Miksi ev.lut emokirkko ei tee lähetystyötä?

Nuo ovat erillisä järjestöjä joita emokirkko jopa hyökii. Miksi emokirkko ei tee itse lähetystyötä?

Kyllä, ne ovat erillisiä järjestöjä, mutta samalla noiden järjestöjen kanssa kirkko on solminut sopimuksen, jonka mukaan ne ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ja kirkko rahoittaa järjestöjen tekemää työtä. Sopimus tarkoittaa sitä, että järjestöjen tekemä lähetystyö on kirkon työtä ja sopimuksen myötä kirkko myös valvoo ja arvioi järjestöjen työtä.

Miksi tällainen ratkaisu? Luultavasti taustalla on eniten historiallinen kehitys. Nuo järjestöt ovat alkaneet aikoinaan(siis, 1800-luvulla) tehdä lähetystyötä kirkon yhteydessä, eivät irrallaan kirkosta, aivan samoin kuin ne ovat muutenkin eläneet kirkon ja seurakuntien yhteydessä. Koska järjestely on toiminut, missään vaiheessa ei ole tullut aiheelliseksi purkaa sitä.


Vilppu H.
pappi

"Esimerkkinä noitien polttaminen"

Usko noituuteen on kylläkin aivan kotoperäinen ilmiö monilla Afrikankin alueilla.
Tuo "noitien" hävittäminen on siis juuri sitä paikallista kulttuuria.

osaavat.itsekin kirjoitti:

"Esimerkkinä noitien polttaminen"

Usko noituuteen on kylläkin aivan kotoperäinen ilmiö monilla Afrikankin alueilla.
Tuo "noitien" hävittäminen on siis juuri sitä paikallista kulttuuria.

Lue lisää

Ei, noitien tappamiskäsky on inhottavasta saturaamatusta.

Noidat saivat elää ja olivat arvostettuja yhteisön jäseniä ennen uuden taikurijeesuksen tuloa.

he-ma kirjoitti:

Ei, noitien tappamiskäsky on inhottavasta saturaamatusta.

Noidat saivat elää ja olivat arvostettuja yhteisön jäseniä ennen uuden taikurijeesuksen tuloa.

Kyllä Raamatussa puhutaan noidistakin, mutta menettely on ihan samanlaista kaikkialla maailmassa, ei vain kristikunnassa ja noituudessa.

Noitia ei useimmiten ryhtynyt tutkimaan kirkko oma-aloitteisesti, vaan tavallisten ihmisten ILMIANNON perusteella. Samoin oli Stalinin ajan vainojen. Kommunistinen puolue kuuluusteli, kidutti ja teetti näytösoikeudenkäyntejä väärien ILMIANTOJEN perusteella, kun Stalin oli avannut menettelylle oven.

Takana on yksinkertaisesti kateus toisia ihmisiä kohtaan. Kilpailijasta pääsee eroon antamalla hänet ilmi. Silloin on toivossa, että oma asema hiukan paranee. Ilmiantoinnostus noituusasiassa oli niin suuri, että vain pieni osa ilmiannoista johti tuomioon. Että edes osa tuomittiin, johtui siitä, että noituuteen yleisesti uskottiin ja eräiden kohdalla oli näyttöäkin. He olivat noitakonstein pyrkineet tuottamaan vahinkoa toisille.

Opiskelutoverini kertoi vielä 60-luvulla, kuinka Pohjanmaan trullit olivat pääsiäislauantaina yöllä menneet tekemään taikojaan naapurin navettaan ja panneet tikkuja lehmien sorkkien väliin. Tuttavani, joka oli kirkkoherrana eräässä venäläisessä seurakunnassa, kertoi, että venälaisten yleisimpiä syntejä ovat noituus, juoppous ja varastelu.

Niin Stalinin vainoilla kuin noituudellakin oli taustanaan yleisinhimillinen pyrkimys tuottaa vahinkoa toiselle, jotta oma asema parantuisi. Ihmisillä on ollut ja on tiedostamattomassa aivotoiminnassa ajatus, joka ennen lausuttiin julkikin, että onni eli lykky oli rajallinen luonnonvara, jonka jako-osuus kasvoi, jos kilpailija saatiin pois. Näinhän usein muutkin lajit kuin ihminen toimivat.

Eivätkö poliitikot ja julkkiksetkin pyri narauttelemaan toisiansa juuri siksi, että oma asema parantuisi?