Tällä palstalla saa aika kielteisen kuvan uskosta, erityisesti helluntailaisuudesta. Tuntuu, että tärkeitä ovat syntien pohdiskelut, muiden haukkumiset ja oman kilven kiillotus, muiden kirkkokuntien rääpimiset yms. Pipo on kireällä monella, ja kivi lentää mieluusti ja kipeästi kohti lähimmäistä.
Otetaan nyt myönteinen näkökulma: Kertokaapa, mitä konkreettisen myönteistä usko tuo arkeenne?
Otetaan nyt myönteinen näkökulma: Kertokaapa, mitä konkreettisen myönteistä usko tuo arkeenne?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen itse uskova homo ja en ole helluntailainen, ja siksi minun ei tarvitse paljon pohdiskella lahkojen toimintakulttuureita. Lahkoissahan pyritään löytämään jokin ihmisryhmä, jota voi polkea. Ja se tavallan sitten lujittaa lahkon yhteishenkeä. Tärkeintä on usko Jeesukseen. Se tuo autuuden ja pelastuksen. Eivät lain teot.
No etpä ole sinäkään pyhityksessä pitkälle päässyt kun muita haukut ja sanot olevasi homo. Homoudesta pitää tehdä parannus ja jos sen olisit tehnyt olisit käsitykseni mukaan entinen homo. Tee parannus Jeesus
auttaa siinä ihan varmasti,
Lahkon perus olemus on se ,että siellä hyväksytään Jumalan Sanan ja evankeliumin poikkeava julistus ja opetus!
On muistettava se ,että kun sanotaan uskovansa Jeesukseen! Tarkoittaa se silloin uskomista Jumalan Sanaan! Totella sitä ja luottaa siihen!
Uskoa Jumalan Sanaan Jeesukseen tarkoittaa myös sanan kehoituksen noudattamista ja tottelemista , niin uskon kuin käytännönkin tasolla, jossa juuri usko käytännössä toteutuu.
Kun Sana julistaa jonkun asian synniksi, niin siihen pitää uskovana silloin myös luottaa ja uskoa, että, se ja se, tietty asia myös silloin Jumalan silmissä on synti! Sellainen on uskomista Jumalan Sanaan =(Jeesukseen)!
"Lihan mieli" ei taivu nöyrtymään ,mutta Jumalan synnyttämä "Hengen mieli" kylläkin! Ja tämä "hengen mieli" on se "uusi luomus" hengen uudessa tilassa sisällisesti Jeesukseen uskovissa.
Jos Sanan ja selkeän opetuksen rinnalle tuodaan jotain muuta opetusta kuin se minkä Jumala sanassaan on säätänyt, on sellainen toiminnaltaan ja nimikkeeltään - "Lahkolaisuutta"! Siitäkin huolimatta vaikka nimellisesti Jeesusta tunnustettaisiinkin!
Jumala ei koskaan ala korjaamaan "vanhaa lihaa"!
Sitä ei voi korjata uudeksi. Vanha on vanhaa ja auttamattomasti saastunut ja turmeltunut Jumalan silmissä ja sillä ei ole minkäänlaista pelastus oikeutta.
Jumala Sanassaan Julistaa...
"Uudeksi minä teen kaiken"!
Tämä tarkoittaa ,että uskovan on Jumalan hengellä kuoletettava lihan teot! Koska liha on tuomittu kuolemaan syntisyytensä, eli turmeltuneen luontonsa vuoksi.
Henki jolla Jumala tahtoo meidät uudistaa, on aivan uusi ja Jumalan luoma ominaisuus josta tarkoituksella puuttuu ihmisen "lihan olemus"!
Mitä tarkemmin tutkimme Jumalan sanaa, sitä selvemmin näemme, ettei Jumalan tapana ole korjata mitään kokonaan rappioitunutta, vaan Hän tuo esiin kokonaan uutta. Juuri siten on ihmisen luonnollisen tilan kanssa.
Jumala ei yritä parantaa "lihan luontoa"!. Evankeliumin tehtävä ei ole parannella sitä, vaan antaa aivan - "uusi luonto". Se ei yritä panna uutta paikkaa vanhaan vaatteeseen, vaan antaa kokonaan hengellisesti "uuden puvun".
Laki etsii ihmisestä jotain, mutta ei koskaan löydä mitään. Sääntöjä kyllä annetaan, mutta ihminen käyttää ne Jumalan syrjäyttämiseksi. Evankeliumi osoittaa sitä vastoin, että Kristus täytti lain ja teki sen - "hyväksi". Ja että hän kuoli ristillä ja naulitsi säädökset siihen.
Ja että hän nousi kuolleista ja otti voittajan paikkansa Majesteetin oikealla puolella taivaissa.
Ja lopulta se osoittaa, että kaikki, jotka uskovat hänen "nimeensä" =(Sanaansa), ovat hänen ylösnousemuselämästään osallisia ja ovat yhtä hänen kanssaan.
Sana sanoo...
"Mikä lihasta on syntynyt, on liha" -(Joh. 3:6).
Lue vielä Room. 3: 9-19.
"Sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan".-(Room. 8:7).
"Luonnollinen ihmismieli" on aina taistelussa Jumalaa vastaan! Siksi sen on "kuoltava" jotta se ei saisi hallintavaltaa meissä. Vaan ,että Jumalan uudestisynnyttävä elämä jonka Jumalan Sana ja Pyhä Henki ovat synnyttäneet, saisi astua uskon kautta meidän vanhurskaudeksemma ja pyhitykseksemme!
Raamattu "käskee" uskovia...
>>Room. 8:13
"Sillä jos te lihan mukaan elätte"!, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää!.
usko tuo minulle vapauden olla ihminen,
se tuo minulle levon,
minun ei tarvitse olla enempää kuin olen,silti yritän sitä..mutta senkin saan anteeksi Kristuksen tähden..se tuo toisenlaisen näkökulman,se tuo rakkauden..usko on kaikessa mitä teen mukana näkökulmana
se velvoittaa kantamaan vastuun omasta elämästäni,koska niin paljon on maksettu puolestani
se vastuu on keveä kantaa,koska en tee sitä velvollisuudesta vaan anteeksisaamisen ilosta
--siis näin sen pitäisi olla..silti usein huomaan sitovani itseäni velvollisuuksien ikeeseen ja teen itse omasta uskostani raskaan kantaa,mutta toivon että vähitellen myös opin luottamaan ja elämään tässä jo mainitsemassani levossa
on olllut se, että poikalpsi ei ole tyrkyttänyt homuttaan uskovaisille,vähään aikaan, eikä ole ollut haukkumassa hellunatilaisia,vähään aikaan.
Jatkosta nyt sitten ei tiedä?
Hei!
Missä kohtaa avausta Poikalapsi tyrkyttää homoutta uskoville? Minun käsitykseni mukaan ei missään. Hän kysyi, mitä positiivista Jeesuksen tunteminen on tuonut elämäämme.
Anne
ilkee ihminen?
anteeksi, mutta tuli kumma mieli kysymykseen verrattuna, kun poikalapsi ensimmäiseksi käy mollaamaan hellunatailaisia
Hei Poikalapsi!
Kun tulin uskoon, muuttui elämäni täysin, vaikka olin silloin vasta 14 vuotias.
1) Viikonlopun pussikaljat vaihtuivat seurakunnan nuorteniltoihin.
2) Sain vihdoinkin todellisia ystäviä, jotka eivät koskaan puukottaneet minua selkään.
3) Muutuin koulussa kiltimmäksi (opettajat huokasivat helpotuksesta).
4) Minulle tuli vihdoinkin sisäisesti hyvä olo.
Jos tämä ei ole positiivista, niin mikä sitten... ;-)
Terveisin Anne
Ps. Olet oikeassa, tällä palstalla on niin vähän positiivisia asioita luettavissa. Kiitos siis aloitusksestasi!
2) Sain vihdoinkin todellisia ystäviä, jotka eivät koskaan puukottaneet minua selkään.
Mitäs tapahtuu kun alat arvostella uskoa?
kun ei sinua juuri ole näkynyt hetkeen aikaan?
Ennen elin synnissä ,tuskassa ja vaivassa, rauhatonna iäisyyttä aattelin... Runoilee laulun tekijä.
Tuo kuvaus sopii elämääni ennen uskoon tuloani täysin.
Nykyisyys on toinen,saan olla mukana tukemassa, jopa toisia niin hengellisesti kuin materiaalisesti.
Elämäni on saanut tarkoituksen ja päämäärän,jota ei ennen ollut.
Uskossa tietäen minne matkani johtaa saan käydä tämän päivän rauha sydämmellä, jopa sairauksien ja kipujen keskellä.
Jumala on näyttänyt myös toteen,että Hän on luottamuksen arvoinen ja voin tehdä sen osan, joka minulle on annettu.
Uskoen että saan kaiken sen mitä siihen työhön tarvitaan.
Iloa ja onnea saa kokea,kun jo nyt saa nähdä, että ihmisille se apu jota saan välittää antaa elämän toivoa ja ilahduttaa heidän sisintä.
Saatikka sit se et katu lapsi löytää Jeesuksen.
Se et ennen ei olisi halua riittänyt auttaa tuntemattomia ja jopa väsyttää itseään ,että jollekin ilon järjestää.
Olisi lyhyt aikainen ilo synnistä itselle riittäny ,jos vois sanoa et sitäkään loppu aikoina sai (viina ja huumeetkaan eivät auttaneet).
Tupakkaakin piti polttaa ,vaikkapa "hermosauhut" vetästä.
Miksi elää uskon ulkopuolella ,kun ilmaiseksi saa uskssa elää.
OLETKO KUULLUT ET USKO JOTAIN MAKSAA, TAAS TOISAALTA SE MAKSAA KAIKEN .
ihmeellinen yhtälö?
Kerron lopuksi hieman mitä on kaupan pääliseksi saannut.
SYNTINI ANTEEKSI,terveyttä,vaimon,kodin,autoja(osa ilmaiseksi),vaatteet,ruuan,sisaria,veljiä työpaikkoja mm.
Kun lahjaksi saa niin voi lahjaksi antaa ei täältä mitään mukaan oteta niinkuin ei tullessakaan mitään tuotu ,vaan alastomana tultiin ja "uskossa" lähdemme (kenelle se on lahjoitettu).
Lyhykäisesti arkea,jota rukouksin eteenpäin käymme.
Jumala on joka asioita sydämmelle laskee ja jos oikean Isän ääntä kuulemme ja Hänen tahtoaan täytämme niin hyvin meidän lopulta käy.
Uskon tie on vapauden tie ,risti jonka otamme on sopiva jokaiselle.
Raamattu muuten on paras kartta ja kun Pyhä Henki on silmälaseina niin kyllä löytyy osoite.
Usko antaa sisäisen rauhan, tyyneyden ja onnellisuuden tunteen. Se tuo toivoa. Jos musta tuntuu et olen ajautunut kauaksi Jumalasta, huomaan epätoivon astuvan kuvaan. En pääse irti syntisistä ajatuksista, jotka lamaannuttaa ja kahlitsee. Alan pelätä tulevaisuutta eikä missään tunnu olevan mitään mieltä, sillä sisäinen tyyneys puuttuu.
Mutta kun sitten taas saan kokea Jumalan armoa ja rakkautta, olen kuin toinen ihminen. Olen paljon itsevarmempi ja rohkea. Tunnen olevani rakastettu, jolloin rakkautta on helpompi jakaa myös muille.
En pelkää samalla lailla asioita, sillä luottamus ja rakkaus Jumalaan poistaa pelon. Sisälläni on pyhä-henki joka ohjaa ja johdattaa. Voin AINA luottaa rukouksen voimaan. Tiedän että en ole yksin! Rukouksen kautta voin myös yrittää vaikuttaa olosuhteisiin ja omaan asenteeseeni.
Usko on ikäänkuin koko ajan läsnä ja vaikuttaa kaikkeen siihen mitä teen. Se antaa merkityksen pienimmillekin teoille joita teen. Elämä ei tunnu merkityksettömältä eikä niin toivottomalta.
Olennaista on myös keskustelu Jumalan kanssa. Voin kuulla pienen äänen sisälläni joka ohjaa ja neuvoo. Saan joskus myös vastauksia huoliini ja ongelmiini! Mistä sitten tiedän, et ääni tulee Jumalalta? Siitä kun kaksi ääntä taistelee sisälläni, toinen yrittäen puolustella omia valintojani ja tekojani, toinen houkutellen aivan toisenlaiseen vaihtoehtoon, mikä on vastoin omaani.
Jos kysyt ystävältäsi tai vaikka tuttavalta mitä hyvää sinulle kuuluu niin kerrotko ensin kaikki mikä mielestäsi hänessä on Sinusta pahaa, siis kuinka vajavainen hän on. Siis juuri noin niinkuin teit nyt kysyessäsi mitä myönteistä on uskovan arjessa.
Muuten olisi hieno aihe, mutta vedit pohjan pois vilpittömyydeltäsi kun aloitit sen solvaamisella. Pystytkö kirjoittamaan helluntaipalstalle mitään ettet jotenkin tuo katkeruuttasi esiin?
Joko Lentojätkällä ja Ritarilla ja muutamalla muulla on tolkuttoman huono itsetunto tai sitten he eivät jaksa lukea lukemaansa ymmärtäen: avauksessani aloitin siitä KUVASTA, jonka tätä palstaa lukemalla saa helluntailaisuudesta. En sanonut mitään siitä, mitä ITSE ajattelen tai olen mieltä.
Kyllä minä sen olen jo oppinut, ettei minun tapani esittää asioita teille olevaisille ja jätkille tahdo sitten niin millään kelvata. Syytä voitte hakea omista ajatuksistanne ja tavastanne lukea epätarkasti. Jos perustelen avaukseni ensin ja sitten avaan, se ei siis teille sovi? Teille ei sovi sen faktan näyttäminen, että TÄLLÄ PALSTALLA on ikävä kyllä eniten ilmassa lentojätkien ja olevaisten, juhanien ja masojen tuomiohenki ja vanhanaikaisen hapan "uskonnollisuus", jolla ei ole elämän kanssa paljoakaan tekemistä. Minusta uutta tapaa ajatella on ollut ilmassa, ja sitä tuntuu edustavan ihan hyvin mm. nykyinen seriffi.
Jaksamista myös teille hellarihapannaamoille, jotka AINA olette oikeassa sen "helluntailaisen linjanne" kanssa. Eniten toivon jaksamista seriffille, jonka täytyy teidän kanssanne kestää.
Siis: jos luetun ymmärtämisen kyky joiltakuilta puuttuu, vaikea on keskustella. Sitä minä kyllä ihmettelen, miten tuommoisella asenteella muka ymmärretään niinkin vaikeaselkoista ja sekavaa kokonaisuutta kuin Raamattu. "Ymmärretään"...
Olet tosiaan lapsen asteella monissa asioissa, vai teeskentelötkö vain. Monelleko ystävällesi avaat keskustelun ensin kertomalla minkä kuvan olet saanut hänen huonoudestaan ja kuinka hän on vajavainen. Sitten sanot ettei nämä ole minun mielipiteitäni."En sanonut mitään siitä, mitä ITSE ajattelen tai olen mieltä." Kenenkä mielipiteitä muuten lainasit.
Se meissä jätkissä ja sinussa lapsessa on ero että jätkät taistelee oman taistelunsa eikä sotke niihin muita. Lapsi haukkuu samantien kaikki jotka häntä vastustaa. Olen palstoilla sotinut monen kanssa kiivaastikin, mutta en ole samassa haukkunut ketään muuta. Eikä ole muut kiistakaverini alentuneet sellaiseen ennen kuin lapsi meni alta riman. Heissä muissa on ollut suoruutta. "Joko Lentojätkällä ja Ritarilla ja muutamalla muulla on tolkuttoman huono itsetunto TÄLLÄ PALSTALLA on ikävä kyllä eniten ilmassa lentojätkien ja olevaisten, juhanien ja masojen tuomiohenki". Lainauksia lapsen kirjoituksista.
Mistä olet saanut lapsen aivoihisi ajatuksen, että olen helluntailainen. En ole ikinä väittänyt sellaista. Yrität antaa sen kuvan että kaikki muut hyväksyy juttusi vain helluntailaiset vastustaa. Ikävä tuottaa pettymys lapselle.
Raamattu tosiaan ei ole kenen tahansa ymmärrettävissä. Todistuksista parhain on Poikalapsi.
Keskustelemaan hän ei myöskään pysty vaan reuhuaminen korvaa sen.
Ilmeisesti et todellakaan osaa lukea tai ymmärtää lukemaasi. Olen pahoillani. En ole missään väittänyt sinua helluntailaiseksi, mutta tuomiohenkisiin kuulut kiistatta, minkä tämäkin viestisi monien aiempien ohella osoitti.
Enempää en jatka, koska aloittamasi joutava kiista ei kuulu lainkaan avaukseen eikä oikein tälle palstallekaan. Sinun ei ole pakko lukea avauksiani, jos et tyylistäni pidä etkä lukemaasi kohtuudella tajua.
Jotain tuollaista odotinkin sillä keskusteluun et näköjään pysty. En minäkään jatka tästä asiasta. Omahan oli avauksesi ja sen laatua käsiteltiin. Onhan meitä sitten kaksi jotka ei ymmärrä toisiaan. Tuomiohenki tulee vain sieltä ja tuomitsee ihmisiä jotka uskoo Raamattuun Jumalan Sanana. Tapaamme kun asiaa on.
Täydennän sen verran, että jos olen samaa mieltä kanssasi niin kerron senkin. Ei minulla ole mitään henkilökohtaista vihaa sinua kohtaan. Olet vain nettipersoona jonka kanssa väittelen. Niinkuin minäkin olen tietysti Sinulle.
Ilmaisen asiani vain joskus turhan jyrkästi. Pärjäillään palstoilla.
Koskaan en enää 24 vuoden uskossaolemisen jälkeen ole kysellyt elämäni tarkoitusta enkä tunne tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Olen saanut elää täyttä elämää joka arkipäivä Jumalan yhteydessä! On tullut raskaitakin murheita enkä tiedä miten olisin niistä selvinnyt ilman uskoa Jumalan apuun. (Ehkä kovettuneena, katkerana ja elämäni tuhonneena?) Hän on tosiaan auttanut, ihmeellisellä tavalla. Ne ovat arkipäivän asioita, ei mitään erikoisia "ihmeitä", mutta ihmetellyt olen niissä silti Jumalan hyvyyttä ja rakkautta itseäni kohtaan. Vastoinkäymisiä olen pitänyt kasvatuksena kypsemmäksi ja paremmaksi ihmiseksi, joka kykenee ymmärtämään toisten murheita, tunteita ja erilaisuutta. Kasvatuksena Kristuksen kaltaisuutta kohti. Kaukana Ihanteestani vielä olen siinä mielessä. Mutta Hän itse ei ole kaukana yhdestäkään meistä.