Miten tulen pois uskosta?

qwertyilija, asiaa täytyy ajatella myös toimeentulon kannalta. Nuoria houkutellaan opiskelemaan teologiaa antamalla ymmärtää, että Jumala kutsuu.

Useat aloittavat opintonsa odotuksin, että teologinen tiedekunta on jonkinlainen raamattukoulu. Väärin. Noudatetaan tieteellisyyttä. Suuri osa menettää uskonsa ja lopettaa opinnot kesken. Osa vielä voi hakeutua opiskelemaan muuta. Osa ei näe muuta mahdollisuutta kuin valmistua pian, sillä opiskelu on suuri taloudellinen uhraus.

Seurauksena on, että valmistuneistakaan merkittävä osa ei tunne kristinuskoa omakseen. Osa pelastautuu teologian opettajiksi, koulun opettajiksi, järjestöjen palvelukseen tai ihan minne tahansa muualle. Mutta osalla on valittavanaan vain pappisvirka. Hammasta purren ryhdytään seurakunnan palvelukseen.

Osa menettää uskonsa papinvirassa ollessaan. Mitä tehdä? Jos kertoo, menettää ansiotulonsa ja joutuu työttömäksi, jos ei kerro ja jatkaa papinvirassa, tuntee vaikeata ristiriitaa.

Kaiken alku ja juuri on nuorelle esitettävät väärät puheet Jumalan kutsusta. Mutta ei siihenkään ole kukaan syyllinen, sillä vääriä puheita harrastavat toimivat bona fide, kuten oikeustieteessä sanotaan.

Miten itse ratkaisit toimeentulo-ongelman, jos olisit nuorena joutunut väärälle raiteelle?

Onpa tosi järkevä ihminen. Paljon sellaista ajattelua, joka on täysin selvää ja vastaansanomatonta. Tosin olen itsekin jollakin tavalla ajatellut juuri noin; nuorena ei epäilyksiä ollut, mutta myöhemmin tuli tietoa ja ajattelua, ja usko katosi.

Jotain tällaista Hietamäki sanoi: "Tiedemaailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät usko kuten kirkko opettaa". Toisin sanoen Raamattu ei anna vastauksia, joita tiedemaailma on täynnä.

torre12 kirjoitti:

Onpa tosi järkevä ihminen. Paljon sellaista ajattelua, joka on täysin selvää ja vastaansanomatonta. Tosin olen itsekin jollakin tavalla ajatellut juuri noin; nuorena ei epäilyksiä ollut, mutta myöhemmin tuli tietoa ja ajattelua, ja usko katosi.

Jotain tällaista Hietamäki sanoi: "Tiedemaailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät usko kuten kirkko opettaa". Toisin sanoen Raamattu ei anna vastauksia, joita tiedemaailma on täynnä.

"...Raamattu ei anna vastauksia, joita tiedemaailma on täynnä." Juuri niin.

vaikea.valinta kirjoitti:

qwertyilija, asiaa täytyy ajatella myös toimeentulon kannalta. Nuoria houkutellaan opiskelemaan teologiaa antamalla ymmärtää, että Jumala kutsuu.

Useat aloittavat opintonsa odotuksin, että teologinen tiedekunta on jonkinlainen raamattukoulu. Väärin. Noudatetaan tieteellisyyttä. Suuri osa menettää uskonsa ja lopettaa opinnot kesken. Osa vielä voi hakeutua opiskelemaan muuta. Osa ei näe muuta mahdollisuutta kuin valmistua pian, sillä opiskelu on suuri taloudellinen uhraus.

Seurauksena on, että valmistuneistakaan merkittävä osa ei tunne kristinuskoa omakseen. Osa pelastautuu teologian opettajiksi, koulun opettajiksi, järjestöjen palvelukseen tai ihan minne tahansa muualle. Mutta osalla on valittavanaan vain pappisvirka. Hammasta purren ryhdytään seurakunnan palvelukseen.

Osa menettää uskonsa papinvirassa ollessaan. Mitä tehdä? Jos kertoo, menettää ansiotulonsa ja joutuu työttömäksi, jos ei kerro ja jatkaa papinvirassa, tuntee vaikeata ristiriitaa.

Kaiken alku ja juuri on nuorelle esitettävät väärät puheet Jumalan kutsusta. Mutta ei siihenkään ole kukaan syyllinen, sillä vääriä puheita harrastavat toimivat bona fide, kuten oikeustieteessä sanotaan.

Miten itse ratkaisit toimeentulo-ongelman, jos olisit nuorena joutunut väärälle raiteelle?

Mutta kumpi on järkevämpää: ryhtyä papiksi ja auttaa ihmisiä jaksamaan elämässään vastoinkäymisistä huolimatta, ja siten tuottaa hyötyä yhteiskunnalle vai opiskella fysiikkaa yliopistossa ja sitten olla työtön tohtori, joka on vain rasite yhteiskunnalle ja josta on päästävä eroon? Vastaus on ilmiselvä.

realismiakehiin kirjoitti:

Mutta kumpi on järkevämpää: ryhtyä papiksi ja auttaa ihmisiä jaksamaan elämässään vastoinkäymisistä huolimatta, ja siten tuottaa hyötyä yhteiskunnalle vai opiskella fysiikkaa yliopistossa ja sitten olla työtön tohtori, joka on vain rasite yhteiskunnalle ja josta on päästävä eroon? Vastaus on ilmiselvä.

Et näköjään ymmärtänyt problematiikkaa.

vaikea.valinta kirjoitti:

qwertyilija, asiaa täytyy ajatella myös toimeentulon kannalta. Nuoria houkutellaan opiskelemaan teologiaa antamalla ymmärtää, että Jumala kutsuu.

Useat aloittavat opintonsa odotuksin, että teologinen tiedekunta on jonkinlainen raamattukoulu. Väärin. Noudatetaan tieteellisyyttä. Suuri osa menettää uskonsa ja lopettaa opinnot kesken. Osa vielä voi hakeutua opiskelemaan muuta. Osa ei näe muuta mahdollisuutta kuin valmistua pian, sillä opiskelu on suuri taloudellinen uhraus.

Seurauksena on, että valmistuneistakaan merkittävä osa ei tunne kristinuskoa omakseen. Osa pelastautuu teologian opettajiksi, koulun opettajiksi, järjestöjen palvelukseen tai ihan minne tahansa muualle. Mutta osalla on valittavanaan vain pappisvirka. Hammasta purren ryhdytään seurakunnan palvelukseen.

Osa menettää uskonsa papinvirassa ollessaan. Mitä tehdä? Jos kertoo, menettää ansiotulonsa ja joutuu työttömäksi, jos ei kerro ja jatkaa papinvirassa, tuntee vaikeata ristiriitaa.

Kaiken alku ja juuri on nuorelle esitettävät väärät puheet Jumalan kutsusta. Mutta ei siihenkään ole kukaan syyllinen, sillä vääriä puheita harrastavat toimivat bona fide, kuten oikeustieteessä sanotaan.

Miten itse ratkaisit toimeentulo-ongelman, jos olisit nuorena joutunut väärälle raiteelle?

>> Miten itse ratkaisit toimeentulo-ongelman, jos olisit nuorena joutunut väärälle raiteelle? <<
Tulikohan tässä jonkin sortin väärinymmärrys. Suosittelin sitä keskustelua luettavaksi muillekin, en muuta.
Mutta yleisemmin sinun kommentista, on toki ikävä juttu jos lähipiiri työntää nuorta pappiskouluun tai mihinkä tahansa muuhun, johon hän itse ei tunne vetoa, koska sen koulutuksen päässä odottaa koulutusta vastaava ammatti. Loppuelämä tehden jotain joka ei nappaa ei oo hyvä juttu.
Vielä ikävämpi on tilanne, jossa nuorelle ei kerrota että esim ammatissa xx ei duunia juurikaan ole tms eli että kouluttautuu alalle, josta leipä ei irtoa.
>> vääriä puheita harrastavat toimivat bona fide, kuten oikeustieteessä sanotaan. <<
Just ja noissa piireissä on erittäin hyviä manipulaattoreita. Meistä jokainen on johonkin mittaan manipuloitavissa ja väärä koulutusura on yksi kurjimmista kohtaloista.

realismiakehiin kirjoitti:

Mutta kumpi on järkevämpää: ryhtyä papiksi ja auttaa ihmisiä jaksamaan elämässään vastoinkäymisistä huolimatta, ja siten tuottaa hyötyä yhteiskunnalle vai opiskella fysiikkaa yliopistossa ja sitten olla työtön tohtori, joka on vain rasite yhteiskunnalle ja josta on päästävä eroon? Vastaus on ilmiselvä.

>> Mutta kumpi on järkevämpää: ryhtyä papiksi... vai... olla työtön tohtori <<
Nuohan eivät ole ainoat vaihtoehdot? Sitäpaitsi niitä pappejakin, jotka uskossaan pysyvät, odottaa pätkäpappeus ym. Jatkossa mennee vielä huonommin kun työmarkkinat kutistuu.
Parasta olisi onnistua kouluttautumaanalalle, jossa omat resurssit ja työn haastavuus ovat sopivassa tasapainossa eli työssä viihtyisi. Toki se työssä viihtyminen on monen muunkin osatekijän summa, mutta yli- tai alisuorittaminen ei oo hyvä juttu.

qwertyilija kirjoitti:

>> Miten itse ratkaisit toimeentulo-ongelman, jos olisit nuorena joutunut väärälle raiteelle? <<
Tulikohan tässä jonkin sortin väärinymmärrys. Suosittelin sitä keskustelua luettavaksi muillekin, en muuta.
Mutta yleisemmin sinun kommentista, on toki ikävä juttu jos lähipiiri työntää nuorta pappiskouluun tai mihinkä tahansa muuhun, johon hän itse ei tunne vetoa, koska sen koulutuksen päässä odottaa koulutusta vastaava ammatti. Loppuelämä tehden jotain joka ei nappaa ei oo hyvä juttu.
Vielä ikävämpi on tilanne, jossa nuorelle ei kerrota että esim ammatissa xx ei duunia juurikaan ole tms eli että kouluttautuu alalle, josta leipä ei irtoa.
>> vääriä puheita harrastavat toimivat bona fide, kuten oikeustieteessä sanotaan. <<
Just ja noissa piireissä on erittäin hyviä manipulaattoreita. Meistä jokainen on johonkin mittaan manipuloitavissa ja väärä koulutusura on yksi kurjimmista kohtaloista.

Varmaan sanontani oli huono, mutta, ei, ei siinä ollut tarkoitus esittää, että olisit jollakin tavalla osallinen asiaan. Oli vain ihan tarkoitus saada sinulta ehdotus, miten teologian opinnot aloittaneen pitäisi toimia pienimmällä vahingolla, kun on huomannut joutuneensa väärälle raiteelle. :)

vaikea.valinta kirjoitti:

Varmaan sanontani oli huono, mutta, ei, ei siinä ollut tarkoitus esittää, että olisit jollakin tavalla osallinen asiaan. Oli vain ihan tarkoitus saada sinulta ehdotus, miten teologian opinnot aloittaneen pitäisi toimia pienimmällä vahingolla, kun on huomannut joutuneensa väärälle raiteelle. :)

On omaa kokemusta, sekä poikani, että ala, jolle kouluttautuu, ei joko pääse tai hoksaa, ettei ole "mun juttu". Silti on löydetty työ, joka tyydyttää.

Papin homma on hyvin erilainen. Jos siihen ei ole mitään omaa halua tai ei jaksa uskoa kuten työnantaja edellyttää, homma käy raskaaksi. Joku voi tosin saada tyydytyksen siitä, että voi olla ihmisten apuna ja turvana; vaikka pappina.

Pienimmät "vahingot" tulee ehkä silloin, jos luopuu epätyydyttävästä työstä. No, ei sekään ole aina se onnellisin ratkaisu. Olkoon siten tämä kunkin oman harkinnan varassa.

vaikea.valinta kirjoitti:

Varmaan sanontani oli huono, mutta, ei, ei siinä ollut tarkoitus esittää, että olisit jollakin tavalla osallinen asiaan. Oli vain ihan tarkoitus saada sinulta ehdotus, miten teologian opinnot aloittaneen pitäisi toimia pienimmällä vahingolla, kun on huomannut joutuneensa väärälle raiteelle. :)

En varmaankan uskaltaisi suositella kenellekkään henkilökohtaisesti mitään, mutta jos se pappistyö maistuisi ihan ihmisten kohtaamisen pohjalta niin mikäs ettei. Mutta päälinja olisi, että jos kouluttamallaan alalla ei ole itselle motivoivaa työskennellä, tai ainakin jos se käy raskaaksi, pitäisi vaihtaa alaa, ainakin kokeilla.
Vaikka se raha tärkeä onkin, niin se työmotivaatio on vielä tärkeämpi. Enkä takoita, että pitäisi tavoitella täydellisyyttä, mutta kyllä sen työn pitäisi jotain antaa. Minulle olisi ihannehomma ollut varmaankin joku remontti-reiska tai muu itsenäinen homma.

qwertyilija kirjoitti:

En varmaankan uskaltaisi suositella kenellekkään henkilökohtaisesti mitään, mutta jos se pappistyö maistuisi ihan ihmisten kohtaamisen pohjalta niin mikäs ettei. Mutta päälinja olisi, että jos kouluttamallaan alalla ei ole itselle motivoivaa työskennellä, tai ainakin jos se käy raskaaksi, pitäisi vaihtaa alaa, ainakin kokeilla.
Vaikka se raha tärkeä onkin, niin se työmotivaatio on vielä tärkeämpi. Enkä takoita, että pitäisi tavoitella täydellisyyttä, mutta kyllä sen työn pitäisi jotain antaa. Minulle olisi ihannehomma ollut varmaankin joku remontti-reiska tai muu itsenäinen homma.

Lisään vielä, että itsevarmalle papille saattaisi olla kohtalaisen sama vaikka hän olisikin ateisti. So what, no problemos.

Uskontojen tuntemus ja uskontotieto ovat tärkeitä oppiaineita. Sillä saralla teologeilla olisi huomattavasti enemmän käyttöä kuin pelkkien hartauspuheiden pitämisessä.
Kirkoissa olisi vihdoin päästävä eroon kristallipallonoituudesta jolla Raamattua luetaan. Siinä omat ideat ja pakkomielteet halutaan nähdä jumalan sanana Raamatun pyhien kansien välissä.

fundamentalismia_ei_ kirjoitti:

Uskontojen tuntemus ja uskontotieto ovat tärkeitä oppiaineita. Sillä saralla teologeilla olisi huomattavasti enemmän käyttöä kuin pelkkien hartauspuheiden pitämisessä.
Kirkoissa olisi vihdoin päästävä eroon kristallipallonoituudesta jolla Raamattua luetaan. Siinä omat ideat ja pakkomielteet halutaan nähdä jumalan sanana Raamatun pyhien kansien välissä.

Papeista vain aniharvat ovat fundamentalisteja, mutta kaikki ovat opiskelleet melkoisen annoksen uskontotiedettä, ainakin perusoppimäärän verran, jotkut jopa korkeimpaan arvosanaan asti, kuten minä.

Pappi on ennen kaikkea seurakuntansa PALVELIJA. Jos hän viljelee saarnoissaan ja hartauspuheissaan enemmän uskontotiedettä, kuin nykyisin on tapana, hän ei ole pidetty pappi.

Myöskään tuomitsevista papeista, siis niistä, jotka selvästi toimivat Jeesuksen opetuksen vastaisesti, ei pidetä. Useimmat heistä harvoista ovat juuri fundamentalisteja. Papin tehtävä on julistaa KRISTINUSKON mukaista armoa.

Mielipiteesi on arvokas, mutta edustat sanankuulijoista vain yhtä henkilöä. Pappi taas joutuu ajattelemaan kaikkia. Siis ei enempää uskontotiedettä julistukseen.

papin.mielipide kirjoitti:

Papeista vain aniharvat ovat fundamentalisteja, mutta kaikki ovat opiskelleet melkoisen annoksen uskontotiedettä, ainakin perusoppimäärän verran, jotkut jopa korkeimpaan arvosanaan asti, kuten minä.

Pappi on ennen kaikkea seurakuntansa PALVELIJA. Jos hän viljelee saarnoissaan ja hartauspuheissaan enemmän uskontotiedettä, kuin nykyisin on tapana, hän ei ole pidetty pappi.

Myöskään tuomitsevista papeista, siis niistä, jotka selvästi toimivat Jeesuksen opetuksen vastaisesti, ei pidetä. Useimmat heistä harvoista ovat juuri fundamentalisteja. Papin tehtävä on julistaa KRISTINUSKON mukaista armoa.

Mielipiteesi on arvokas, mutta edustat sanankuulijoista vain yhtä henkilöä. Pappi taas joutuu ajattelemaan kaikkia. Siis ei enempää uskontotiedettä julistukseen.

Kiitos asiallisesta mielipiteestäsi. Kaikkien mieliksi oleminen on vaikea laji. Tähänhän papit näyttävän pyrkivän. Itselleni se ei onnistu. Onneksi on paljon hyvää teologista kirjallisuutta mistä tietoa voi ammentaa kun kirkosta sitä ei saa.

papin.mielipide kirjoitti:

Papeista vain aniharvat ovat fundamentalisteja, mutta kaikki ovat opiskelleet melkoisen annoksen uskontotiedettä, ainakin perusoppimäärän verran, jotkut jopa korkeimpaan arvosanaan asti, kuten minä.

Pappi on ennen kaikkea seurakuntansa PALVELIJA. Jos hän viljelee saarnoissaan ja hartauspuheissaan enemmän uskontotiedettä, kuin nykyisin on tapana, hän ei ole pidetty pappi.

Myöskään tuomitsevista papeista, siis niistä, jotka selvästi toimivat Jeesuksen opetuksen vastaisesti, ei pidetä. Useimmat heistä harvoista ovat juuri fundamentalisteja. Papin tehtävä on julistaa KRISTINUSKON mukaista armoa.

Mielipiteesi on arvokas, mutta edustat sanankuulijoista vain yhtä henkilöä. Pappi taas joutuu ajattelemaan kaikkia. Siis ei enempää uskontotiedettä julistukseen.

Juu, hyvin kirjoitettu.

papin.mielipide kirjoitti:

Papeista vain aniharvat ovat fundamentalisteja, mutta kaikki ovat opiskelleet melkoisen annoksen uskontotiedettä, ainakin perusoppimäärän verran, jotkut jopa korkeimpaan arvosanaan asti, kuten minä.

Pappi on ennen kaikkea seurakuntansa PALVELIJA. Jos hän viljelee saarnoissaan ja hartauspuheissaan enemmän uskontotiedettä, kuin nykyisin on tapana, hän ei ole pidetty pappi.

Myöskään tuomitsevista papeista, siis niistä, jotka selvästi toimivat Jeesuksen opetuksen vastaisesti, ei pidetä. Useimmat heistä harvoista ovat juuri fundamentalisteja. Papin tehtävä on julistaa KRISTINUSKON mukaista armoa.

Mielipiteesi on arvokas, mutta edustat sanankuulijoista vain yhtä henkilöä. Pappi taas joutuu ajattelemaan kaikkia. Siis ei enempää uskontotiedettä julistukseen.

Mitähän mahdat tarkoittaa "KRISTINUSKON mukaisella armolla"? Onko se sitä kun tämänkin palstan tosiuskoviksi itseään kehuvat lyövät helvettituomioineen oikein olan takaa vähänkin heidän kanssaan eri mieltä olevia?

ARMOA_ kirjoitti:

Mitähän mahdat tarkoittaa "KRISTINUSKON mukaisella armolla"? Onko se sitä kun tämänkin palstan tosiuskoviksi itseään kehuvat lyövät helvettituomioineen oikein olan takaa vähänkin heidän kanssaan eri mieltä olevia?

Sinä varmaan olet menossa helvettiin kun olet kateellinen niille jotka ovat menossa taivaaseen.

minne-tiesi-vie kirjoitti:

Sinä varmaan olet menossa helvettiin kun olet kateellinen niille jotka ovat menossa taivaaseen.

No, minä en tiedä ketkä mitäkin ovat, ja minne menevät, joten en voi olla kenellekään kateellinen.

ARMOA_ kirjoitti:

Mitähän mahdat tarkoittaa "KRISTINUSKON mukaisella armolla"? Onko se sitä kun tämänkin palstan tosiuskoviksi itseään kehuvat lyövät helvettituomioineen oikein olan takaa vähänkin heidän kanssaan eri mieltä olevia?

Kristinuskon mukainen armo on sitä että koska homoja ei voi opettaa heidät pitää viedä saunan taa ja l.......

ARMOA_ kirjoitti:

No, minä en tiedä ketkä mitäkin ovat, ja minne menevät, joten en voi olla kenellekään kateellinen.

Minne sinä itse luulet olevasi menossa?

minne-tiesi-vie kirjoitti:

Minne sinä itse luulet olevasi menossa?

En ole menossa minnekään. Kun kuolen, se on sitten siinä.

ARMOA_ kirjoitti:

Mitähän mahdat tarkoittaa "KRISTINUSKON mukaisella armolla"? Onko se sitä kun tämänkin palstan tosiuskoviksi itseään kehuvat lyövät helvettituomioineen oikein olan takaa vähänkin heidän kanssaan eri mieltä olevia?

Ei ole. Kenenkään ei tarvitse ajatella, että hän olisi armosta osaton. Suurimmalle osalle kristinusko ei ole äkillistä uskoontulemista, vaan pikkuhiljaista kasvamista.

Olemme eri vaiheessa sen omaksumisessa. Tulee takapakkejakin, tulee epäuskon, jopa ateisminkin kausia, mutta olemme silti matkalla. Ei ole korrekti tapa julistaa niin itsestään kuin toisestakaan, missä kohti ollaan. Sen verran kuitenkin rohkenen sanoa, että joka tällaista julistaa, ei vielä ole ymmärtänyt, kuinka vapaata armo on. Yleensä myöhemmin tulee lisää viisautta.

Uskoontulo on ihan mahdollinen tapa omaksua kristinusko, mutta siihen piiloutuu vaikea sudenkuoppa. Äkillisesti uskoontulleet helposti luulevat olevansa melkein valmiita kristittyjä. Näinhän ei ole. Kyllä heilläkin on tietä vielä paljon edessä.

Pitkälle ehtinyt kristitty ei koskaan, siis ei KOSKAAN, sijoittele itseään ja toista uskontiellä.

Tuli mieleeni hengellinen laulu. En tiedä, mistä sen olen oppinut, mutta hyvin se kertoo kristityn vaelluksesta:


Oi armo ja rakkaus suur´/ kun Jeesus meit taluttaa juur´.

Hän neuvoillaan opettaa uskoviaan / jotka kulkijat vieraan on maan.

Hän kaataa ja tukee, / hän riisuu ja pukee.

Hän lymyy ja ilmestyy taas.

Hän tyhjentää tyhjäks´/ ja alentaa heikoks,

mutta tyhjä ja heikko / taas tuntea saa,

että armonsa rikastuttaa.

Hän sumuhun peittää. / Sun hetkeksi heittää.

Mutta tien jälleen kirkastuttaa.


Juur´ armosta tulee se kans´, / et´ sielut täällä vaeltaissans´

myös saapuvat yhteen / ja yhdessä näin

saavat kulkea Siioniin päin.

Tässä toistansa hoitaa, / kun väsymys voittaa,

kun anoopi: / "Auta, jo jäin."

Näillä Siionin retkil´/ ja valmistushetkil´

saa elää ja ihastua / muistakin viel´,

jotka kulkevat samalla tiell´.

Täällä useasti näkee / niin harrasta hääväkee,

että oikein on iloinen miel´.

papin.mielipide kirjoitti:

Ei ole. Kenenkään ei tarvitse ajatella, että hän olisi armosta osaton. Suurimmalle osalle kristinusko ei ole äkillistä uskoontulemista, vaan pikkuhiljaista kasvamista.

Olemme eri vaiheessa sen omaksumisessa. Tulee takapakkejakin, tulee epäuskon, jopa ateisminkin kausia, mutta olemme silti matkalla. Ei ole korrekti tapa julistaa niin itsestään kuin toisestakaan, missä kohti ollaan. Sen verran kuitenkin rohkenen sanoa, että joka tällaista julistaa, ei vielä ole ymmärtänyt, kuinka vapaata armo on. Yleensä myöhemmin tulee lisää viisautta.

Uskoontulo on ihan mahdollinen tapa omaksua kristinusko, mutta siihen piiloutuu vaikea sudenkuoppa. Äkillisesti uskoontulleet helposti luulevat olevansa melkein valmiita kristittyjä. Näinhän ei ole. Kyllä heilläkin on tietä vielä paljon edessä.

Pitkälle ehtinyt kristitty ei koskaan, siis ei KOSKAAN, sijoittele itseään ja toista uskontiellä.

Tuli mieleeni hengellinen laulu. En tiedä, mistä sen olen oppinut, mutta hyvin se kertoo kristityn vaelluksesta:


Oi armo ja rakkaus suur´/ kun Jeesus meit taluttaa juur´.

Hän neuvoillaan opettaa uskoviaan / jotka kulkijat vieraan on maan.

Hän kaataa ja tukee, / hän riisuu ja pukee.

Hän lymyy ja ilmestyy taas.

Hän tyhjentää tyhjäks´/ ja alentaa heikoks,

mutta tyhjä ja heikko / taas tuntea saa,

että armonsa rikastuttaa.

Hän sumuhun peittää. / Sun hetkeksi heittää.

Mutta tien jälleen kirkastuttaa.


Juur´ armosta tulee se kans´, / et´ sielut täällä vaeltaissans´

myös saapuvat yhteen / ja yhdessä näin

saavat kulkea Siioniin päin.

Tässä toistansa hoitaa, / kun väsymys voittaa,

kun anoopi: / "Auta, jo jäin."

Näillä Siionin retkil´/ ja valmistushetkil´

saa elää ja ihastua / muistakin viel´,

jotka kulkevat samalla tiell´.

Täällä useasti näkee / niin harrasta hääväkee,

että oikein on iloinen miel´.

Pidän tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=FkzCEsrO_L8

ARMOA_ kirjoitti:

Pidän tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=FkzCEsrO_L8

Mulla ei lähtenyt pyörimään, mutta esillä olleet sanat olivat kuin Jeesukselta ja luterilaisesta kirkosta.

Pappi kertoi asiat aika hyvin, mutta tuli mieleen, että onko kirkon taholta tullut sellaista, että ei saa ketään suututtaa ja pakenemaan kirkosta?

papin.mielipide kirjoitti:

Ei ole. Kenenkään ei tarvitse ajatella, että hän olisi armosta osaton. Suurimmalle osalle kristinusko ei ole äkillistä uskoontulemista, vaan pikkuhiljaista kasvamista.

Olemme eri vaiheessa sen omaksumisessa. Tulee takapakkejakin, tulee epäuskon, jopa ateisminkin kausia, mutta olemme silti matkalla. Ei ole korrekti tapa julistaa niin itsestään kuin toisestakaan, missä kohti ollaan. Sen verran kuitenkin rohkenen sanoa, että joka tällaista julistaa, ei vielä ole ymmärtänyt, kuinka vapaata armo on. Yleensä myöhemmin tulee lisää viisautta.

Uskoontulo on ihan mahdollinen tapa omaksua kristinusko, mutta siihen piiloutuu vaikea sudenkuoppa. Äkillisesti uskoontulleet helposti luulevat olevansa melkein valmiita kristittyjä. Näinhän ei ole. Kyllä heilläkin on tietä vielä paljon edessä.

Pitkälle ehtinyt kristitty ei koskaan, siis ei KOSKAAN, sijoittele itseään ja toista uskontiellä.

Tuli mieleeni hengellinen laulu. En tiedä, mistä sen olen oppinut, mutta hyvin se kertoo kristityn vaelluksesta:


Oi armo ja rakkaus suur´/ kun Jeesus meit taluttaa juur´.

Hän neuvoillaan opettaa uskoviaan / jotka kulkijat vieraan on maan.

Hän kaataa ja tukee, / hän riisuu ja pukee.

Hän lymyy ja ilmestyy taas.

Hän tyhjentää tyhjäks´/ ja alentaa heikoks,

mutta tyhjä ja heikko / taas tuntea saa,

että armonsa rikastuttaa.

Hän sumuhun peittää. / Sun hetkeksi heittää.

Mutta tien jälleen kirkastuttaa.


Juur´ armosta tulee se kans´, / et´ sielut täällä vaeltaissans´

myös saapuvat yhteen / ja yhdessä näin

saavat kulkea Siioniin päin.

Tässä toistansa hoitaa, / kun väsymys voittaa,

kun anoopi: / "Auta, jo jäin."

Näillä Siionin retkil´/ ja valmistushetkil´

saa elää ja ihastua / muistakin viel´,

jotka kulkevat samalla tiell´.

Täällä useasti näkee / niin harrasta hääväkee,

että oikein on iloinen miel´.

Aivopesu ammattilainen ei ole Jumalan ja Jeesuksen asialla vaan rikollisuuden herraa, palvelleen herra jumalan ikuinen rikollinen.

Uskontunnustuksen kaltainen papisto kouluttaa (Lue: aivopesee) kaltaisekseen uskovaisiaan...
uskontunnustuksesta ja sen kaltaisuudesta...
koskien myös pappislupauksen antaneita pappeja...
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole järkeä'

Ymmärtämättömyydenne:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole ymmärrystä'

Ihmisyydestänne luopuminen:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta.'
'Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia.'
'Olemme syntisiä'

Jumalasta ja Jumalan Valtakunnan kaltaisuudesta luopumisenne:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Järkemme ei voi käsittää Jumalaa'

=================
Jeesuksen evankeliumia Johanneksen mukaan:
10:30 "Minä ja Isä olemme yhtä."
Ilman Pyhää Isää ja ilman Pyhää Poikaa ei ole Pyhää Henkeä!
Luopumalla Heistä "YHDESTÄ" loupuu "HEISTÄ"
Pilkkaamalla Heistä YHTÄ, pilkaa HEITÄ.
Jeesuksen evankeliumia Markuksen mukaan:
3:28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
3:29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."
=================

ero JUMALASTA; herra saatanasta uusi jumala:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/15.html
'Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta.'

Kristitty ei ole Jumalaa ja Jeesusta palveleva kristillinen.
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/22.html
'Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti.'

Tuollaisista järjettömistä koulutetaan aivopesijä pappeja....
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pappi
Pappislupaus
Kirkkojärjestyksen mukaan Pappislupaus menee näin:
"Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaaTahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."
HUOM!!!
Jumalan palvelemisen tahto on täysin kumottu pappislupauksen tässä lauseessa: "siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa"
ev.l. herra on herra epäjumala jonka ensimmäistä käskyä ei ole raamatussa.
ev.l. herra kieltää itseensä uskovia palvelemasta muita kuin häntä jumalana.
ev.l. herra Luder/Lutherin katekismus; epäjumalan ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."

kristitty luterilainen ei saa palvella jumalana muita kuin luder/lutheria; ei Jumalaa ja Jeesustakaan. Kysymys on siitä, onko aivopesu oppi uskovapautta koskevan Lain vastainen.
Joten pappikin 'pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti.'
USKONTUNNUSTUKSEN KALTAINEN PAPPIKIN,
Jeesuksen evankeliumia Markuksen mukaan:
12:38 Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla
12:39 ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
12:40 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion."

ARMOA_ kirjoitti:

Pidän tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=FkzCEsrO_L8

Selvästi Antti Achreniukselta. Mainitsemassasi osoitteessa ensimmäisenä tuleva on sanoiltaan vanhempi ja sävelkin on hiukan erilainen, mutta vähän myöhemmin tuleva missiosavon esitys on aika sama kuin oppimani, sävel jopa sama. Tosi missiosavon versio on huomattavasti nopeampi.

torre12 kirjoitti:

Mulla ei lähtenyt pyörimään, mutta esillä olleet sanat olivat kuin Jeesukselta ja luterilaisesta kirkosta.

Pappi kertoi asiat aika hyvin, mutta tuli mieleen, että onko kirkon taholta tullut sellaista, että ei saa ketään suututtaa ja pakenemaan kirkosta?

Eipä ole ohjetta suututtamisesta, mutta kai siihen jokainen täysjärkinen pyrkii, ettei suututtaisi. Onnistuminen onkin sitten jo toinen juttu.