Vaikka kaikessa toiminnassamme pitäisi Raamatun ja sen ilmoittaminen periaatteiden olla toiminnassamme kaiken toiminnan malli-esimerkkejä, niin on hyvä tarkastella myös sitä, miten alkukristityt toimivat ja opettivat apostolien toiminnan jälkeen.
Eräs harvemmon siteerattuja opettajia oli Justianos Marttyyri, joka eli n v 100-165 jKr, jolloin ei ollut vielä pappien ja piispojen monopolisoimaa kirkkojärjestystä, vaan spontaani seurakuntien kasvuprosessi kasvatti uskovien joukkoa eri puolille Vähä-Aasiaa. Hän kärsi marttyyrikuoleman Roomassa, koska oli julkisesti puolustanut kristillistä uskoa ja hän kirjoitti useita Apologioita, joissa puolusti ja perusteli kristil-lisen opin paremmuutta vallitseviin pakana-uskontoihin.
Vasta myöhemmin esiintyivät ns kirkko-isät, jotka riitelivät keskenään ja pyrkivät saamaan itselleen auktoriteetti-aseman uudessa kirkossa. Usein nämä kirkko-isät julistivat toisensa kirkonkiroukseen, kun eivät päässeet yhteisymmärrykseen opista.Nämä kirkko-isät kehittelivät monenlaisia uusia oppeja ja pyrkivät pääsemään johto-asemaan, jossa voisivat itse päättää kirkon opista.
Jo 200-luvun alussa opettivat monet kirkko-isät mm , että "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta", ja tällä halusivat korostaa omaa asemaansa.
Tätä ongelmaa ei ollut Justinos Marttyyrillä, vaan hän pyrki jatkamaan sitä käytäntöä, minkä oli kuullut senaikaisilta opettajilta. Koska hän eli niin lähellä apostolista aikaa, voidaan hänen kirjoituksiaan pitää alkuseurakunnan käytäntönä ja apostolisena jatkumona.
Mm kasteesta hän kirjoitti ensimmäisessä Apologiassaan ja siinä hän kertoo, miten kristillisestä uskosta opetusta saaneet ja SIIHEN USKOVAT sitoutuivat elämään uskonsa mukaan ja rukoilivat paastossa anteeksiantamusta synneistään. Tämän jälkeen heidät vietiin paikkaan, jossa oli vettä ja he saavat syntyä uudesti peseytessään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Justinos korostaa, että KASTE TAPAHTUU KASTETTAVAN VAPAASTA TAHDOSTA ja tämä sitoutuu siinä tietoisesti uuteen elämään. Hän kuvaa kastetta valaistukseksi siinä mielessä, että kastetut valaistuvat mieleltään .
JUSTIANOS TUNSI AINOASTAAN AIKUISTEN KASTEEN.
Hän ei anna kasteelle minkäänlaista itsenäistä arvoa tai mystillistä merkitystä, vaan se johtaa kristityn henkilökohtaiseen taisteluun kaikkea syntiä ja pahaa vastaan.
Kahdentoista apostolin oppi eli Didakhee ohjeistaa juuri samalla tavalla, joten tuokin todistaa sen, että lapsikastetta ei tunnettu vielä tuohon aikaan.
Justianos Marttyyri kumoaa vielä toisenkin harhan, jota mm Luther puolusti voimakkaasti, nimittäin kysymyksen ihmisen vapaasta tahdosta. Justianos opettaa, että ihmisellä on vapaus päättää, tekeekö hän hyviä asioita vai pahoja. Ellei ihmisellä olisi tällaista mahdollisuutta, niin silloinhan hän ei olisi vastuussa teoistaan. Jumala ei luonut ihmistä eläinten kaltaiseksi, jotka eivät vapaasti kykene punnitsemaan tekojaan. 5. Moos 30:19 kirjoitettiin syntiinlankeemuksen JÄLKEEN:
"Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajaksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen, niin valitse siis elämä".
Raamatussa ei missään ole kirjoitettu, että Jumala olisi ottanut ihmiseltä pois valinnan mahdollisuutta. Se, että useimmat valitsevat väärin, ei kumoa tätä oikeutta. Vasta myöhemmin kirkko-isät kehittelivät opin, jonka mukaan syntiinlangennut ihminen ei kykenisi tekemään itsenäisiä valintoja Jumalan puoleen.
Eräs harvemmon siteerattuja opettajia oli Justianos Marttyyri, joka eli n v 100-165 jKr, jolloin ei ollut vielä pappien ja piispojen monopolisoimaa kirkkojärjestystä, vaan spontaani seurakuntien kasvuprosessi kasvatti uskovien joukkoa eri puolille Vähä-Aasiaa. Hän kärsi marttyyrikuoleman Roomassa, koska oli julkisesti puolustanut kristillistä uskoa ja hän kirjoitti useita Apologioita, joissa puolusti ja perusteli kristil-lisen opin paremmuutta vallitseviin pakana-uskontoihin.
Vasta myöhemmin esiintyivät ns kirkko-isät, jotka riitelivät keskenään ja pyrkivät saamaan itselleen auktoriteetti-aseman uudessa kirkossa. Usein nämä kirkko-isät julistivat toisensa kirkonkiroukseen, kun eivät päässeet yhteisymmärrykseen opista.Nämä kirkko-isät kehittelivät monenlaisia uusia oppeja ja pyrkivät pääsemään johto-asemaan, jossa voisivat itse päättää kirkon opista.
Jo 200-luvun alussa opettivat monet kirkko-isät mm , että "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta", ja tällä halusivat korostaa omaa asemaansa.
Tätä ongelmaa ei ollut Justinos Marttyyrillä, vaan hän pyrki jatkamaan sitä käytäntöä, minkä oli kuullut senaikaisilta opettajilta. Koska hän eli niin lähellä apostolista aikaa, voidaan hänen kirjoituksiaan pitää alkuseurakunnan käytäntönä ja apostolisena jatkumona.
Mm kasteesta hän kirjoitti ensimmäisessä Apologiassaan ja siinä hän kertoo, miten kristillisestä uskosta opetusta saaneet ja SIIHEN USKOVAT sitoutuivat elämään uskonsa mukaan ja rukoilivat paastossa anteeksiantamusta synneistään. Tämän jälkeen heidät vietiin paikkaan, jossa oli vettä ja he saavat syntyä uudesti peseytessään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Justinos korostaa, että KASTE TAPAHTUU KASTETTAVAN VAPAASTA TAHDOSTA ja tämä sitoutuu siinä tietoisesti uuteen elämään. Hän kuvaa kastetta valaistukseksi siinä mielessä, että kastetut valaistuvat mieleltään .
JUSTIANOS TUNSI AINOASTAAN AIKUISTEN KASTEEN.
Hän ei anna kasteelle minkäänlaista itsenäistä arvoa tai mystillistä merkitystä, vaan se johtaa kristityn henkilökohtaiseen taisteluun kaikkea syntiä ja pahaa vastaan.
Kahdentoista apostolin oppi eli Didakhee ohjeistaa juuri samalla tavalla, joten tuokin todistaa sen, että lapsikastetta ei tunnettu vielä tuohon aikaan.
Justianos Marttyyri kumoaa vielä toisenkin harhan, jota mm Luther puolusti voimakkaasti, nimittäin kysymyksen ihmisen vapaasta tahdosta. Justianos opettaa, että ihmisellä on vapaus päättää, tekeekö hän hyviä asioita vai pahoja. Ellei ihmisellä olisi tällaista mahdollisuutta, niin silloinhan hän ei olisi vastuussa teoistaan. Jumala ei luonut ihmistä eläinten kaltaiseksi, jotka eivät vapaasti kykene punnitsemaan tekojaan. 5. Moos 30:19 kirjoitettiin syntiinlankeemuksen JÄLKEEN:
"Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajaksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen, niin valitse siis elämä".
Raamatussa ei missään ole kirjoitettu, että Jumala olisi ottanut ihmiseltä pois valinnan mahdollisuutta. Se, että useimmat valitsevat väärin, ei kumoa tätä oikeutta. Vasta myöhemmin kirkko-isät kehittelivät opin, jonka mukaan syntiinlangennut ihminen ei kykenisi tekemään itsenäisiä valintoja Jumalan puoleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näitä aloituksia on kaksi. Toinen yhdenlaiselle näkemykselle ja toinen toisenlaiselle näkemykselle.
Tämä ketju on näkemykselle että on kriststillinen kaste Jeesuksen opetulapseksi kääntyville ja koko heidän perheellensä. Myöhemmin lastenlapsille ja lastenlastenlapsille kristityissä perheissä.