Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: »Ottakaa, tämä on minun ruumiini.» Mark. 14:22.
Jotta kristitty saisi valoa, iloa ja hedelmää ehtoollisesta, tulee hänen muistaa, ettei hän sinne voi mennä vain ulkonaisilla silmillä, eikä myös pelkästään järjellä, sillä silloin voi hän saada osakseen kuoleman. Sinne vaaditaan jotakin muuta, vaaditaan näet hengelliset silmät ja aistimet. Hänen on lakkaamatta tarkattava Jumalan sanaa. Sinne ehdottomasti vaaditaan tuo kallis jumalallinen lahja, usko. Niin, sinne tarvitaan Jumalan armoa. Jos sinne tulen, tahi jos ehtoollisesta luen vain ulkonaisin silmin, jollaiset eläimilläkin on, niin näen ehtoollisessa vain ulkonaisia muotomenoja, leipää ja viiniä, enkä näe mitään jumalallista, taivaallista ja suurta.
Jos minä pelkän järkeni avulla tahdon tutkia ja arvostella ehtoollisen sisältöä ja arvoa, niin tulee minusta rakentuneen, palavan kristityn sijaan kylmä halveksija, vääräuskoinen, sakramentin pilkkaaja. Oi, tämä on tunnusmerkki, loukkauskivi ja paula monelle Israelissa, johon loukkaannutaan ja pahetaan!
Ei ainoastaan maailman ihmisten vaan totisten kristittyjen on kaiken elämänsä aikana tästä vaarin otettava. Sillä vaikkapa olisit sata kertaa uskossa saanut Herran armopöydässä maistaa Herran suloisuutta ja nähdä Herran kunnian, niin yhtä monta kertaa käy perkele sinun kimppuusi ryöstääkseen sinulta tämän autuuden, tämän maan päälle tulleen taivaan. Perkele tulee hiljaa, kauniisti, ollessasi huolettomana, johtaen nämä asiat järjen tutkittaviksi, ja niin tämä Jumalan syvä salaisuus asetetaan järjen ja ulkonaisten aistimien päätöksen alaiseksi. Ja jos hän vain saa ajatuksemme tässä askartelemaan, niin että koetamme laskea ja ymmärtää, mitä siinä tapahtuu ja miten se on mahdollista, niin hän on jo voittanut ja ryöstänyt meiltä kaikki.
Kristityn tulee sen takia muistaa, että Herran ehtoollinen on ihmetyö, yksi noita monia, suuria, salaisia ihmetöitä, joita ihmisjärki ei voi koskaan käsittää ja ymmärtää, vaan joita hänen tulee kaikkivaltiaan ja totisen Jumalan sanan perustuksella uskoa. Onpa ehtoollinen näiden syvien salaisuuksien suurimpia, jota vanhat syystä ovatkin nimittäneet salaisuuksien salaisuudeksi. Ja tätäkö voisi langennut , pimitetty, petollinen järki käsittää ja tuomita. Pois se!
Niinpä ei meidän siis koskaan tarvitse vaivata itseämme ymmärryksellä tätä käsittämään, vaan meidän tulee luottaa Jumalan kaikkivaltiuteen ja totuuteen, häneen, joka on meille sen ilmoittanut. Heti kun järki rupeaa laskemaan, miten se, minkä Kristus sanoo, on mahdollista, on meidän ymmärrettävä, että kiusauksen hetki on tullut. Perkele, tuo vanha viisas käärme, joka petti Eevan, on liikkeellä. Silloin on meidän kuin äkkikuolemassa tai itse helvettiä vastaan avuksi huudettava Jumalan nimeä. Jollet näin tee, vaan kietoudut järjen ongelmiin, niin mene sitten ja sinusta tulee luopio.
Niille, joita epäilykset sakramentin sisällöstä kiusaavat, olisi perin terveellistä tutkistella sen asettajaa. Kuka hän on? Hän on sinun Luojasi ja Vapahtajasi. Hän on korkea ja ylistetty ja asuu iankaikkisuudessa. Hän on Jumala kaikkivaltias, ensimmäinen ja viimeinen, joka on, joka oli ja joka tuleva on, sillä »Sana oli Jumala». »Ja Sana tiili lihaksi ja asui meidän keskuudessamme. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.»
Nosta silmäsi ja katsele hänen töitään. Katso aurinkoa, katso tähtiä, katso koko luomakuntaa! Kaiken tämän on Herra tehnyt ja hän kantaa kaiken sanansa voimalla ja on itsensä kautta puhdistanut meidät synneistämme. Ajattele, onkohan hänelle mikään mahdotonta tahi edes vaikeaa? Mikä on helpompaa kaikkivaltiaalle kuin tehdä mitä hän tahtoo? Sinä et voi käsittää, kuinka hän taitaa antaa meille ruumiinsa ja verensä. Siihen sinun järkiraukkasi pysähtyy ja kimpoaa takaisin. Mutta ymmärrätkö sinä, miten hän saattoi luoda kaikki tyhjästä? Mitä me ymmärrämme?
Ja mitä ei kaikkivaltias voisi tehdä? Antaisiko hän lupauksen, eikä sitä täyttäisi? Voisiko hän, Pyhä, valehdella? Pilkkaatko Luojaasi, laupiasta Vapahtajaasi? Hän on tehnyt ihmeitä luomakunnassa, joita emme ymmärrä. Hän tuli ihmiseksi, teki maan päällä ollessaan tuhansia ihmeitä, ja koska ne olivat näkyväisiä, uskomme me ne, vaikka emme niitä ymmärrä. Lopuksi tahtoi hän tehdä hyvin armorikkaan ihmeen, joka ei näy, vaan on hänen sanansa tähden uskottava. Jos nyt kieltäisimme sen, tekisimme hänet valehtelijaksi ja sanoisimme: Lopuksi hän kuitenkin sanoi jotakin, joka ei voi olla totta. Hän sanoi: »Tämä on minun ruumiini.» Oi, Jumala säästä meitä! Sellaiseen Jumalan pilkkaamiseen lankeavat ylpeät henget ylpeytensä rangaistukseksi.
Jotta kristitty saisi valoa, iloa ja hedelmää ehtoollisesta, tulee hänen muistaa, ettei hän sinne voi mennä vain ulkonaisilla silmillä, eikä myös pelkästään järjellä, sillä silloin voi hän saada osakseen kuoleman. Sinne vaaditaan jotakin muuta, vaaditaan näet hengelliset silmät ja aistimet. Hänen on lakkaamatta tarkattava Jumalan sanaa. Sinne ehdottomasti vaaditaan tuo kallis jumalallinen lahja, usko. Niin, sinne tarvitaan Jumalan armoa. Jos sinne tulen, tahi jos ehtoollisesta luen vain ulkonaisin silmin, jollaiset eläimilläkin on, niin näen ehtoollisessa vain ulkonaisia muotomenoja, leipää ja viiniä, enkä näe mitään jumalallista, taivaallista ja suurta.
Jos minä pelkän järkeni avulla tahdon tutkia ja arvostella ehtoollisen sisältöä ja arvoa, niin tulee minusta rakentuneen, palavan kristityn sijaan kylmä halveksija, vääräuskoinen, sakramentin pilkkaaja. Oi, tämä on tunnusmerkki, loukkauskivi ja paula monelle Israelissa, johon loukkaannutaan ja pahetaan!
Ei ainoastaan maailman ihmisten vaan totisten kristittyjen on kaiken elämänsä aikana tästä vaarin otettava. Sillä vaikkapa olisit sata kertaa uskossa saanut Herran armopöydässä maistaa Herran suloisuutta ja nähdä Herran kunnian, niin yhtä monta kertaa käy perkele sinun kimppuusi ryöstääkseen sinulta tämän autuuden, tämän maan päälle tulleen taivaan. Perkele tulee hiljaa, kauniisti, ollessasi huolettomana, johtaen nämä asiat järjen tutkittaviksi, ja niin tämä Jumalan syvä salaisuus asetetaan järjen ja ulkonaisten aistimien päätöksen alaiseksi. Ja jos hän vain saa ajatuksemme tässä askartelemaan, niin että koetamme laskea ja ymmärtää, mitä siinä tapahtuu ja miten se on mahdollista, niin hän on jo voittanut ja ryöstänyt meiltä kaikki.
Kristityn tulee sen takia muistaa, että Herran ehtoollinen on ihmetyö, yksi noita monia, suuria, salaisia ihmetöitä, joita ihmisjärki ei voi koskaan käsittää ja ymmärtää, vaan joita hänen tulee kaikkivaltiaan ja totisen Jumalan sanan perustuksella uskoa. Onpa ehtoollinen näiden syvien salaisuuksien suurimpia, jota vanhat syystä ovatkin nimittäneet salaisuuksien salaisuudeksi. Ja tätäkö voisi langennut , pimitetty, petollinen järki käsittää ja tuomita. Pois se!
Niinpä ei meidän siis koskaan tarvitse vaivata itseämme ymmärryksellä tätä käsittämään, vaan meidän tulee luottaa Jumalan kaikkivaltiuteen ja totuuteen, häneen, joka on meille sen ilmoittanut. Heti kun järki rupeaa laskemaan, miten se, minkä Kristus sanoo, on mahdollista, on meidän ymmärrettävä, että kiusauksen hetki on tullut. Perkele, tuo vanha viisas käärme, joka petti Eevan, on liikkeellä. Silloin on meidän kuin äkkikuolemassa tai itse helvettiä vastaan avuksi huudettava Jumalan nimeä. Jollet näin tee, vaan kietoudut järjen ongelmiin, niin mene sitten ja sinusta tulee luopio.
Niille, joita epäilykset sakramentin sisällöstä kiusaavat, olisi perin terveellistä tutkistella sen asettajaa. Kuka hän on? Hän on sinun Luojasi ja Vapahtajasi. Hän on korkea ja ylistetty ja asuu iankaikkisuudessa. Hän on Jumala kaikkivaltias, ensimmäinen ja viimeinen, joka on, joka oli ja joka tuleva on, sillä »Sana oli Jumala». »Ja Sana tiili lihaksi ja asui meidän keskuudessamme. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.»
Nosta silmäsi ja katsele hänen töitään. Katso aurinkoa, katso tähtiä, katso koko luomakuntaa! Kaiken tämän on Herra tehnyt ja hän kantaa kaiken sanansa voimalla ja on itsensä kautta puhdistanut meidät synneistämme. Ajattele, onkohan hänelle mikään mahdotonta tahi edes vaikeaa? Mikä on helpompaa kaikkivaltiaalle kuin tehdä mitä hän tahtoo? Sinä et voi käsittää, kuinka hän taitaa antaa meille ruumiinsa ja verensä. Siihen sinun järkiraukkasi pysähtyy ja kimpoaa takaisin. Mutta ymmärrätkö sinä, miten hän saattoi luoda kaikki tyhjästä? Mitä me ymmärrämme?
Ja mitä ei kaikkivaltias voisi tehdä? Antaisiko hän lupauksen, eikä sitä täyttäisi? Voisiko hän, Pyhä, valehdella? Pilkkaatko Luojaasi, laupiasta Vapahtajaasi? Hän on tehnyt ihmeitä luomakunnassa, joita emme ymmärrä. Hän tuli ihmiseksi, teki maan päällä ollessaan tuhansia ihmeitä, ja koska ne olivat näkyväisiä, uskomme me ne, vaikka emme niitä ymmärrä. Lopuksi tahtoi hän tehdä hyvin armorikkaan ihmeen, joka ei näy, vaan on hänen sanansa tähden uskottava. Jos nyt kieltäisimme sen, tekisimme hänet valehtelijaksi ja sanoisimme: Lopuksi hän kuitenkin sanoi jotakin, joka ei voi olla totta. Hän sanoi: »Tämä on minun ruumiini.» Oi, Jumala säästä meitä! Sellaiseen Jumalan pilkkaamiseen lankeavat ylpeät henget ylpeytensä rangaistukseksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
'' Sellaiseen Jumalan pilkkaamiseen lankeavat ylpeät henget ylpeytensä rangaistukseksi.''
Aamen!
Omaksi vahingokseen, ei muiden.
Tämänkin palstan häiriköt kerryttävät omaa miinussaldoansa Taivaissa, vaikka eivät sitä ymmärrä.