Vaparien suvivirsiraivo yhä huvittavampaa

Onko sinun mielestäsi oikein että kouluissa harjoitetaan johdetusti uskontoa, vai pitäisikö jokaisella olla oikeus harjoittaa tai olla harjoittatta omaa tai toisten uskontoa?

Viranomaisten peruskoulujen ja lukioiden työpäivään järjestämät tunnustukselliset uskonnonharjoitustilaisuudet (jumalanpalvelukset ja hartaudet) kyseenalaisia:
Uskonnonvapauteen liittyy yhtenä ulottuvuutena myös yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt ratkaisuja, joita Suomessa ei ole vielä otettu huomioon. Ihmisellä on oikeus pitää ”uskonasiat”, kuten uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden, omana tietonaan. Ketään ei tulisi julkisen vallan taholta pakottaa paljastamaan suoraan tai välillisesti uskontoaan tai vakaumustaan aivan kuin ei puoluepoliittista kantaansakaan.
Apulaisoikeuskansleri on todennut päätöksessään (24.03.2014, Dnro OKV/230/1/2013), että ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).”
Nyt kuitenkin Suomessa peruskoulut ja lukiot sekä Puolustusvoimat järjestävät edelleen virallisen päiväohjelmansa osaksi henkilökunnan organisoimaa, tarjoamaa ja valvomaa ev.lut. kirkon tunnustuksellista uskonnonharjoitusta, kuten jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia. Opetushallituksen ohjeen mukaan koulut voivat niin tehdä. Lisäksi ohjeessa mainitaan mahdollisuus jopa ”uskonnollisiin toimituksiin”, mikä ei vastaa perustuslakivaliokunnan linjauksia. Ohjeissa ei myöskään tuoda eksplisiittisesti esiin, että uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten tarjoaminen ei ole pakollista - eikä voisikaan olla, koska ne eivät kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin.
Vaikka tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen (jumalanpalvelukset, hartaudet) ja uskonnollisiin toimituksiin (ruokarukoiluttaminen) kouluissa ei kenenkään ole pakko osallistua, niiden viranomaistoimin tapahtuvan järjestämisen, koulutyöhön liittämisen ja tarjoamisen ongelmallisuus ihmisoikeuksien valossa ei poistu hyvilläkään ja hyvin tiedotetuilla vaihtoehtoisilla tilaisuuksilla.
Oppilaan huoltajat joutuvat tekemään epämieluisesti julkisen valinnan, josta voidaan suoraan tai välillisesti tehdä päätelmiä perheen uskonnollisesta tai uskonnottomasta katsomuksesta. Tämä aiheuttaa sosiaalista painetta niin kantasuomalaisten piirissä kuin enenevästi kotoutumispaineissa olevien maahanmuuttajataustaisten perheiden huoltajien, lasten ja nuorten keskuudessa. Käytännössä julkinen valta ilman laillista perustetta painostaa uskonnottomia ja toisuskoisia sekä kirkon jäseniäkin ev.lut. jumalanpalveluksiin. Lisäksi monissa kouluissa vaihtoehtoiset tilaisuudet on tänäkin vuonna leimattu virheellisesti vain et-oppilaiden ohjelmaksi, mutta on syytä todeta, että näiden tiedottamisen ongelmien poistaminenkaan ei poista pakollisen valintatilanteen perusongelmaa.

Uskonnonharjoituksen järjestäminen henkilökunnan toimesta ei kuulu varhaiskasvatuksen, perusopetuksen eikä keskiasteen oppilaitosten lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden mukaan opetuksen tulee olla poliittisesti, uskonnollisesti ja kaupallisesti sitouttamatonta. Yhdenvertaisuuslain mukaan tästä pääsäännöstä poikkeamisesta pitäisi säätää lailla. Näin ei ole tehty.
Tällaisen vahvassa asemassa olevan enemmistökirkon ”positiivisen erityiskohtelun” edellytykset eivät täyty yhdenvertaisuusperiaatteen perusteella mitenkään, koska Suomessa perheillä, oppilailla ja opiskelijoilla on erittäin hyvät mahdollisuudet osallistua kyseisen kirkon jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin koulutyön ulkopuolella vapaa-aikanaan iltaisin ja viikonloppuisin. Pikemminkin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat oppilaat olisivat oikeutettuja positiiviseen erityiskohteluun, jotta heidän oikeutensa ET-opetukseen sekä oikeutensa olla osallistumatta uskonnonharjoituksen toteutuisivat.
Yhden uskonnon uskonnonharjoituksen järjestäminen rehtorin ja opettajien virkatyönä rikkoo mielestäni yhdenvertaisuuden pääsääntöä eli ihmisten syrjimätöntä kohtelua uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta. Lisäksi se rikkoo uskonnonvapautta ja siihen kytkeytyvää yksityisyyden suojaa. Johtopäätös on, että ev.lut. jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia ei pitäisi enää sisällyttää oppilaitosten viralliseen ohjelmaan. Tällaiseen johtopäätökseen on tultu myös esimerkiksi Islannissa (liite: Reykjavikin kaupungin ohjeet).