulla tilanteesta pakoon.
Ja paljon muuta tämän ihmisen elämään sisältyy. Olen joskus ehdottanut, että olisi tekstiä elämänkertaan ja kahteenkin.
Ihme että hän on järkensä pitänyt, mutta kyllä välillä katkeruutta ja itsesääliä tuppaa ja silloin ne elämänvoimat ovat lopussa.
Onneksi rouva on saanut laajan ystäväpiirin ja hän on jutunkertoja. Hän ei keskity ystävien seurassa kipuun, vaikka se tuntuu ja usein kyllä näkyykin ilmeestä ja siitä kun vispaa jalkojaan. Se onkin hänen toivomus , ettei jahkuta sairauksista vaan parannetaan maailmaan, jutellaan joskus ronskistikin kaikesta.

Jos ihmisjärjellä mietitään, niin kuka täällä on sitten se niin viimeisen päälle tärkeä että on oikeutettu ja ansaitseva elämään. Jos kaikki vaikeudet, kärsivät karsitaan pois, niin mitä hyötyä jää osalle "eliittiä" joille annetaan lupa helppoon, nautinnolliseen elämään ja ovatko hekään sitten lopussa niitä onnellisia.
Voit kun et kantaisi syyllisyyttä ja taakkaa toisten puolesta. Kyllä se kivun ja elämän rajoittuneisuus on ihan tarpeeksi. Onneksi lääketiede edistyy ja kivun hoitoihinkin voi tulla uusia hoitomenetelmiä. Mieluummin lapsesi ja läheisesi näkevät sinut livenä elämässä kuin ettei sinua enää olisi täällä heidän keskuudessa. Ei ole sinun syy ja valinta, ettet voi antaa heille kaikkea tukea ja hoivaa. Tämä ihmisen elämä on ajassa mysteeri ja emme saa kaikkeen vastauksia.
Kiitos että kerroit ja toit esille mielipiteesi.

Toivoa ja voimia jatkossa. Ja jospa saat ymmärtävää ja vertaistukea ja ystäviä keskustelijoista, joilla on sama kokemus henkilökohtaisena.

Valitettavasti vaan itsemurha ei auta oikeastaaan koska seuraavassa elämässä joutuu yleensä samaan tilanteeseen. Lisää. http://www.disclose.tv/news/although_death_sets_us_free_suicide_is_not_any_solution/130535

Hei nimimerkki, Surinaattori

Olen pahoillani puolestasi ja toivon, että jostain löytyisi vielä joku apua ja toivon kipinä paremmasta. Se mitä sanoit syyksi itsemurhaan; itsesyytökset ja toisille ihmisille taakkana olo ja omat vaikeudet, sairaudet jne, pitää varmasti paikkansa. Siis kokemukset ovat totta, mutta silti itsemurhaa ajattelevan ihmisen läheiset eivät välttämättä ollenkaan ajattele näin vaan välittävät ja rakastavat ja tahtoisivat pitää rakkaan ihmisen lähellään. Sanot, että joskus ei itsemurhalle ole vaihtoehtoa. Minä ajattelen toisin, ihan omien kokemustenkin kautta. Itsemurha ei ole vaihtoehto, ajattelen minä. Aina on mahdollisuus parempaan ja valoon pimeydessäkin. Toivottavasti sinä olet etsinyt itsellesi apua ja kokeillut erilaisia reittejä, toivottavasti voit jutella miehesi kanssa turvallisesti. Toivottavasti olet itsesi ja hyvän puolella.

Voimia sinulle, voimia sinulle toivon,
Pirkko-pappi