Jo apostolien aikana vaikutti laittomuuden salaisuus, josta on tullut lopun ajan väkevä eksytys. (2Tess 2) Se eksytys on uskoa toiseen Jeesukseen kuin häneen, josta apostolit todistivat, Nasaretilaiseen Kristukseen Jeesukseen: se on antikristuksen hengen seuraamista ja ihmisen korottamista isän vertaiseksi Jumalaksi. (2Kor 11:4; 1Joh 2:18-28; 4:1-13, 20; 2Joh 1:7-11; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 1Moos 3:5; Ilm 13:11-18) Se on suuri Babylon eli kaikkien porttojen äiti, jota tämä nimeltään kristitty maailma nykyään edustaa. (Ilm 16:13; 17–18)
Suuressa Babylonissa tunnustetaan totuudeksi katolisilta isiltä perittyjä oppeja, jotka ovat alkuisin pakanuudesta. Ne ovat kulkeutuneet juutalaisten fariseusten ja apostolien ajan jälkeen muotoutuneen katolisen kirkon kautta kaikkialle kristittyyn maailmaan. Ne opit ovat oppi sielun kuolemattomuudesta, ikuisen piinahelvetin oppi ja oppi kolmiyhteisestä Jumalasta. Kaikki nämä opit ovat saaneet alkunsa muinaisesta Babylonista yli 2000 vuotta ennen ajan laskun alkua. Ne ovat kulkeutuneet sieltä Persiaan (zarathustralaisuus), Egyptiin, Kreikkaan ja kaikkialle antiikin maailmaan, mistä ne ovat päätyneet juutalaisiin taruihin ja lopulta myös Herrasta luopuneeseen katoliseen kirkkoon sekä sen tyttäriin. Kaikki näitä oppeja totuudeksi tunnustavat nimeltään kristityt henkilöt ovat sisällä suuressa Babylonissa ja osallisia porton synteihin.
Alkuperäisessä kristinuskossa pitäydyttiin Vanhan testamentin ihmiskuvassa ja kirjoituksissa. Ihminen on siellä itsensä tiedostava elävä olento vain ruumiillisesti elävänä olentona. Kun ruumis kuolee, päätyy se hautaan tai syvään kuoppaan, jota kutsutaan nimellä "tuonela" (sheol). Siellä ruumis mätänee ja muuttuu maaksi jälleen. Sielu ei tiedä mitään ruumiin kuoleman jälkeen: se ei ajattele eikä sillä ole tietoisuutta. Ainoa toivo ikuisesta elämästä on ruumiin ylösnousemuksen toivo. Se sama toivo toistetaan Uuden testamentin kirjoituksissa. Ne, jotka eivät saa armoa elää ikuisesti, kuolevat ikuisen kuoleman eikä heitä ole sen jälkeen enää olemassa. Synnin rangaistus on ikuinen kuolema, ei loputon kärsimys helvetissä.
Profeetat, Jeesus ja apostolit uskoivat yhteen ainoaan Jumalaan, joka on isä. Vaikka he tunsivat isän ja pojan ja pyhän hengen, sanoivat he pelkästään isää yhdeksi ainoaksi Jumalaksi ja kaiken luojaksi. (5Moos 4:35,39; Mar 12:29; Joh 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; 14:7; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15) Ne, jotka tunnustavat uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan ja ovat korottaneet Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi, tunnustavat eri Jumalaa ja toista Jeesusta, kuin mistä Raamattu kertoo.
Suuressa Babylonissa sisällä olevat antavat väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta. Babylonista lähdetään ulos ja portosta erotaan vain siten, että hylätään katolisten isien opit ikuisesta piinahelvetistä, sielun kuolemattomuudesta ja kolmiyhteisestä Jumalasta. Huomaa, että tuleva antikristus ei saisi valtaa ja seuraajiensa palvontaa osakseen, ellei katolinen kirkko olisi korottanut palvomaansa väärää kristusta isän vertaiseksi Jumalaksi.
Koska nimeltään kristitty maailma luulee, että Raamatun ilmoittama Jeesus on Jumala sen sijaan, että on ihminen niin kuin kirjoitukset hänestä todistavat, korottaa se antikristuksen ja väärän Jeesuksen valtiaakseen hänen ilmestyessään. Totuus paljastuu heille vasta sen jälkeen, kun Nasaretilainen Jeesus kristus ilmestyy taivaasta ja kukistaa laittomuuden ihmisen tulella, joka hänen suustaan lähteen (suunsa henkäyksellä).
Suuressa Babylonissa tunnustetaan totuudeksi katolisilta isiltä perittyjä oppeja, jotka ovat alkuisin pakanuudesta. Ne ovat kulkeutuneet juutalaisten fariseusten ja apostolien ajan jälkeen muotoutuneen katolisen kirkon kautta kaikkialle kristittyyn maailmaan. Ne opit ovat oppi sielun kuolemattomuudesta, ikuisen piinahelvetin oppi ja oppi kolmiyhteisestä Jumalasta. Kaikki nämä opit ovat saaneet alkunsa muinaisesta Babylonista yli 2000 vuotta ennen ajan laskun alkua. Ne ovat kulkeutuneet sieltä Persiaan (zarathustralaisuus), Egyptiin, Kreikkaan ja kaikkialle antiikin maailmaan, mistä ne ovat päätyneet juutalaisiin taruihin ja lopulta myös Herrasta luopuneeseen katoliseen kirkkoon sekä sen tyttäriin. Kaikki näitä oppeja totuudeksi tunnustavat nimeltään kristityt henkilöt ovat sisällä suuressa Babylonissa ja osallisia porton synteihin.
Alkuperäisessä kristinuskossa pitäydyttiin Vanhan testamentin ihmiskuvassa ja kirjoituksissa. Ihminen on siellä itsensä tiedostava elävä olento vain ruumiillisesti elävänä olentona. Kun ruumis kuolee, päätyy se hautaan tai syvään kuoppaan, jota kutsutaan nimellä "tuonela" (sheol). Siellä ruumis mätänee ja muuttuu maaksi jälleen. Sielu ei tiedä mitään ruumiin kuoleman jälkeen: se ei ajattele eikä sillä ole tietoisuutta. Ainoa toivo ikuisesta elämästä on ruumiin ylösnousemuksen toivo. Se sama toivo toistetaan Uuden testamentin kirjoituksissa. Ne, jotka eivät saa armoa elää ikuisesti, kuolevat ikuisen kuoleman eikä heitä ole sen jälkeen enää olemassa. Synnin rangaistus on ikuinen kuolema, ei loputon kärsimys helvetissä.
Profeetat, Jeesus ja apostolit uskoivat yhteen ainoaan Jumalaan, joka on isä. Vaikka he tunsivat isän ja pojan ja pyhän hengen, sanoivat he pelkästään isää yhdeksi ainoaksi Jumalaksi ja kaiken luojaksi. (5Moos 4:35,39; Mar 12:29; Joh 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; 14:7; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15) Ne, jotka tunnustavat uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan ja ovat korottaneet Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi, tunnustavat eri Jumalaa ja toista Jeesusta, kuin mistä Raamattu kertoo.
Suuressa Babylonissa sisällä olevat antavat väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta. Babylonista lähdetään ulos ja portosta erotaan vain siten, että hylätään katolisten isien opit ikuisesta piinahelvetistä, sielun kuolemattomuudesta ja kolmiyhteisestä Jumalasta. Huomaa, että tuleva antikristus ei saisi valtaa ja seuraajiensa palvontaa osakseen, ellei katolinen kirkko olisi korottanut palvomaansa väärää kristusta isän vertaiseksi Jumalaksi.
Koska nimeltään kristitty maailma luulee, että Raamatun ilmoittama Jeesus on Jumala sen sijaan, että on ihminen niin kuin kirjoitukset hänestä todistavat, korottaa se antikristuksen ja väärän Jeesuksen valtiaakseen hänen ilmestyessään. Totuus paljastuu heille vasta sen jälkeen, kun Nasaretilainen Jeesus kristus ilmestyy taivaasta ja kukistaa laittomuuden ihmisen tulella, joka hänen suustaan lähteen (suunsa henkäyksellä).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.