Kuopan kaivajat

Luulisi, että järjestöjohtajilla olisi jonkinlainen käsitys siitä mitä varten yritys on olemassa. Varsinkin jos on kysymys järjestöstä, joka leipätyökseen ajaa yrittäjän asiaa. Mutta, kummallista kyllä, näin ei asia ole. Sinällään asia ei ole kummallinen, koska Suomi on tunnettu nimenomaan omalaatuisuudestaan erityisesti kysymyksissä, joiden pitäisi olla itsestään selviä. Sen sijaan muissa suhteissa apinointi ja toisten peesaaminen on strategia, jota Suomessa on noudatettu maailman sivu ja luultavasti aina maailmaan tappiin asti.

Eihän yritystoiminta voi perustua joustavuuteen. Siihen, että kaikki joustaa. Tämähän vie pois koko ajatuksen siitä, että vain parhaat jäävät jäljelle. Jos yrityksen pitää aina vain joustaa, niin ennen pitkää yrityksen täytyy kuitenkin joustaa itsensä pois markkinoilta. Muutoin kapitalismi ei toimi. Kilpailu ei toimi eikä mikään muukaan. Joustaminen yrityksen strategiana on täysin toimimaton ja pystyyn kuollut ajatus. Ainoa toimiva resepti on strategia, joka pyrkii tarjoamaan parhaat ratkaisut asiakkaan ongelmiin ja tukemaan asiakkaan pyrkimyksiä.

Suorastaan ulvontaa muistuttava huuto joustojen tarpeellisuudesta kumpuaa vain välittömän ahneuden sanelemista syistä. Vallitseva lama on tarjonnut tilaisuuden paitsi valtakunnan hallitukselle niin myös kaiken maailman nakkareiden edusmiehille ryhtyä harjoittamaan lypsämiseksi kutsuttua toimintaa. Toimintaa, jossa suureen ääneen huutamalla pyritään vakuuttamaan massat yritysjohdon entistäkin suuremman palkitsemisen välttämättömyydestä. Ilman massojen tukea yritysjohdon paapominen ei ole mahdollista, koska moni muutos vaatisi lakien muuttamista ja se puolestaan vaatii poliittisia päätöksiä.

Välittömään ahneuteen perustuva yhteiskunnan uudistaminen ei ole kestävä tie. Välittömien etujen mukainen strategia keskittyy akuutteihin ongelmiin, ei huomisen haasteisiin. Siksi tuottojen kasvattaminen työttömyyden kustannuksella, palkkojen ja lomapäivien leikkaaminen, yksityistäminen ja muut paniikkiratkaisut eivät ratkaise ongelmia muutoin kuin tilapäisesti. Jos ylipäätään.

Talousongelmat ovat sitä paitsi juuri velton yritysjohdon aikaansaannoksia. Suorastaan järjenköyhää on se, että suuret pohatat kantavat säkillä rahoja veroparatiiseihin näköjään ymmärtämättä edes sitä, että tämä menetelmä on varmin tapa nakertaa järjestäytyneeltä yhteiskunnalta pohja pois. Ja mikä vielä säälittävämpää on se, ettei tällainen johtaja älyä edes sitä, että hän samalla kaivaa siinä omaa kuoppaansa.