Raamattu kehottaa meitä kiittämään joka tilassa. Paavali ja Silas olivat Filippin vankilassa jalkapuussa selkä verille ruoskittuna. Kuitenkin he kiittelivät siellä Herraa. Ei heillä inhimillisesti ajatellen ollut varmaan mitään suurempaa kiitosfiilistä päällä. Mutta Paavali sanoi: "MINÄ TUNNEN HÄNET JOHON MINÄ USKON". ja "HÄN ON VOIMALLINEN". Hallelujaa!!!! Paavali tunsi Jeesuksen Kristuksen. Herran tunteminen antoi luottamusta ja kiitollista mieltä. Olemme tässä Herran asian tähden. Meidät on ruoskittu verille ja haavoja kirvelee ihan kauheasti. Meidät on pantu jalkapuuhun emmekä tiedä mitä meitä odottaa aamulla. Mutta me uskomme että Herra on VOIMALLINEN ja että Hän voi auttaa. Uskomme myös että: "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat."
Silloin Paavali ja Silas ylistelivät Herraa. Mitä tapahtui? Auttoiko Herra heitä? Voit lukea Apt 16:22-40.
Minulla on joitakin omiakin kokemuksia kiitoksesta tuskan keskellä. Vaikkakaan näitä omia kärsimyksiäni ei voi verrata Paavalin ja Silaksen vankilavierailuun.
Olin kerran kahvilla seurakunnan kahvilassa muutamien uskovien seurakuntalaisten kanssa. Päätäni oli alkanut särkemään päivän aikana. Ensin särky oli lievä mutta nyt se alkoi voimistua. Viimein päätä särki niin voimakkaasti etten enää voinut istua ihmisten seurassa. Nousin ja kävelin vieressä olevaan suureen tyhjään kirkkosaliin. Nousin hitain raskain askelin niin korkealle parvekkeelle kuin vain pääsin. Katsoin hetken tyhjää kirkkosalia. Tunsin Pyhän Hengen läsnäolon ja Hänen rakkautensa tuskani keskellä. Herra tuntui olevan lähellä. Päänsärky oli nyt niin voimakas, etten tiennyt miten päin olisin. En voinut istua, seistä, kävellä enkä maata. Oloni oli todella tuskainen. Mietin mitä tehdä. Minulla ei ollut särkylääkkeitä enkä ollut ottanut yhtään päänsärkypilleriä sen päivän aikana. Silloin muistiini tuli Jumalan Sana;
"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room 8:28).
Jotenkin ymmärsin että Pyhä Henki puhuu minulle tämän Sanan kautta. "Me TIEDÄMME." Oli siis jotakin mitä minä nyt TIEDÄN. Siksi ajattelin että tämä päänsärky täytyy koitua minun parhaakseni koska Jumala sanoo niin. Ei kyllä tuntunut siltä, mutta uskoin Jumalan Sanan. Sain ajatuksiini heti perään toisen Raamatun Sanan:
"Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess 5:18).
Ajattelin Jumalan nyt puhuvan minulle ja kertovan mitä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa. Tuntui todella oudolta ja järjenvastaiselta kiittää Jumalaa tässä tilassa ja tästä kärsimyksestäni. Päätin kuitenkin tehdä niin kuin Pyhä Henki kehottaa minua tekemään. Puhuin Jeesukselle hiljaisella kuiskaavalla äänellä. En voinut puhua normaalisti koska pää oli halkeamassa. Siltä se ainakin tuntui. Jokainen kuiskauskin tuotti tuskaa. Sanoin Jeesukselle tuskin kuuluvalla äänellä: "Minä uskon sinun Sanan kun sanot minulle että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni sillä, minä rakastan Sinua. Uskon myös että minun tulee kiittää Sinua tästä päänsärystäkin. Siksi minä teen nyt niin kuin Sinä sanot." Sitten kiitin Jeesusta siitä että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni. Kiitin Jeesusta siitä tuskasta jota tunnen juuri nyt. Pää tuntui halkeavan. Kuitenkin kiitin Jeesusta.
Sitten lisäsin tuohon kiitokseen pyynnön. Sanoin Herralle: "Mutta, koska minä en kestä tätä päänsärkyä, eikä minulla ole särkylääkkeitä niin, ota pois tämä tuska." Silloin tuo päänsärky alkoi lähteä. Se haihtui muutaman minuutin aikana täysin. Hetken kuluttua kävelin alas parvekkeelta ilman pienintäkään särkyä päässäni. Ihmettelin Herran armotekoa ja iloitsin siitä.
"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" (2 Kor 2:14).
"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," (2 Piet 1:2-3).
"Kasvakaa meidän Vapahtajamme Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2 Piet 3:18).
http://www.jaikal.se/48683135
Silloin Paavali ja Silas ylistelivät Herraa. Mitä tapahtui? Auttoiko Herra heitä? Voit lukea Apt 16:22-40.
Minulla on joitakin omiakin kokemuksia kiitoksesta tuskan keskellä. Vaikkakaan näitä omia kärsimyksiäni ei voi verrata Paavalin ja Silaksen vankilavierailuun.
Olin kerran kahvilla seurakunnan kahvilassa muutamien uskovien seurakuntalaisten kanssa. Päätäni oli alkanut särkemään päivän aikana. Ensin särky oli lievä mutta nyt se alkoi voimistua. Viimein päätä särki niin voimakkaasti etten enää voinut istua ihmisten seurassa. Nousin ja kävelin vieressä olevaan suureen tyhjään kirkkosaliin. Nousin hitain raskain askelin niin korkealle parvekkeelle kuin vain pääsin. Katsoin hetken tyhjää kirkkosalia. Tunsin Pyhän Hengen läsnäolon ja Hänen rakkautensa tuskani keskellä. Herra tuntui olevan lähellä. Päänsärky oli nyt niin voimakas, etten tiennyt miten päin olisin. En voinut istua, seistä, kävellä enkä maata. Oloni oli todella tuskainen. Mietin mitä tehdä. Minulla ei ollut särkylääkkeitä enkä ollut ottanut yhtään päänsärkypilleriä sen päivän aikana. Silloin muistiini tuli Jumalan Sana;
"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room 8:28).
Jotenkin ymmärsin että Pyhä Henki puhuu minulle tämän Sanan kautta. "Me TIEDÄMME." Oli siis jotakin mitä minä nyt TIEDÄN. Siksi ajattelin että tämä päänsärky täytyy koitua minun parhaakseni koska Jumala sanoo niin. Ei kyllä tuntunut siltä, mutta uskoin Jumalan Sanan. Sain ajatuksiini heti perään toisen Raamatun Sanan:
"Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess 5:18).
Ajattelin Jumalan nyt puhuvan minulle ja kertovan mitä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa. Tuntui todella oudolta ja järjenvastaiselta kiittää Jumalaa tässä tilassa ja tästä kärsimyksestäni. Päätin kuitenkin tehdä niin kuin Pyhä Henki kehottaa minua tekemään. Puhuin Jeesukselle hiljaisella kuiskaavalla äänellä. En voinut puhua normaalisti koska pää oli halkeamassa. Siltä se ainakin tuntui. Jokainen kuiskauskin tuotti tuskaa. Sanoin Jeesukselle tuskin kuuluvalla äänellä: "Minä uskon sinun Sanan kun sanot minulle että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni sillä, minä rakastan Sinua. Uskon myös että minun tulee kiittää Sinua tästä päänsärystäkin. Siksi minä teen nyt niin kuin Sinä sanot." Sitten kiitin Jeesusta siitä että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni. Kiitin Jeesusta siitä tuskasta jota tunnen juuri nyt. Pää tuntui halkeavan. Kuitenkin kiitin Jeesusta.
Sitten lisäsin tuohon kiitokseen pyynnön. Sanoin Herralle: "Mutta, koska minä en kestä tätä päänsärkyä, eikä minulla ole särkylääkkeitä niin, ota pois tämä tuska." Silloin tuo päänsärky alkoi lähteä. Se haihtui muutaman minuutin aikana täysin. Hetken kuluttua kävelin alas parvekkeelta ilman pienintäkään särkyä päässäni. Ihmettelin Herran armotekoa ja iloitsin siitä.
"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" (2 Kor 2:14).
"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," (2 Piet 1:2-3).
"Kasvakaa meidän Vapahtajamme Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2 Piet 3:18).
http://www.jaikal.se/48683135
Vastaukset 2
Vanhimmat
1. Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän on hyvä, armollinen,
on kätensä laupias, voimallinen.
Ken armoonsa turvasi kerran,
on riemuiten muistava sen.
2. Hän, Herramme, kuoleman alta
on noussut ja voittanut sen.
Työn täytti hän puolesta syntisien.
On hänellä voima ja valta
ja kirkkaus ihmeellinen
3. Hän vaikka on näin pyhä, suuri,
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.
4. En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.
5. Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.
6. Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän aivan on ihmeellinen,
kun suurinta syntistä armahtaen
hän, laupias, lahjana kerran
suo rauhansa taivaallisen.
https://www.youtube.com/watch?v=tAwV4N_83Iw
OK.