Aluksi sanottakoon, että pyrin olemaan asiallinen tekstissäni, enkä aio puhutella teitä alatyylin sanoilla.
Omaan tulevaisuuteeni tulee kuulumaan asepalvelus, ja aion suorittaa, kuten useimmat, sen armeijan leivissä. Taustalla ei ole massan tai suvun painostus, vaan oma tahto. Pidän itseäni rauhan miehenä ja uskon, että asepalvelukseni omalta osaltaan mahdollistaa sen, että tämä jo yli puoli vuosisataa jatkunut rauha Suomen historiassa tulisi jatkumaan vielä pitkään.
Uskon, että ainoastaan ylläpitämällä uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä voidaan yksinkertaisesti välttää sotia. En pysty uskomaan, että kansakunnan sisäinen antimilitarismi kykenisi samaan. Vain ja ainoastaan se kykenee siihen globaalisti. Vaikkakin maailman laajuisia pasifistisia järjestöjä onkin, niiden resurssit ja jäsenmäärät ovat aivan liian pieniä ollakseen uskottava vaihtoehto kansallisille puolustusvoimille konfliktien ennaltaehkäisemisessä.
En minä haluaisi tappaa ketään, en missään nimessä. Haluan kuitenkin kaikilla tavoin suojella lähimmäisiäni, sitä mitä minulla on ja mitä olen saavuttanut. Näitä varten olen valmis tekemään mitä tahansa.
Suomen tehdastyöväestö katsoi olevansa sodan vastainen, pasifistinen liike ennen sotia(ja oletettavasta katsoo olevansa edelleen). Neuvostoliiton tehtyä pommituksia tehdasväestön asuntoloihin Helsingissä sekä parissa muussa kaupungissa, tehdasväestö tarttui aseisiin muun Suomen ohella aateheimolaisiaan vastaan. Pasifistisuudesta huolimatta he katsoivat, että jokaisella on oikeus puolustautua hyökkääjää vastaan. En voi käsittää, jos te, siviilipalvelusmiehet, kiellätte tämän oikeuden.
Suomen puolustusvoimat ovat perustettu nimensä mukaisesti puolustamaan Suomea vieraan vallan hyökkäykseltä. Se voi tehdä sen kahdella tavalla: Puolustusvoimat olemassaolollaan pyrkii antamaan kuvan, että hyökkäys Suomeen olisi kallis ja liian paljon voimavaroja ja ihmishenkiä vaativa operaatio hyökkääjältä.Toinen tapa on aseellinen puolustautuminen.
Monet haluavat edistää maailmanrauhaa tavalla, johon vaaditaan asepalvelus: rauhanturvaamisella kriisialueilla. He lähtevät heille tuntemattomiin maihin vaarantamaan henkensä sen takia , että tämän maan kansa saisi taas elää rauhassa, ilman pelkoa siitä, heitetäänkö huomenna taas lastentarhaan pihalle käsikranaatti, vai selviääkö koulumatkalla hengissä ollenkaan. Eivätkö nämäkin suomalaiset intinkävijät ole rauhan asialla siinä missä tekin katsotte olevan?
Viimeiset kysymykseni teille, siviilipalvelusmiehet: Kuinka te voitte väittää olevanne rauhan asialla ilman asepalvelusta? Mikä yleensäkin saa teidät valitsemaan siviilipalveluksen: Haluatteko te olla jollain tapaa luomassa kansojen välistä rauhaa vai liittyykö siihen vain laiskuus?
Omaan tulevaisuuteeni tulee kuulumaan asepalvelus, ja aion suorittaa, kuten useimmat, sen armeijan leivissä. Taustalla ei ole massan tai suvun painostus, vaan oma tahto. Pidän itseäni rauhan miehenä ja uskon, että asepalvelukseni omalta osaltaan mahdollistaa sen, että tämä jo yli puoli vuosisataa jatkunut rauha Suomen historiassa tulisi jatkumaan vielä pitkään.
Uskon, että ainoastaan ylläpitämällä uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä voidaan yksinkertaisesti välttää sotia. En pysty uskomaan, että kansakunnan sisäinen antimilitarismi kykenisi samaan. Vain ja ainoastaan se kykenee siihen globaalisti. Vaikkakin maailman laajuisia pasifistisia järjestöjä onkin, niiden resurssit ja jäsenmäärät ovat aivan liian pieniä ollakseen uskottava vaihtoehto kansallisille puolustusvoimille konfliktien ennaltaehkäisemisessä.
En minä haluaisi tappaa ketään, en missään nimessä. Haluan kuitenkin kaikilla tavoin suojella lähimmäisiäni, sitä mitä minulla on ja mitä olen saavuttanut. Näitä varten olen valmis tekemään mitä tahansa.
Suomen tehdastyöväestö katsoi olevansa sodan vastainen, pasifistinen liike ennen sotia(ja oletettavasta katsoo olevansa edelleen). Neuvostoliiton tehtyä pommituksia tehdasväestön asuntoloihin Helsingissä sekä parissa muussa kaupungissa, tehdasväestö tarttui aseisiin muun Suomen ohella aateheimolaisiaan vastaan. Pasifistisuudesta huolimatta he katsoivat, että jokaisella on oikeus puolustautua hyökkääjää vastaan. En voi käsittää, jos te, siviilipalvelusmiehet, kiellätte tämän oikeuden.
Suomen puolustusvoimat ovat perustettu nimensä mukaisesti puolustamaan Suomea vieraan vallan hyökkäykseltä. Se voi tehdä sen kahdella tavalla: Puolustusvoimat olemassaolollaan pyrkii antamaan kuvan, että hyökkäys Suomeen olisi kallis ja liian paljon voimavaroja ja ihmishenkiä vaativa operaatio hyökkääjältä.Toinen tapa on aseellinen puolustautuminen.
Monet haluavat edistää maailmanrauhaa tavalla, johon vaaditaan asepalvelus: rauhanturvaamisella kriisialueilla. He lähtevät heille tuntemattomiin maihin vaarantamaan henkensä sen takia , että tämän maan kansa saisi taas elää rauhassa, ilman pelkoa siitä, heitetäänkö huomenna taas lastentarhaan pihalle käsikranaatti, vai selviääkö koulumatkalla hengissä ollenkaan. Eivätkö nämäkin suomalaiset intinkävijät ole rauhan asialla siinä missä tekin katsotte olevan?
Viimeiset kysymykseni teille, siviilipalvelusmiehet: Kuinka te voitte väittää olevanne rauhan asialla ilman asepalvelusta? Mikä yleensäkin saa teidät valitsemaan siviilipalveluksen: Haluatteko te olla jollain tapaa luomassa kansojen välistä rauhaa vai liittyykö siihen vain laiskuus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mene sinä rauhassa armeijaan tai vaikka Armeniaan, mutta anna muiden tehdä asiansa lain sallimissa rajoissa, kuten sivarit sen tekevät. Voisit enempi peräänkuuluttaa vaikka naisia mukaasi armeijaan. On pitkälle tässä yhteiskunnassa tasa-arvokysymys, että oikeudet ja velvollisuudet menevät tasan.
Itse en lähtisi kenenkään puolesta uhraamaan ja vaarantamaan henkeäni. Oman elämän halveksunta, mihin armeijassa suostut, on mielestäni ihmisarvoa alentava. Et sinä kirkkaampaa kruunua saat vaikka kuinka uhrautuisit.
En ymmärrä, mikä pakottava tarve suom. miehillä on
puuttua toisten miesten valintoihin ja kanamainen tapa sättiä elleivät muut tee niin kuin itse on tottunut. Sama pätee seksuaalisuudessa. Ei niin homofobista miestä kuin suom. mies. Peräänkuuluttaisin vähän epäitsekkäämpää touhua. Voi olla, että Martta-kerho olisi sinullekin opettavaa ennen armeijaan menoasi.
"En itse lähtisi kenenkään puolesta uhraamaan henkeäni"
"Peräänkuuluttaisin vähän epäitsekkäämpää touhua!"
Minäkö itsekäs?Kysynpä vaan...
Millä tavalla se alentaa ihmisarvoa? Minkä takia ylipäätään ihmisen pitää nostaa itsensä jalustalle? Minkä takia luulet että nimimerkki Matti haluaa itselleen "kirkkaampaa kruunua"? Eikö tuossa juuri suhteellisen asiallisesti perustellut miksi armeijaa menee? Mutta ei, heti piti vetää oma johtopäätös asiasta. Saatko sinä kirkkaamman kruunun menemällä sivariin? Etpä tietenkään ole epäitsekäs kun ajattelet vain omaa turvallisuuttasi. Hienoa.
Kyllähän Neuvostoliittokin taisteli itsenäisyytensä puolesta eivätkä Itsenäisen Venäjän kansalaiset omaa sananvapautta ja yksilön oikeuksia samassa määrin mitä ruotsalaiset, esimerkiksi.
Johtopäätös on, että itsenäisyys ei automaattisesti takaa vapautta. Itsenäisyys takaa valtion hallintojärjestelmälle oikeuden toimia tavalla, jolla se haluaa toimia. Esimerkiksi Kiinan diktatuuri, Irakin diktatuuri, Venäjän diktatuuri, Ruotsin demokratia jne.
Puolustusvoimien tehtävä yleisesti on puolustaa kunkin maan hallintojärjestelmää riippumatta siitä, millainen hallintojärjestelmä on. Suomessa sattuu olemaan demokratia ja Kiinassa diktatuuri. Kummankin maan puolustusvoimat kuitenkin varmasti tähtäävät samaan tavoitteeseen: Itsenäisyyden puolustamiseen.
Maanpuolustustakin on monisyistä.
Sivari sai ylipäälliköltämme muuten korkean maanpuolustusarvomerkin!
...mutta pitäiskö tuosta provosoitua? Olen kyllä kuullut että ko. henkilö oli sivari, mutta luultavasti tunnustuksen antamiselle oli pätevät syyt. Tuskin se kuitenkaan oli se että hän oli sivari.
Kunnioitan omaa ratkaisuasi, mutta en pidä sitä mitenkään ainoana oikeana mallina, eikä se mielestäni myöskään oikeuta siviilipalvelusmiesten tuomitsemiseen.
Itse kävin armeijan, mutta mielestäni rauhaa voi puolustaa myös ottamatta huomioon joka ainoaa historiallista yksityiskohtaa. Ei kaikkien tarvii olla niinku Pelle Miljoonan laulun "akateeminen poika", joka puhuu kauniisti, tietää filosofiaa ja ihmettelee miksi. Jotkut ajattelee, että ne ei halua tappaa, armeijassa opetellaan tappamaan ja siksi ne ei halua mennä armeijaan. Ehkä ne ei ajattele oikein, mutta ei ne ketään ainakaan vahingoita, kun ne sillä tavalla ajattelee. Suvaitsevaisuutta, Matti. Rauhan miehenä ymmärrät, että kiihkoilijoiden kanssa kannattaa olla mahdollisimman suvaitsevainen. Tulet sen armeijassakin huomaamaan.. ;)