Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, totesi Ahti Karjalainen aikoinaan. Millaisia näkymiä Jumalan sana avaa yksittäisen ihmisen tai tämän sinisen planeettamme tulevaisuuteen?
Jeesus opetti omilleen pyhää huolettomuutta. Murehtiminen ei Herramme mukaan pidennä ikää eikä taita huolia. Sillä aina on totta, että hiuskarvakaan ei taitu päästämme eikä pieninkään lintu putoa maahan Taivaallisen Isän tietämättä. Kun kerran Isä pitää huolta kedon kuihtuvista kukkasista ja pikkulinnuista, huolehtii hän toki omistaan.
Huolenpito ei tarkoita kärsimyksen välttämistä tai kuoleman kiertämistä. Se on ennen kaikkea läsnäolon lupaus. Vakuutus, että Herra on kaikessa kanssamme ja koetulle on kerran avautuva selityksensä. Huolenpito oli totta, kun veljet heittivät Joosefin kaivoon ja myivät orjaksi karavaaniin. Se oli totta, kun Johannes Kastajan, ihmisistä suurimman, pään hinnaksi riitti vaivainen tanssi. Ja vielä silloinkin, kun Jeesus rukoili kärsimyksen maljan ohi menemistä Getsemanen puutarhassa. Heprealaiskirje kertoo, että hänen rukouksensa kuultiin, ”koska hän taipui Jumalan tahtoon” – ja tie ristin kärsimykseen alkoi (Hepr. 5:7). Kaikessa oli läsnä Jumalan johdatus, varjelus ja siunaus, silmille havaitsematon.
Jumala on läsnä murheen päivinä, kuukausina ja vuosina, joiden tulemista ei koskaan itselleen tai läheisilleen toivonut. Uskon salaisuus on, että näistä syvyyksistä nostetaan elämän suurimmat aarteet, jotka jäisivät löytämättä ilman selittämätöntä. Saamme laskea Jeesuksen huoleksi kaikki murheemme, sairautemme, kipumme ja syntimme. Hän kantaa meidät kotiin huolinemme ja antaa syntimme anteeksi nimensä tähden.
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/pyha-huolettomuus/
Jeesus opetti omilleen pyhää huolettomuutta. Murehtiminen ei Herramme mukaan pidennä ikää eikä taita huolia. Sillä aina on totta, että hiuskarvakaan ei taitu päästämme eikä pieninkään lintu putoa maahan Taivaallisen Isän tietämättä. Kun kerran Isä pitää huolta kedon kuihtuvista kukkasista ja pikkulinnuista, huolehtii hän toki omistaan.
Huolenpito ei tarkoita kärsimyksen välttämistä tai kuoleman kiertämistä. Se on ennen kaikkea läsnäolon lupaus. Vakuutus, että Herra on kaikessa kanssamme ja koetulle on kerran avautuva selityksensä. Huolenpito oli totta, kun veljet heittivät Joosefin kaivoon ja myivät orjaksi karavaaniin. Se oli totta, kun Johannes Kastajan, ihmisistä suurimman, pään hinnaksi riitti vaivainen tanssi. Ja vielä silloinkin, kun Jeesus rukoili kärsimyksen maljan ohi menemistä Getsemanen puutarhassa. Heprealaiskirje kertoo, että hänen rukouksensa kuultiin, ”koska hän taipui Jumalan tahtoon” – ja tie ristin kärsimykseen alkoi (Hepr. 5:7). Kaikessa oli läsnä Jumalan johdatus, varjelus ja siunaus, silmille havaitsematon.
Jumala on läsnä murheen päivinä, kuukausina ja vuosina, joiden tulemista ei koskaan itselleen tai läheisilleen toivonut. Uskon salaisuus on, että näistä syvyyksistä nostetaan elämän suurimmat aarteet, jotka jäisivät löytämättä ilman selittämätöntä. Saamme laskea Jeesuksen huoleksi kaikki murheemme, sairautemme, kipumme ja syntimme. Hän kantaa meidät kotiin huolinemme ja antaa syntimme anteeksi nimensä tähden.
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/pyha-huolettomuus/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Amen, Amen.
ok.
ok.