Puna-armeija menetti 10-20.6. 44 Kannaksella noin 30 000 miestä, keskimäärin vuorokaudessa 2700.
Puna-Armeijan kokonaistappiot Kannaksella -44 olivat 113 000 miestä neuvostolähteiden mukaan. Kokonaistappiot olivat 213 186, josta kaatuneita
46 225..
Suomen armeijan tappiot kaatuneina kesällä 1944 olivat 20 408.
Puna-Armeijan kokonaistappiot Kannaksella -44 olivat 113 000 miestä neuvostolähteiden mukaan. Kokonaistappiot olivat 213 186, josta kaatuneita
46 225..
Suomen armeijan tappiot kaatuneina kesällä 1944 olivat 20 408.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Panssarirykmenttiä, 8 rynnäkkötykkirykmenttiä, 146 patteristoa ja noin 1 500 lentokonetta. Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus ennen hyökkäyksen alkua oli noin 260 000-280 000 miestä, 440-460 panssarivaunua, 170 rynnäkkötykkiä ja noin 1 600 kenttätykkiä sekä yli 100 rannikkotykkiä. Venäläisten suurhyökkäyksen valmistelua ja toteuttamista johti Leningradin Rintaman komentaja, kenraali Leonid
Ennen joukkojen keskittämistä Kannakselle siellä oli vain kolme neuvostodivisioonaa.
Govorov, joka ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi 18.6.1944.
Painopistesuunnassa noin 22 kilometrin levyisellä alueella Suomenlahdesta itään oli kenraaliluutnantti D. Gusevin komentama 21. Armeija , johon kuului 15 divisioonaa. Murtoalueella oli keskimäärin 200 tykkiä rintamakilometrillä. Itä-Kannaksella toimivalla, kenraaliluutnantti A. Tsherepanovin komentamalla 23. Armeijalla oli käytössä 5 divisioonaa. Näiden armeijoiden lisäksi venäläisillä oli toisessa portaassa reservinä kenraaliluutnantti Korovnikovin komentama 59. Armeija, josta suomalaisilla ei hyökkäyksen alkuvaiheissa ollut tietoa.
Neuvostoliitto pyrki valmisteluissa ja joukkojen keskityksissä mahdollisimman suureen salaisuuteen. Kaikille alueilla määrättiin radiohiljaisuus, kiellettiin tulevaa hyökkäystä koskeva kirjeenvaihto ja puhelinkeskustelut, puolustukseen viittaavia linnoitustöitä jatkettiin Kannaksella suomalaisten harhauttamiseksi ja lisäjoukkojen keskittäminen jätettiin varsin myöhäiseen ajankohtaan. Kolmen armeijakunnan miehistö tuotiin Kannakselle pääasiassa meritse vain muutamaa päivää ennen hyökkäystä. Salaamisessa onnistuttiin hyvin. Esimerkiksi evakuointia ei ehditty aloittaa lainkaan ennen suurhyökkäystä. Neuvostoliittolaiset tiedustelivat lisäksi yksityiskohtaisesti suomalaisten asemat ja ryhmitykset.
Suomalaisia oli Kannaksella hyökkäyksen alkaessa määrävahvuuksien mukaan 75 000 miestä, 100 panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä. Koko Suomen ilmavoimilla oli rintamakäytössä kaikkiaan 209 lentokonetta, joista ensi linjan taistelukoneita oli neljännes. Henkilöstöstä oli noin 5 % vielä maanviljelyslomilla, joten suomalaisten todellinen vahvuus 8.6.1944 oli noin 70 000 miestä. Neuvostoliittolaisilla oli näin ollen nelinkertainen miesylivoima, kuusikertainen panssariylivoima ja kuusikertainen tykistöylivoima. Suomalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia torjua neuvostojoukkojen hyökkäystä Kannaksen vajavaisesti linnoitetuissa pääasemassa ja VT-asemassa.
PUOLUSTUSVOIMAIN UUTISKATSAUKSIA 1939-44
https://www.youtube.com/watch?v=B_XRCm6qzv0&list=PLmb1Thl8L0NgNkBt5juiXRrNKSHlhNvQ2
Etulinjan joukot tiesivät koska hyökkäys oli tulossa ja pyysivät rykmentinkomentaa myöten, että joukot vedettäisi taakse, mahdollisesti jopa suoraan VT-linjaan. Silloin venäläisten isku olisi osunut tyhjään, suomalaiset olisivat säästyneet n. 500-600 miehen kaatumiselta ja kaluston menetykseltä. Nyt kokonainen divisioona oli heti pois pelistä ja pakokauhu alkammassa.
Parhaan kuvauksen tapahtumista suomalaisten puolelta on antanut majuri Eino Tirronen, III/KTR 9:n komentaja Valkeasaaressa.
Hyökkäyksen tulon tiesivät kyllä kaikki - mutta vasta jälkikäteen.
Päämajassa tehtiin esitys VT-aseman ottamisesta Pääasemaksi, mutta Marski ei suostunut. Ei myöskään yhden lisädivisioonan siirtoon Kannakselle.
Yleinen käsitys oli, että hyökkäys tulisi myöhemmin kesällä.
Nyt se yllätti voimallaan joukot ja esikunnat Päämajaa myöten.
En minä ole ollut silloin Valkeasaaressa, mutta faija 7./III/KTR 9:n tjp Tulessa täht. au:na. Ukko höpisi mitä höpisi eläessään, mutta Tirronen kertoo kirjassaan aivan muuta. Mm. ev.luutnantit Hautala ja Kukkonen kävivät Laatikaisen puheilla kertomassa havaintonsa, mutta Laatikainen oli sitä mieltä, että joukot hätäilevät turhaan, suurhyökkäystä ei tule.
että Puna-armeija kärsi jo taistelun alkuvaiheessa ennen Viipurin valloitusta hyvin raskaat tappiot. Silti se materiali- ja miesylivoimalla pystyi jatkamaan hyökkäystä heinäkuun alkupuolelle. Silloin hyökkäys torjuttiin Puna-armeijan jäädessä kauas tavoitteista.
Se on yksinkertainen tosiasia, että hyökkääjältä kuluu enemmän joukkoja ja saarrostukseen pyrkimisessäkin tarvitaan monikertainen ylivoima. Stalin oli sunzulainen ja marski kunfutselainen, lahjoitti jopa vihollisen siviiliväestölle sosiaaliapua. Pidä melua etelässä ja hyökkää pohjoisessa. Ehkä ensisijainen tavoite oli asetettu vain Viipuriin, koska länsiliittoutuneille annettujen lupausten pettäminen olisi saattanut johtaa katastrofiin.
Leningradin rintaman tehtävänä oli lyödä Suomen armeija tavoitteina Kymijoki-Lappeenranta ja pakottaa maa antautumaan.
Antautumisvaatimus uusittiin 23.6.
Missä tuo päätettiin, hourailet. Bagration oli tavoite ja Suomi sivusotanäyttämö. Oliko NL:n viimeiisen suuren hyökkäyksen suunta Kymijoella, älä houraile.
että lykkäät omiasi mitään kesän -44 tapahtumista tietämättä.
Nuo tiedot on saatu NL:n arkistoista jo kauan sitten.
Suomen suuntaan tehtiin 4. Strateginen isku. Bagration oli viides.
Vain 4. isku kymmenestä epäonnistui tavoitteisiin pääsemättä.
Stalin perui 27.7. vaatimuksen ehdottomasta antautumisesta. Tosin välirauhan ehdot olivat erittäin kovat.
Itsenäisyys kuitenkin säilyi stallarien ikuiseksi harmiksi.
Äläkä jauha paskaa, onko Ilomantsi Kymijoen suunnalla.
oikeus jatkaa, jos katsoivat voimien riittävän.
Karjalan rintamalla näin arvioitiin. Tavoite oli Mikkeli ja tuloksena raskas tappio.
Kannaksella yritettiin läpimurtoa Ihantalassa, sitten Viipurinlahden ylitystä ja lopuksi Vuoksella. Kaikki torjuttiin.
Olet kehnosti perillä sotahistoriasta,. Eihän siinä auta kuin yrittää valehdella. Kehno olet siinäkin.
Länsi-Kannaksen armeijakunnan alueella Nihtilä totesi miesten ottavan aurinkoa. Hän yritti Laatikaiselle selvittää asemien huonoa kuntoa, mutta Laatikaista ei Nihtilä asioineen juuri kiinnostunut, vaan keskeytti hänet tylysti ja ohjasi hänet sivuun.
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
Tappiosuhde oli siis 1:vähän yli kahteen. Aika karsee meille kun huomioi maitten väkiluvut. Ei ihmekään jos Suomi antautui syksyllä.
"Ei ihmekään jos Suomi antautui syksyllä."
Suurhyökkäys torjuttiin ja Stalin ilmoitti heinäkuun lopussa, että antautumista ei enää vaadita.
Rauhanehdot olivat kyllä hyvin raskaat.
Rauhanehtojahan ne olivat ja de facto olivat antautuminen. Torjuntavoiton saanut maa ei allekirjoita sellaisia ehtoja mitkä Suomi allekirjoitti. Ei ollut mitään mahkuja puolustautumiseen jos neukku olisi halunnutkin kesällä-syksyllä -45 jatkaa sotaa ja maata johti voittajan delegaatio.
Saksa antautui 1918 mutta siltikään Berliiniin ei lähetetty valvontakomissiota määräilemään Saksan hallitusta eikä Berliinin viereen perustettu voittajan tukikohtaa jne... Näin Suomi antautui -44 enemmän kuin Saksa -18.
Kun ei antauduttu, ei jouduttu miehitetyksi, eikä NL asettanut kommunistihallintoa niin kuin muualle Itä-Eurooppaan.
Valvontakomission tehtävä oli valvoa välirauhansopimuksen toimeenpanoa. Se poistui, kun rauha oli tehty.
Stallareita itsenäisyyden säilyminen riepoo siinä kuin punikkien tappio 1918, tai Suomen valtauksen epäonnistuminen Talvisodassa.
------Mistäs Venäjä sai legitiimin oikeuden Baltian ja Karjalan valloittamiseen----
Kun asialinjalla saat armottoman turpalöylyn niin koetat peitellä katkeruuttasi ja häpeätäsi herjauksin.
Tässä muutama ehto Suomen antautumissopimuksesta. Mutta miksi tätä sopimusta ei pantukkaan täytäntöön, on aiheuttanut erimielisyyksiä.
10. Antautumisehtojen täyttämiseksi SNTL:n etujen turvaamiseksi
Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystö — omin
asevoimin ja oman harkintansa mukaan - miehittää osittain
tai kokonaan Suomen alueen, sen satamat, Ahvenanmaan saariston
ja Suomenlahden saaret.
SNTL:n toteuttaa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia
Suomen miehitetyllä alueella.
11. Suomen miehitetyillä alueilla järjestyksen ja rauhallisuuden
ylläpitämisestä on vastuussa Neuvostoliiton
sotavoimien ylipäällystö. Suomen miehittämättömillä alueilla
yllä mainitusta on vastuussa Suomen hallitus.
12. Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan sellaiset lakisääteiset
ja muut toimet, jotka Neuvostoliiton sotavoimien
ylipäällystö katsoo tarpeellisiksi tämän asiakirjan
ehtojen täyttämiseksi.
13. Suomen hallitus vastaa kaikista miehittämisestä johtuvista
kuluista.
http://karjalankuvalehti.com/sso/asiakirjat/antautumisasiakirja_1943.pdf
NL kuitenkin onnistui lyömään Suomen ja Saksan takaisin, jotka 1941 aloittivat operaatio Barbarossan tavoitteenaan valloittaa NL ja tuhota kaikki neuvostokansalaiset. Suomikin ehti aloittaa etniset puhdistukset Itä-Karjalassa, jossa alueen "epäkansalliset" lapset, naiset ja vanhukset suljettiin keskitysleireille kuolemaan tauteihin ja nälkään. Natsien Einsatzkommando yksikkö toimi Suomessa etsien ja tuhoten "ideologisia ja rodullisia vihollisia".
1939 valtaamaan Puolan itäosan liitossa natsien kanssa ja aloittamaan Puolan älymystön tuhoamisen Katynissa.
Suomessa sama ei onnistunut, kun Saksa ei osallistunut hyökkäykseen.
Vuoden 2005 Tieto-Finlandian voittajateos, Jatkosodan Pikkujättiläinen (WSOY 2005) kertoo luvussaan 'Sodan tappiot' kirjan sivulla 1161: "Tuoreimpien arkistotutkimusten mukaan jatkosodassa puna-armeijan kokonaistappiot (kuolleina, haavoittuneina, paleltuneina ja vankeina) olivat noin 757 500 miestä. Tästä luvusta puuttuvat kuitenkin sekä merivoimien että ilmavoimien menetykset.
...Kannaksen taisteluissa 1944 menetykset olivat runsaat 125 000 miestä, mikä osaltaan osoittaa suomalaispuolustajan lujaa vastarintaa."
Tali-Ihantalasta teos kertoo, että siellä koko kaksiviikkoisen jakson 25.6.-7.7.1944 taistelutappiot olivat suomalaisten osalta noin 8500 ja puna-armeijan osalta noin 25 000 miestä.
Niin,entä sitten? Kummanko rekryyttiin 125 tonninen kuvittelee koskeneen
kovemmin nämä tappioluvut? -Aivan oikke,pieneen Suomeen.Rauha oli pakko
solmia kun loppui taistelutahto,ruuti ja jääkärihenkinen älli suursuomesta kuin
tapparalla huitaisten :) Suomi alkoi hakea paikaansa uudessa Euroopassa kuin
Kallio-Herkon uuni Kallioniemen vanhassa pirtissä aikoinaan.
Aivan ilmeisesti tappiot koskivat kovimmin Neuvostoliittoa, joka joutui pitämään väestötilastonsa sotilassalaisuuksina 15 vuoden ajan sodan jälkeen. Suomi pystyi torjuntavoittojensa johdosta solmimaan rauhan optimaalisella hetkellä, jolloin Saksalla ei enää ollut sotilaallista kykyä sen estämiseen, mutta kuitenkin tarpeeksi voimaa sitomaan liittoutuneiden päävoimat itseään vastaan.
JEP,MUTTA NE TAPPIOT KOSKIVAT NLÄÄ ENEMMÄN SAKSAN RINTAMALLA JA KUN KILPAJUOKSU BERLIININ ALKOI MIEHIÄ TARVITIIN PALJON LISÄÄ. TÄSTÄ SYYSTÄ STALIN VETI JOUKKOJA 44 POIS SUOMEN RINTAMALTA. BERLIINI OLI TÄRKEÄMPI. NÄIN SAKSAN HÄVIÖ PELASTI SUOMEN.
Niin, entäpä sitten? Lontoo, Moskova ja - Helsinki... Mikäs noita kolmea pääkaupunkia mahtoikaan yhdistää 2. maailmansodassa?
Kaikkia pommitettiin.
Suomi hävisi aikoinaan aloittamansa jatkosodan eikä mitenkään syyttä. Luojan kiitos sentään Tornion maihinnousu syksyllä saksalaisten joukkojen selustaan onnistui liki täydellisesti ja kaupunki säästyi tuholta.. Kiitos siitä kuuluu Ensio Siilasvuon isälle Hjalmar Siilasvuolle sekä itse ylipäällikkö Mannerheimille. Jotka yhdessä salaa saksalaismielisitä suomalaisilta päämajan upseereilta salasivat koko hankkeen.
Ja jatkosodan voittajien yltäkylläisyydestä, vieraanvaraisuudesta ja lihapadoista olemmekin voineet nautiskella varsinkin Viipurissa viimeiset 71 vuotta... Piäntä laittoo kaupunki(rauniot) vähän vielä vaatii. Helsinginhän piti olla pakkasukon eli jo uudenvuoden 1940 lahja isä aurinkoiselle, mutkun ei sit puna-armeijan torvet ehtineetkään ihan perille saakka.
Lontoo, Moskova ja Helsinki olivat ainoat sodassa (WW2) mukana olleiden Euroopan valtioiden pääkaupungit, joita vihollinen ei miehittänyt (ja jota on aina pidetty yhtenä HÄVITYN sodan tärkeimpänä tunnusmerkkinä.) Yritystä kyllä riitti.