Vain sosialistisessa valtioissa ei ollut köyhiä

Ja mistähän olet tuollaista saannut päähäsi? Neuvostoliitossa sitä vasta köyhyyttä olikin, osa neuvostokansalaisista oli maaorjan asemassa ilman jopa maan sisäistä passia kolhooseissa ja elivät käytännössä omavaraistaloudessa.
Kiinassa kuoltiin jopa nälkään monilla seuduilla, eikä Pohjois-Koreassa mene hyvin nytkään kaikilla.
Monissa sosialistisissa maissa pelattiin ostokorttien kanssa, että ruoka edes jotenkin riitti kaikille. Venezuelassa ei taida ruoka riittää kaikille.
Olen päässyt näkemään tuota sosialismin kurjuutta/vaurautta, kun asuin 7 vuotta Neukkulassa. Se vasta eriarvoista hommaa oli, puolueen jäsenillä ja johtoporukalla oli asiat melkoisen hyvin, josta ei tavallinen rivi-iivana voinnut unelmoidakaan. Puolueen porukalla oli omat kaupat, sairaalat ja lomanviettopaikat, joihin ei ollut mitään asiaa tavallisilla tovereilla. Tavallinen toveri jonotteli jonosta toiseen milloin mitäkin ja mitä nyt oli sattumoisin tarjolla. Sanomalehtiäkin jonotettiin ja ei lukuinnostuksen vuoksi, vaan siksi, että paperia ei ollut yleensä missään muualla saatavilla...
Saman keittiön ja kylpyhuoneen ja wc:n jakoi useampi perhe asunnoissa. Ja asunnot eivät todellakaan olleet mitään luksusta muutenkaan. Jos oli niin onnellinen, että pääsi vuosien jonotuksen jälkeen muuttamaan uuteen kerrostaloon, sai asunnon rakentaa itse loppuun, asunto kun käsitti yleensä vain seinät ja ulko-oven porraskäytävään.
Samaa oli koko sosialistinen systeemi jokaisessa maassa, ei siinä juuri eroja ollut, kyllä se oli tosi köyhää puolueen ulkopuolella oleville tavallisille tovereille.

Käy lainaamassa kirjastosta Taito Huuskosen kirjoittamat kijat Ennin tarina ja Laps Suomen, jotka ovat todellisuuteen perustuvat ja kirjalijan vaimonsa kanssa yhdessä kokemaa Neuvostoliitossa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Huuskonen