Paljoa ennemminhän me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Room. 5:9.
Tässä on meillä valtavat sanat, jotka kuin vipuvoimalla voivat vierittää raskaimmatkin kivet uskovaisen sydämeltä. Apostoli sanoo: »Mutta Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, meidän vielä ollessamme syntisiä, kuoli edestämme. Paljoa ennemminhän me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.»
Tämähän, on ylen määrin voimallinen, selvä ja lohdullinen johtopäätös ja on juuri se lohdutus, jota kaikki uskovaiset erikoisesti tarvitsevat. Sillä heränneitä, syntinsä tuntoon tulleita sieluja eniten huolestuttaa se, että Jumala uudelleen vihastuu heihin ja saattaa heidät täällä kaikenlaiseen onnettomuuteen sekä lopuksi kadottaa heidät.
Silloinhan on ylen määrin lohdullista, että apostoli semmoista murhetta vastustaa rohkeasti kysyen: Onko mahdollista, että kun Jumala rakkaudessaan ihmisiin on tehnyt niin paljon meidän hyväksemme silloin, kun vielä olimme ilman sovitusta ja ilman vanhurskautta, hän kun antoi ainoan, rakkaan Poikansa veriseen kuolemaan meidän edestämme, nyt kun olemme vanhurskautetut hänen Poikansa veressä, peruuttaisi tämän armonsa ja alkaisi tuomita meitä ja kohdella meitä ansiomme ja lain ankaruuden mukaan? Minkä takia hän sitten olisi antanut Poikansa kuolemaan meidän edestämme?
Kristus sanoo: »Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä varten että hän maailmaa tuomitsisi, vaan että maailma hänen kauttansa pelastuisi.» Sehän oli Jumalan tarkoitus ja armopäätös, että hänen Poikansa piti pelastaa meidät eikä meitä siis enää tuomita lain mukaan, kun uskomme häneen.
Mahdotontahan on, että Jumala toimisi tavalla, joka sotii hänen rakkauttansa ja iankaikkista, Kristuksessa tekemäänsä armo päätöstä vastaan. Meidän omassa sydämessämme sellaisia - ajatuksia Jumalan vihasta nousee, tahi ovat ne sen vanhan valehtelijan sinne tyrkyttämiä. Jumalan sydämessä on iankaikkinen armo niille, jotka hänen Poikaansa uskaltavat.
Koska Jumala niin suuresti on rakastanut meitä jo silloin, kun olimme ilman sovitusta, että antoi henkensä meidän edestämme, niin kuinka ei hänellä olisi rakkautta meihin nyt, kun olemme sovitetut. Apostoli huomauttaa, että merkin, jotka uskomme, olemme nyt Jumalan silmäin edessä aivan toisessa valossa, nim. vanhurskautettuina. Koska Jumala silloin vielä, kun olimme syntiset, niin rakasti meitä, että antoi Poikansa meidän edestämme, paljoa ennemminhän me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.
http://rovasti.fi/cor/cor5-3.html
Tässä on meillä valtavat sanat, jotka kuin vipuvoimalla voivat vierittää raskaimmatkin kivet uskovaisen sydämeltä. Apostoli sanoo: »Mutta Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, meidän vielä ollessamme syntisiä, kuoli edestämme. Paljoa ennemminhän me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.»
Tämähän, on ylen määrin voimallinen, selvä ja lohdullinen johtopäätös ja on juuri se lohdutus, jota kaikki uskovaiset erikoisesti tarvitsevat. Sillä heränneitä, syntinsä tuntoon tulleita sieluja eniten huolestuttaa se, että Jumala uudelleen vihastuu heihin ja saattaa heidät täällä kaikenlaiseen onnettomuuteen sekä lopuksi kadottaa heidät.
Silloinhan on ylen määrin lohdullista, että apostoli semmoista murhetta vastustaa rohkeasti kysyen: Onko mahdollista, että kun Jumala rakkaudessaan ihmisiin on tehnyt niin paljon meidän hyväksemme silloin, kun vielä olimme ilman sovitusta ja ilman vanhurskautta, hän kun antoi ainoan, rakkaan Poikansa veriseen kuolemaan meidän edestämme, nyt kun olemme vanhurskautetut hänen Poikansa veressä, peruuttaisi tämän armonsa ja alkaisi tuomita meitä ja kohdella meitä ansiomme ja lain ankaruuden mukaan? Minkä takia hän sitten olisi antanut Poikansa kuolemaan meidän edestämme?
Kristus sanoo: »Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä varten että hän maailmaa tuomitsisi, vaan että maailma hänen kauttansa pelastuisi.» Sehän oli Jumalan tarkoitus ja armopäätös, että hänen Poikansa piti pelastaa meidät eikä meitä siis enää tuomita lain mukaan, kun uskomme häneen.
Mahdotontahan on, että Jumala toimisi tavalla, joka sotii hänen rakkauttansa ja iankaikkista, Kristuksessa tekemäänsä armo päätöstä vastaan. Meidän omassa sydämessämme sellaisia - ajatuksia Jumalan vihasta nousee, tahi ovat ne sen vanhan valehtelijan sinne tyrkyttämiä. Jumalan sydämessä on iankaikkinen armo niille, jotka hänen Poikaansa uskaltavat.
Koska Jumala niin suuresti on rakastanut meitä jo silloin, kun olimme ilman sovitusta, että antoi henkensä meidän edestämme, niin kuinka ei hänellä olisi rakkautta meihin nyt, kun olemme sovitetut. Apostoli huomauttaa, että merkin, jotka uskomme, olemme nyt Jumalan silmäin edessä aivan toisessa valossa, nim. vanhurskautettuina. Koska Jumala silloin vielä, kun olimme syntiset, niin rakasti meitä, että antoi Poikansa meidän edestämme, paljoa ennemminhän me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.
http://rovasti.fi/cor/cor5-3.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.