Hei,
käytin lähes 2 vuotta sitalopramia ahdistukseen, masennukseen ja pariin paniikkikohtaukseen, jotka sain. Joulusta sakka aloin pudottamaan annosta hitaasti viikkojen ajan. Söin noin 2 kk vielä sellaista pientä murua päivittäin. Nyt olen ollut 4 päivää ilman lääkettä. Yhteensä vähennysprosessi kesti reilut 4 kuukautta.
Mietin vain, että onko kukaan lopettanut kyseistä lääkettä noin hitaasti ja onko ollut millainen olo sen jälkeen? Itse ainakin huomaan sen, että ahdistaa aika paljon. Kurkkua pistelee, hankala puhua, kun välillä alkaa ahdistamaan. Tuntuu vaan siltä, että onko nämä nyt tollasia lopetusoireita, jotka voi kestää kauan, vaiko merkkejä siitä edelleen, että aivojen välittäjäaineiden toiminnassa on jotain häikkää? Nämä kurkun pistelyt ja hankaluus puhua alkoivat sillon, kun rupesin syömään enää sitä pientä murua, ei esim silloin kun käytin 5 mg/pvä.
Ja mainittakoon vielä tähän, vaikka käytin lääkettä säännöllisesti, niin siltikin tuli tosi usein sellaista, että alko oksettaa/yököttää. Eli ei se lääke ainakaan niihin auttanut. Tuon masentuneisuuden ja itkuisuuden sekä yöunen ainakin "korjannut".
Kertokaa ajatuksianne. Olen innokas kuulemaan :)
käytin lähes 2 vuotta sitalopramia ahdistukseen, masennukseen ja pariin paniikkikohtaukseen, jotka sain. Joulusta sakka aloin pudottamaan annosta hitaasti viikkojen ajan. Söin noin 2 kk vielä sellaista pientä murua päivittäin. Nyt olen ollut 4 päivää ilman lääkettä. Yhteensä vähennysprosessi kesti reilut 4 kuukautta.
Mietin vain, että onko kukaan lopettanut kyseistä lääkettä noin hitaasti ja onko ollut millainen olo sen jälkeen? Itse ainakin huomaan sen, että ahdistaa aika paljon. Kurkkua pistelee, hankala puhua, kun välillä alkaa ahdistamaan. Tuntuu vaan siltä, että onko nämä nyt tollasia lopetusoireita, jotka voi kestää kauan, vaiko merkkejä siitä edelleen, että aivojen välittäjäaineiden toiminnassa on jotain häikkää? Nämä kurkun pistelyt ja hankaluus puhua alkoivat sillon, kun rupesin syömään enää sitä pientä murua, ei esim silloin kun käytin 5 mg/pvä.
Ja mainittakoon vielä tähän, vaikka käytin lääkettä säännöllisesti, niin siltikin tuli tosi usein sellaista, että alko oksettaa/yököttää. Eli ei se lääke ainakaan niihin auttanut. Tuon masentuneisuuden ja itkuisuuden sekä yöunen ainakin "korjannut".
Kertokaa ajatuksianne. Olen innokas kuulemaan :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä söin lääkettä öbaut 15 vuotta ja päätin sitten lopultakin kokeilla olla ilman. Annoin prosessille aikaa reilun vuoden. Se oli yhtä helvettiä. Jatkuva ahdistus jota en koskaan aikaisemmin ollut kokenut. Lopulta päätin aloittaa uudelleen. Olo parani kertaheitolla kun aloin ottamaan 5 mg cipralexiä. Tästä on keskusteltu paljonkin ja ilmeisesti on niin että jos SSRI-lääkeitä syö tarpeeksi kauan niin niitä ei enää pysty lopettamaan.
Joo, toki vieroitusoireiden kestäminen on yksilöstä ja mm. elämäntilanteesta kiinni. Jos saa paljon henkistä tukea, ymmärrystä ja tsemppiä eikä ole painetta olla toimintakykyinen, vieroitus prosessina on eittämättä helpompi tsempata läpi kuin, jos on perhe elätettävänä ja valmiiksi rikki henkisesti, mitä monet, yllätys yllätys, voivat olla, kun ovat alkujaan päätyneet "masennuslääkkeiden" käyttäjiksi. Tietenkin 5-15 vuodessa ehtii paljon tapahtunua elämässä, joten ilman aineita ahdistuksen ja surun aika olisi voinut olla jo ohi ilman aineita.
Viekkarit voivat olla hurjat; ennennäkemätön ahdistus, sekavuus, oksetus, sisäinen turtuneisuus, huimaus, hallut, pelkotilat, sydämentykytys, tyhjästä kumpuava agressio ja estottomuus jne. Tuohon päälle se hätä mikä tulee, kun kohtaa viekkarit niin kokonaisuus voi johtaa henkilön siihen tilaan, että oloja paetakseen ollaan valmiita jopa itsemurhaan. Ei ole leikin asia. Näitä on tapahtunut useita ympäri maailmaa. Lääkärit ja psykiatrit eivät päänsääntöisesti osaa erottaa viekkareita psyykkisestä hädästä, mikä aiheuttaa merkittävän vaaran vieroitukseen. Kaikkein tärkeintä on ottaa asioista itse selvää ja se onnistuu tällä hetkellä käytännössä vain internetin avulla. Virallisista lähteistä ei juuri ole apua, koska ongelman rajuutta ja merkitystä ei virallisesti haluta tunnustaa.
Hei!
Kommenttini ei nyt aivan suoraan suoraan käsittele aloittajan kysymyksiä, mutta kun näin tutun lääkkeen nimen, niin päätinpä aikani kuluksi kirjoittaa. Itse olen nyt syönyt masennukseen citalopramia (20mg) kaksi kuukautta ja pääasiassa mömmö on toiminut erittäin hyvin: ahdistus on lieventynyt, aloitekykyni on parantunut, saan taas iloa asioista, tulevaisuudessa on tapahtumia, joita odotan innolla, ja myös työkykyni on hyvin palautunut. Viime viikon aikana masennusoireita on hieman palannut, mutta taustalla voi olla yksi ymmärrettävästi surua aiheuttanut tapahtuma, jonka negatiivinen vaikutus varmasti pikku hiljaa vähenee.
Olen ensi viikolla näkemässä lääkäriäni, jolloin käymme läpi jatkoa ja erilaisia terapiavaihtoehtoja. Minua mietityttää nyt jo aika lailla lääkkeen lopettamisvaihe. Entä jos käykin niin, että ei pystykään elämään ilman lääkettä ja masennus palaa heti kun sen lopettaa?