Minulta kuoli isosisko vuosi sitten. Vasta nyt kun hänen kuolemasta tulee kuluneeksi vuosi alan ymmärtää, että hän todella on kuollut. Käyn melkei joka päivä viemässä haudalla kynttilän ja mietin miksi hän kuoli.
Olen myös alkanut miettimään mitä tekisin/sanoisin toisin jos siskoni vielä eläisi.
Miten muut ovat selvinnet surusta? Onko mitään neuvoja tai lohdutuksen sanoja?
Olen myös alkanut miettimään mitä tekisin/sanoisin toisin jos siskoni vielä eläisi.
Miten muut ovat selvinnet surusta? Onko mitään neuvoja tai lohdutuksen sanoja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuoleman tuleminen todelliseksi itselle vie aikaa ja suru vie aikaa. Sinulla on oikeus surra siskoasi, ei ole mitään aikataulua koska surun pitäisi olla ohi.
Itseäni on helpottanut äidin kuoleman kanssa, että terapeuttini neuvoi minua kirjoittamaan kirjeitä äidille.
Se tosiaan auttoi, vaikka ei niitä voi enää äidille näyttää.
Varmaan siskosi toivoisi, että osaat myös iloita ja nauttia elämästä ja kasvat hienoksi omaksi itseksesi lisää päivä päivältä.
Toisia auttaa että puhuu rukouksessa läheisen kuolemasta Jumalalle, oman uskontonsa mukaan. Voi puhua myös ystäville, lemmikkieläimelle tai vaikka viisaalle kauniille puulle metsässä.
Puhuminen selventää asioita. Onko sinulla ketään sellaista läheistä, joka myös surisi sisartasi?
Hänen kanssaan voisitte yhdessä muistella myös iloisia ja valoisia asioita. Surussa on myös valoa ja kirkkautta, ei vain yksinäistä hämäryyttä.
Olen ajatellut sinua paljon olen toivonut että sinä saisit siskosi enkeliksi vierellesi, että hän näyttäytyisi sinulle unessa...
Olen pyytänyt että hän lohduttaisi sinua ja kertoisi sinulle mitä olet vailla tiedoistasi..
Uskon että hän sen tekee jonain yönä kun unesi on rauhallisin. Sinulla on lupa surra siskoasi aina ..tiedän sen kuitenkin että jonain päivänä itsekkin havahdut huomaamaan että nyt on yksi päivä mennyt ettet häntä muistanut, kun elämän meno vei ajatuksesi muualle... silloin voit huomata että sinun elämäsi jatkuu ja sinun on hoidettava omaa elämääsi niin hyvin kuin mahdollista..
Muista se kuitenkin että sinä voit itkeä ja surra siskoasi elämäsi loppuun saakka se on sinun oikeutesi, muttei vaatimus.. Kukaan ei voi sinua määrätä muuttamaan tyyliä..
Voi hyvin ja hoida itseäsi..
Viel elää Hän! Tuntee sielus kärsivän. Luojas hyvä, armollinen avun suopi aikanaan, kädellänsä voimakkaalla tiemme johtaa oikeaan. Hän voi kaiken parhaaks kääntää, huolen kaiken riemuks sääntää. Sielu, tuota muista vain: Auttajas, Hän elää ain!
Viel elää Hän! Luokseen korjaa nääntyvän. Kun sua risti raskas painaa, käänny Herran puolehen. Hän on suuri voimassansa, heikoillekin armoinen. Armo Herran kestää aina, lahja on se, eikä laina. Sielu, tuota muista vain: Auttajas, Hän elää ain!
miltä tuntuu menettää sisko..menetin pikkusiskoni elokuun 28.päivä 2004,eli noin neljä ja puoli kuukautta sitten.
Hän oli 20 vuotias..joulukuussa olisi tullut täyteen 21.
En osaa sanoa lohduttavia sanoja sillä en usko että niitä edes on...
Joka päivä tuntuu vain pahemmalta...
Toivottavasti löydät iloa ja valoa elämääsi...
jaksamista,ja muista välittää ja huolehtia itsestäsi ja läheisistäsi.Koskaan et tiedä milloin tapaat heidät viimeistä kertaa...
Kiitos viestistäsi, sinä ymmärrät ettei lohdutuksen sanoja ole. Minäkin alan ymmärtää sen. Minun siskoni oli 29 kun kuoli, liian nuori hänkin lähtemään. Otan osaa sinun suruusi.
Otan osaa suruunne.
Minäkin käyn parasta aikaa surua läpi. Joten tiedän sen lohduttoman tunteen, ja vilskeen mikä ajatus maailmassa käy.
Elämällä on sellainen ominaisuus että aina pimeimmänkin yön jälkeen koittaa aamu.
Suru pitääkin käydä läpi, ja se on raskasta koska se vie kaikki elämän nesteet ja voimat.
Olin suru seminaarissa ja siellä kerrottiin olevan tutkittua faktaa että vähintäin 2v menee ennen kuin toiminta kyky palautuu ennalleen.
Surulla on myös sellainen ominaisuus että synnyttää uutta, ainakin minä näen elämän erilailla kuin ennen surua. Ei talvikaan ole kuollutta aikaa, siellä lumen ja jään alla on valtava elinvoima joka kerää voimiaan ja puhkeaa kukkaan sitten kun aurinko on sulattanut lumen ja jään.
Voimia selvitä arjesta teille.
Tulin valtavan vihaiseksi kaikille jotka olivat ystävääni väärin kohdelleet... sitten laantui viha ja tuli pohjaton suru.
Mitään asiaa en meinannut millään jaksaa tehdä en edes alkaa kaikki tuntui toivottomalta.
Kunnes oli tuo maaginen 2 vuotta kulunut loppuun. Monesti ajattelin häntä ja ajattelin samoin kuin sinä siskosi menettänyt.
Mitähän me nyt tehtäisiin olisiko meillä kummallakin lapset j.n.edelleen....?
Kunnes sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua täytin täydet vuodet ystäväni olisi täyttänyt viikkoa ennen kuin minä.
Silloin tuli minulle suunnaton ikävä ystävääni. Ajattelin häntä aivan valtavasti ja surin ja hoin mikai? miksi? Sinun piti kuolla niin nuorena? Mikset sinä voinut elää kuten minäkin?
Kysymyksiä vain vilisi päässäni. Päätin juhlia ystäväni syntymäpäivää samalla kuin omaanikin, hain hänen kuvansa esiin ja sanoin että nyt on meillä yhteiset syntymäpäivät kahta päivää ennen kuin minulla niin sitten ei kumpikaan juhli oikeana päivänä.
Päivää edeltävänä yönä hän edesmennyt ystäväni tuli tervehtimään minua. Minut oli viety holvi huoneeseen jossa oli korkeat raput, minut ohjattiin niitä ylös ja keskivälillä olevalle rapputasanteelle istumaan.
Kun istuin alas tuli perässäni ystäväni kauniisti hymyillen ja katsoi minua suoraan silmiin... ihmettelin miten voi olla mahdollista että olen ystävääni tervehtimässä? Jokin sisälläni sanoi ettei hän elä?
Niin vain hän tuli luokseni ja istui viereeni ja laittoi siitä käsivartensa ympärilleni ja halasi oikein voimakkaasti. Samalla hän sanoi ettei voi enään koskaan tulla minua tervehtimään että nyt hän sai luvan kun olin niin valtavasti ajatellut ja surrut hänen äkillistä pois menoaan..
Olin ymmälläni en osannut mitään sanoa. Mutta sitä valtavan ihanaa tunnetta ei mikään ole minulta vienyt. Tänäkin päivänä vaikka tuosta tapauksesta on jo kymmenen vuotta kulunut olen yhtä haltioissani, niin liikuttava oli kokemus.
Olen kyllä tavannut ennemminkin jo mummoni mutten tuntenut tuota mahtavaa tunnetta jonka koin ystäväni näkemisestä. Siihen paikkaan loppui suruni ja sanoin kaikile että olin saanut jo maailman parhaimman syntymäpäivä lahjan.
Kukaan ei tässä maailmassa pysty minulle antamaan mitään niin kallisarvoista lahjaa kuin oli Ystävältäni saama.
...hyvä asia joka meidän tulisi kaikkien muistaa:
http://www.positiivarit.fi/joulu/21.html
Sivuilla soi myös tausta musiikki.
Otan osaa siskosi pois menon johdosta sillä siellä missä hän nyt on, on hänellä hyvä olla sillä luoja pitää huolen omistaan.
Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Eino Leino
hei!! olen todella pahoillani siskosi kuolemasta ja myös todella surullinen!!minustakin tuntui pahalta kun vaarini kuoli mutta siitä on jo tosin pari vuotta aikaa....ja mietin asiaa vieläkin että mihin se kuoli ja miksi.!
tiedän että se on todella vaikeaa päästä tuommoisesta isosta asiasta eroon mutta kyllä kannattaa välillä miettiä hyviäkin asioita ettei elä vain surun keskellä...anteeksi jos kysyn mutta mihin siskosi kuoli??!mutta jos tuntuu pahalta niin voit aina kirjoittaa minulle...!
Ei se mitään vaikka kysytkin mihin siskoni kuoli. Hän kuoli tapaturmaisesti kotonaan, kun puupino kaatui hänen päälleen. Ihan varma en asiasta ole miten se tapahtui. Jotenkin sen ymmärtää, jos ihminen on sairas ja kuolee, tai joutuu kolariin tai muuhun onnettomuuteen, mutta en voi ymmärtää siskoni kuolemaa.