Miksi epätoivoisesti tuputetaan maailman asioita jonkin jumalan tekemiksi ?
Joku muu ulkoavaruuden olento tuntuisi paljon uskottavammalta kuin jumalanne.
Jos kerran jumalannekin leijjailee taivaan sinessä, voisi yhtä hyvin siellä lennellä joku muukin yhtä poropeukalo, joka myös on tyhjyydestä ilmaantunut, eikä silti ole jumala.
Joku muu ulkoavaruuden olento tuntuisi paljon uskottavammalta kuin jumalanne.
Jos kerran jumalannekin leijjailee taivaan sinessä, voisi yhtä hyvin siellä lennellä joku muukin yhtä poropeukalo, joka myös on tyhjyydestä ilmaantunut, eikä silti ole jumala.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Maaila on saanut alkunsa sotkan munasta, tähän on varmaan piilotettu salainen viesti, selvää symboliikkaa.
Sotkan muna kuvaa hedelmällisyyttä, elämää ja syntymää, tuuli pudotgaa ne pesästä mereen ja ne hajoaa kappaleiksi, sitten tulee ilman-ukko Ilmorinen ja takoo yläisestä puolesta taivaan, alaisesta puolesta maan, keltuaisesta auringon, valkuaisesta kuun, muruista tähdet ja haituvista pilvet. Ilmorisella on emäntä joka lähtee uimaan ja tulee Meritursaan panemana raskaaksi aalloilla ja synnyttää pojan meren selällä, ja tämä poika, Kaleva, tulee ulos neidon kohdun seinän läpi ratsailla miekka ojossa kuin ylväskin soturi.
Sitten Kaleva halkaisee kahdeksi sen mättään jolle sotka muni, ja sieltä nousee ratsailla Un ja Tan ja nämä kolme veljestä lähtevät kukin omiin suuntinsa, Tan menee Suomeen, Un Viroon ja kaleva menee Venäjän maalle. Mutta sitten ilman-ukko Ilmoroisen yhä taivasta takoessa ja otavaa oikein asentaessa, tältä kirpoaa tulikipuna joka sorahtaa halkaistuun mättääseen ja siitä mättäästä kasvaa kaunissaari, ja saareen kaunis nurmi ja nurmelle kaunis mökki ja mökkiin vanha akka ja akalle kolme neittä joita kaikki käyvät kosimassa. Mutta akka manaa turjan maalta tulleen tulikipunan Auluen järveen sillä se polttaa suurena palokesänä maat ja suot, ja niin Auluen vedet kuohuvat yli äyräiden ja siihen kasvaa suuri tammi ja tammeen laahat lammet ja lampiin puinaiset veneet ja veneisiin miehiä aaltoja asettamaan ja siihen tammeen lentää kaikki linnut, hanhet, joutsenet, kurjet ja pääskyset. Sitten tulee seppä Ilmaroinen joka kaataa tammen, luo sammet ja takoo sammon saadakseen itselleen uuden emännän Kalevan surmaaman tilalle. Mutta Ilmaroinen rakastuu kauniiseen Panun eukkoon ja tunkee itsensä ahjoon koukkujen alitse ja kattiloiden lomitse, ja takooaidan kyyrkäämeistä, takoo rautaisen sillan meren selälle ja surmaa naimansa naisen saadaksen naida Panun eukon mutta tajuaa langenneensa huoran houkutuksiin ja tulee surulliseksi.
"Jos kerran jumalannekin leijjailee taivaan sinessä, voisi yhtä hyvin siellä lennellä joku muukin yhtä poropeukalo, joka myös on tyhjyydestä ilmaantunut, eikä silti ole jumala."
Jos joku muu sellainen olisi pystynyt luomaan maailmankaikkeuden, niin silloin häntä kutsuttaisiinkin Jumalaksi.
Odin, kaikenisä joka sinutkin mark vielä kerran toivottaa valhallan iloihin jos et häntä hylkää :)
"Jos joku muu sellainen olisi pystynyt luomaan maailmankaikkeuden, niin silloin häntä kutsuttaisiinkin Jumalaksi."
Miksi kutsuttaisiin? Ja mitäs jos kyse onkin heistä, kyky maailmankaikkeuden luomiseen onkin useammalla taholla tai vain monen yhteystyö mahdollistaa maailmankaikkeuden luomiseen? MItäs jos kukaan ei kykene luomaan maailmankaikkeutta mutta on asioista jotka kykenevät tuottamaan maailmankaikkeuden? Mitäs jos maailmankaikkeuden luoja on pelkkä kone?
Niimpä niin !
Näitä jumaliahan riittää ihan tungokseen asti, joten ongelmahan onkin siinä, kuka se niistä monista keksi maailmankaikkeuden rakentaa ja miksi ?
Vai oliko asialla isompikin porukka, jokainen omine osaamisineen ?
Jos näin vaikka olisi, olisi helppo ymmärtää aforismin,
>mitä useampi kokki, sen pahempi soppa<