Mulla on tosi paha mieli ja olo tänään. Mun mies raivostuu ihan pienimmista asioista. Asutaan Uudessa Seelannissa 2 lapsen kanssa ja perhettäni näen todella todella harvoin. Äitini voitti isomman summan rahaa ja tarjoitui ostamaan meille kaikille matkaliput Suomeen. Mieheni sanoi ettei haluaisi ottaa vastaan noin suurta 'lahjaa'. Sanoi myos että minä ja mun sisko ollaan iilimatoja,että miksi meidän äiti lellii meitä noin. Ja että meidän molempien pitäisi säästää itse rahojamme. Äidillä oli myös tulla tänne siskoni kanssa meille asumaan mutta mies sanoi ettei laske mun siskoa meille jos ei itse maksa lippuansa. Siis musta aika oudosti ja törkeästi sanottu.
Mua haukkuu ja mollaa lasten kuulleen ilkeästi.. laiskiainen, läski narttu, itsekeskeinen paska.. Mä en ole töissä,enkä ole vuosiin ollut kun lasten kanssa kotona. Haluisin kylläkin jossain vaiheessa kunhan nuorempi kasvaa vähän ensin. Tuntuu ettei yhtään arvosta että mä enimmakseen hoidan ja leikin lasten kanssa. Ei äitiys ole mikään työ, laiskan hommaa kuulema. Jotkut päivät menee niin etten kerkeä edes suihkussa käymään ja mies valittaa kun joutuu pitelemaan vauvaamme vähän kauemmin sylissään. Heti jos itkee niin huutaa et tuu nyt äkkiä vittu! Vauva tarvii sun maitoos!
Siis ei yhtään kestä itkua. Sama meidän isomman tytön kanssa. Sen pitäis aina olla iloinen,heti kun valittaa / riskaa jostain niin yhtään ei sen hermot kestä.
Mulla on huono olo. Tuntuu et tästä perheestä on rakkaus kuollut. Mua surettaa ajatus erosta. Me ollaa oltu yhdessa yli 10 vuotta ja lapset tykkäävät kyllä isästään mut tää perheen sisäinen negatiivisuus ja mollaaminen kai kaikkien hermoille. Ja mä en kohta enää jaksa että mun mieltä pitää aina pahoittaa. Syön suklaata suruuni.
Tuntuu et mies osaa helposti kääntää kaiken mun syyksi ja on manipuloinnin mestari. Mun oma äiti ei sais ite päättää rahoistaan ja ostaa mitä haluaa. Ja tiedoksi,en todellakaan ole lellitty.
Mitä te tekisitte? ?
Mua haukkuu ja mollaa lasten kuulleen ilkeästi.. laiskiainen, läski narttu, itsekeskeinen paska.. Mä en ole töissä,enkä ole vuosiin ollut kun lasten kanssa kotona. Haluisin kylläkin jossain vaiheessa kunhan nuorempi kasvaa vähän ensin. Tuntuu ettei yhtään arvosta että mä enimmakseen hoidan ja leikin lasten kanssa. Ei äitiys ole mikään työ, laiskan hommaa kuulema. Jotkut päivät menee niin etten kerkeä edes suihkussa käymään ja mies valittaa kun joutuu pitelemaan vauvaamme vähän kauemmin sylissään. Heti jos itkee niin huutaa et tuu nyt äkkiä vittu! Vauva tarvii sun maitoos!
Siis ei yhtään kestä itkua. Sama meidän isomman tytön kanssa. Sen pitäis aina olla iloinen,heti kun valittaa / riskaa jostain niin yhtään ei sen hermot kestä.
Mulla on huono olo. Tuntuu et tästä perheestä on rakkaus kuollut. Mua surettaa ajatus erosta. Me ollaa oltu yhdessa yli 10 vuotta ja lapset tykkäävät kyllä isästään mut tää perheen sisäinen negatiivisuus ja mollaaminen kai kaikkien hermoille. Ja mä en kohta enää jaksa että mun mieltä pitää aina pahoittaa. Syön suklaata suruuni.
Tuntuu et mies osaa helposti kääntää kaiken mun syyksi ja on manipuloinnin mestari. Mun oma äiti ei sais ite päättää rahoistaan ja ostaa mitä haluaa. Ja tiedoksi,en todellakaan ole lellitty.
Mitä te tekisitte? ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaltoinkohtelusta, henkisestä väkivallasta on normaaliakin tulla paha mieli ja huono olo. Tuollaista vain ei saa sietää. Et pysty muuttamaan miehesi käytöstä, joten lähde Suomeen lasten kanssa.
Ei se sun miehelle kuulu kuka siskos lipun ostaa, kun hänen ei sitä tarvi kutenkaan maksaa. Miehes on itse itsekeskeinen.
Kaiken tarvii tapahtua niinkuin hän haluaa.
Hän ei halua, että sä oot sukusi kanssa missään tekemisissä. He voivat antaa liihan hyviä neuvoja ja miehelles se ei käy.
Naiset rakastuu juuri tuollaisiin väkivaltaisiin miehiin. Harva mies kestää perhe elämää ja lapsia ja siitä tuo johtuu että miehes on lapsi vielä eikä halua ottaa vastuuta Mutta minkäs teet kun naiset kelputtaa huonoja miehiä
Kysyit mitä tekisin. No, elin 6 vuotta vastaavaa ja vielä napsun pahempaa perhehelvettiä narsistin kanssa. Lopulta löhdin, enkä pöivääkään ole katunut!! Eli sinun sijassasi muuttaisin heti Suomeen. Jättäisin tuon idiootin miehen. Tajuatko esimerkiksi sen, että sinä ja miehesi opetatte lapsillenne koko ajan, että naista saa kohdella kuin sontaa? Haluatko lastesi oppivan sellaisen mallin? Tytöstäsi kasvaa aikuisena alistettu? Pojastasi alistaja?
Oikeasti, löhde. Ja juu, lapsethan rakastaa vanhempiaan vaikka ne löis. Se ei tarkoita sitä, että sellaisesta vanhemmasta olisi kasvattajaksi.
Suosittelen että pyydät lentoliput äidiltäsi sinulle ja lapsille heti ja jätät miehen. Mieti miten huonon kuvan lapsesi saavat perheestä ja vanhempien parisuhteesta! Kamalaa, säälin sinua, mutta lapsia ennen kaikkea.
Mistä naiset löytää niin hyviä miehiä.
Tiedätkö, että joskus ne miehen nurinkuriset piirteet tulevat esiin vasta pidemmän ajan kuluttua ja lasten saamisen myötä. Esimerkiksi lasten syntymä ja kasvu saattaa tuoda oman lapsuuden ja siellä olleet lapsi-vanhempien suhteiden ongelmat esiin. Paska mäihä. Minunkin kumppanini oli/on todella mukavan oloinen muiden seurassa. Nooh, ehkä jotkut jotka hänet yhdessä esim.lastensa kanssa ovat nähneet ovat huomanneet muutakin.
Hämmästyttävintä mielestäni tässä on ollut, että vaikka ongelmamme ja esimerkiksi miehen valehtelu ym. on joidenkin läheisten tiedossa ja olen heille uskaltanut pikku hiljaa asiasta kertoa niin he eivät silti millään tapaa tunnu ymmärtävän tuskaani je elämän vaikeuttani vaan joidenkin mielestä minun vaan pitäisi pysyä liitossa. Eipä voi tulkita muutakuin niin, että eipä minun elämälläni ole heille p:nkään vertaa. Vastasin siisylemmällä, mutta ohi aloituksen.
Aloittaja, sun pitää valita. Joko kovetat itsesi ja kestät vinoilut tai lähdet. Minä valitsin vinoilut, ääliö oli hänen minusta käyttämä tyypillisin nimitys muiden lisäksi sekä ylipäätään alentava käytös. Hänen huumorinsa oli esim. kun kumarruin sitomaan kengännauhojani. Asettui eteeni ja sanoi: kumarra syvempään, saattoi vielä painaa takaraivostani päätäni alemmas ja päälle ivallinen nauru.
Hoidimme lapset, saimme kohtalaisen taloudellisen tilanteen ja sitten erosimme, yli 20 vuoden jälkeen. Valintaani ja lähtöäni en ole katunut, en olisi jaksanut enää yhtään. Kun pystyin suhtautumaan välinpitämättömästi, jopa huumorilla hänen syytöksiinsä ja nimittelyynsä, hän otti seuraavan asteen nöyryyttämisen - vieraat naiset. Se riitti.
Kaikki lähti siitä kun saimme ensimmäisen lapsen. Miehen äiti oli hänet hylännyt lapsena, kun äidin uusi puoliso ei sietänyt lasta (siis miestäni). Mieheni kasvoi - onneksi hyvässä - sijoitusperheessä, josta toki sai paljon hyviäkin elämänarvoja. Mieheni kosti minulle äitinsä teon, käytös puhkesi silloin kun minusta tuli äiti, siihen asti olin rakastettu.
Tämän ymmärtäminen auttoi minua kestämään, ehkä vähän säälin häntä. Sen sijaan en koskaan ymmärtänyt hänen äitinsä valintaa. Itse olen tavallisesti rakastavasta, ehjästä perheestä.
Ei koko liitto ihan kurjuutta ollut, paljon hyviäkin hetkiä suhteeseen liittyi.
Millainen sinun miehesi suhde on omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa? Olisiko jotain tällaista taustalla? Vaikuttaa että miehesi kadehtii sinun toisistaan huolehtivia sukulaisiasi.
Sinä taidatkin jo itse tietää, mitä sinun pitää tehdä.
LÄHDE!!!!!
Miksi? Koska tuo ei ole enää aitoa rakkautta eikä ketään edes kuulu kohdella noin. Älä todellakaan edes mieti muuta. Jos hän ymmärtää mitä tekee ja aidosti muuttuu niin se tapahtuu silloin kun sinä et ole paikalla.
Vielä kerran: LÄHDE!!!!
Niih... Oliko yllättävää?
Jos tuollaisesta käytöksestä ei tule paha mieli, niin ei sitten mistään. Lähde ihmeessä Suomeen. Toivottavasti olet jo lähtenyt...
Ilmoita miehellesi että et aio enää sietää hänen käytöstään ja että jos haluaa jatkaa sinun kanssasi, hänen on parannettava tapansa. Otat hänestä henkisen yliotteen ja kasvatat kuin lapsen. Ja muista pitää pääsi kasvatuksen aikana. Vaadi anteeksipyyntö, jos hän pahoittaa mielesi yhtään.
On myös toinen vaihtoehto :
Lähde ennenkuin olet niin murrettu ja alistettu että uskot itsekin olevasi miehesi "omaisuutta" ja että ansaitsisit kohtalosi. Nosta pääsi pystyyn ja ota elämäsi omaan hallintaan.