Tuonnempana Nato-palstalla oli aloitus, jossa jo vuosi sitten jokin ajatuspaja esitti jossain uhkaskenaariossaan Venäjän harjoittelevan jonkin maihinnousukohteen, mahdollisesti Ahvenanmaan, valtaamista. Historian kokemukset osoittavat kuitenkin Ahvenanmaan näyttelevän tärkeämpää roolia läntisissä valtaussuunnitelmissa.
Saksan laivasto otti maihinnousullaan 5.3. 1918 Ahvenanmaan haltuunsa. Samalla se karkotti samassa tarkoituksessa saaria "suojelemaan" nousseet Ruotsin armeijan osastot. Saksalaiset lähettivät Ahvenanmaalta pois myös sekä punaisten että valkoisten suomalaisten joukot. Jälkimmäiset internoitiin takaisin Suomeen Ruotsin kautta.
Toisen kerran Ahvenanmaa oli Saksan tähtäimessä 1944, kun se mietti salaisen operaatio Tanne Westin toteutusta. Suunnitelmaan kuului Ahvenanmaan miehittäminen siinä tilanteessa, että Suomi olisi uhannut livetä liittolaissuhteesta Saksan kanssa. Rinnakkaissuunnitelmassa Tanne Ost kohteena oli Suursaari, mutta tämän kaappaaminen suomalaisilta kilpistyi suomalaisosaston vastarintaan. Voimaa Ahvenanmaan valloittamiseen ei enää ollut.
Vaan olisiko ollut sittenkin?
Olisiko Ahvenanmaan haltuunotto edistänyt Saksan asemaa syksyllä 1944?
Plussia olisi ollut:
-Suomi tuskin olisi kyennyt Ahvenanmaan pääsaaren nopeaa haltuunottoa estämään
-Tukholman läheisyys olisi pitänyt myös Ruotsin myötämielisenä Saksalle ja turvannut ruotsalaisen malmin kuljetukset sen rannikon läheisyydessä (tosin ei Ruotsi siihenkään asti ollut Saksan tarpeille poikkiteloin.)
-Porin ja Tornion ja Kemin satamat olivat saksalaisten hallussa ja Ahvenanmaa olisi voinut vahvistaa asemien säilymistä siellä
-Saksan armeijan evakuoiminen Lapista olisi voinut toimia paremmin Itämeren halki laivoilla Ruotsin rannikkoa seuraillen kuin Norjan kautta. Olisi saatettu vielä ehtiä saamaan joukkoja Berliinin tai jopa Baltian rintaman avuksi? Nythän kävi niin, että sodan päättyessä Saksassa oli lähes miljoona taistelukuntoista sotilasta Norjan lihapatojen ääressä läskiintymässä samalla kun berliiniläisiä koulupoikia lähetettiin puna-armeijaa pysäyttämään.
Miinuksia olisi ollut:
-Itämeri oli pitkälle miinoitettu ja neuvostoliittolaisten sukellusveneiden sinne pääsyn jälkeen sotilaiden evakuointilaivat olisivat olleet yhtä lailla helppoa riistää kuin Itä-Preussin siviilejä evakuoineet laivatkin
-sodasta irtautuneen Suomen laivasto ja armeijakin olivat vielä hyvässä iskussa: tästä todistuksena onnistunut operointi Perämerellä ja Kemin ja Tornion satamien valtaus saksalaisilta. Suomi olisi kyennyt pitämään Perämeren liikenteen kontrollissaan - jos ei muuten, niin uuden liittolaisen Neuvostoliiton ilmavoimien tukemana
Vaan mitäpä minä kuollutta Hitleriä neuvomaan.
Mitä mieltä? Olisiko Ahvenanmaalla voinut olla isompi rooli Saksan sotamenestyksessä? Vai oliko sen suurten rintamien kuviossa erittäin marginaalinen paikka? Ahvenanmaan sotilaallinen merkitys tänään?
Saksan laivasto otti maihinnousullaan 5.3. 1918 Ahvenanmaan haltuunsa. Samalla se karkotti samassa tarkoituksessa saaria "suojelemaan" nousseet Ruotsin armeijan osastot. Saksalaiset lähettivät Ahvenanmaalta pois myös sekä punaisten että valkoisten suomalaisten joukot. Jälkimmäiset internoitiin takaisin Suomeen Ruotsin kautta.
Toisen kerran Ahvenanmaa oli Saksan tähtäimessä 1944, kun se mietti salaisen operaatio Tanne Westin toteutusta. Suunnitelmaan kuului Ahvenanmaan miehittäminen siinä tilanteessa, että Suomi olisi uhannut livetä liittolaissuhteesta Saksan kanssa. Rinnakkaissuunnitelmassa Tanne Ost kohteena oli Suursaari, mutta tämän kaappaaminen suomalaisilta kilpistyi suomalaisosaston vastarintaan. Voimaa Ahvenanmaan valloittamiseen ei enää ollut.
Vaan olisiko ollut sittenkin?
Olisiko Ahvenanmaan haltuunotto edistänyt Saksan asemaa syksyllä 1944?
Plussia olisi ollut:
-Suomi tuskin olisi kyennyt Ahvenanmaan pääsaaren nopeaa haltuunottoa estämään
-Tukholman läheisyys olisi pitänyt myös Ruotsin myötämielisenä Saksalle ja turvannut ruotsalaisen malmin kuljetukset sen rannikon läheisyydessä (tosin ei Ruotsi siihenkään asti ollut Saksan tarpeille poikkiteloin.)
-Porin ja Tornion ja Kemin satamat olivat saksalaisten hallussa ja Ahvenanmaa olisi voinut vahvistaa asemien säilymistä siellä
-Saksan armeijan evakuoiminen Lapista olisi voinut toimia paremmin Itämeren halki laivoilla Ruotsin rannikkoa seuraillen kuin Norjan kautta. Olisi saatettu vielä ehtiä saamaan joukkoja Berliinin tai jopa Baltian rintaman avuksi? Nythän kävi niin, että sodan päättyessä Saksassa oli lähes miljoona taistelukuntoista sotilasta Norjan lihapatojen ääressä läskiintymässä samalla kun berliiniläisiä koulupoikia lähetettiin puna-armeijaa pysäyttämään.
Miinuksia olisi ollut:
-Itämeri oli pitkälle miinoitettu ja neuvostoliittolaisten sukellusveneiden sinne pääsyn jälkeen sotilaiden evakuointilaivat olisivat olleet yhtä lailla helppoa riistää kuin Itä-Preussin siviilejä evakuoineet laivatkin
-sodasta irtautuneen Suomen laivasto ja armeijakin olivat vielä hyvässä iskussa: tästä todistuksena onnistunut operointi Perämerellä ja Kemin ja Tornion satamien valtaus saksalaisilta. Suomi olisi kyennyt pitämään Perämeren liikenteen kontrollissaan - jos ei muuten, niin uuden liittolaisen Neuvostoliiton ilmavoimien tukemana
Vaan mitäpä minä kuollutta Hitleriä neuvomaan.
Mitä mieltä? Olisiko Ahvenanmaalla voinut olla isompi rooli Saksan sotamenestyksessä? Vai oliko sen suurten rintamien kuviossa erittäin marginaalinen paikka? Ahvenanmaan sotilaallinen merkitys tänään?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet unohtanut v. 1918 ensimmäisen valtauksen. Silloin Uudenkaupungin suojeluskunta ´valtasi´ Ahvenanmaan ennen sinne tulleita ruotsalaisia ja saksalaisia. Saarilla olleet punikit ja venäläiset antautuivat ilman taistelua.
No enpä oikeastaan unohtanut.
Unohdit itse kertoa, että saksalaiset pistivät valkoiset poistumaan internoituina Ruotsin kautta.
Saksa ei sijaitse Ahvenanmaalta länteen vaan etelään.
Ahvenanmaa on valloitettu idästä 1714, 1742 ja 1809. Lännestä se on valloitettu 1743. Eli itä johtaa 3-1.
Ei tullut idälle erävoittoa vielä.
Elo-syyskuussa 1854 Ahvenanmaalle hyökkäsivät ja Bomarsundin linnoituksen hävittivät Ison-Britannian ja Ranskan laivastot.
Ensimmäisen maailmansodan ensi vuosilta on tapaus, että saksalainen zeppeliini kävi pommittamassa venäläisiä satamakohteita Ahvenanmaalla.
Hyökkäys ei ole sama kuin valloitus. Valloitus edellyttää haltuunottoa.
Mutta Suomeen hyökätty aina idästä käsin.
Helsinki on vallattu neljä kertaa. Viimeiset valtaajat tulivat Hangosta Turun - Helsngin rataa pitkin.
Tuo "aina" on historiantutkimuksessa väärä sana, koska se ei yleensä koskaan pidä paikkaansa. Ei nytkään.
1521 tanskalainen amiraali Sören Norby valtasi Tanskan kuningas Kristianin laskuun Kastelholman linnan Ahvenanmaalla sekä poltti ison osan Turun kaupunkia.
Kustaa Vaasan poikien keskinäisissä sodissa Turun linna vaihtoi monasti omistajaa uuden valloittajan tullessa aina Tukholman suunnasta. Ensin Eerik XIV:n miehet Juhana-herttualta, sitten Juhanan miehet Eerikin miehiltä, sitten Sigismundin kannattajat Juhanalta ja lopulta verisimmin Kaarle-herttuan kannattajat Sigismundin kannattajilta.
Jo aiemmin Kalmarin unionin aikana useimmat linnanherrat Suomessa olivat tanskalaista syntyperää. Seikka, jota ruotsalaisvoittoinen vanhempi historiankirjoituksemme tykkää unohtaa.
Kokonaan Ruotsin historiankirjoitusta mukaileva historiankirjoituksemme näyttää aktiivisesti unohtavan tanskalaisten roolin Suomen ristiretkissä. 1100- luvulta 1200-luvun puolenvälin tienoille Tanska aika ajoin menestyi Itämerellä Ruotsia paremmin pitäen hallussa Viroa ja varsinkin Gotlantia ja Saarenmaata ja tehden ristiretkiä Suomen mannermaallekin.
"Olisiko Ahvenanmaalla voinut olla isompi rooli Saksan sotamenestyksessä? "
Kun Saksan ja Neuvostoliiton panssarivaunut ottivat toisistaan mittaa Ukrainan ja Puolan aroilla, ei siinä matematiikassa ollut Ahvenanmaalla paskankaan sijaa.
Itärintaman panssari- ja tykkimiehet nukkuivat yönsä murehtimatta, että mitähän sille Ahvenanmaallekin mahtaa kuulua.
Tuohon päälle vielä "vitaaliveljet", jotka olivat yleensä saksalaissyntyisiä, Ruotsin piikkiin tanskalaisia ja lyypekiläisiä laivoja rosvoava joukko, joka 1300-1400-lukujen taitteessa piti eräitä Suomen rannikkolinnoja hallussaan (mm. Korsholma ja Raasepori).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vitaaliveljet
Vitaaliveljet mm. polttivat ja ryöstivät Turun Katariinan kirkon 1396:
http://www.turunseutuopas.com/pyhankatariinankirkko/
Kristinusko ja ristiretket Suomeen tulivat nekin lännestä 1100- ja 1200-luvuilla, mikäli itsekehuskelevaa ruotsalaista historiankirjoitusta on uskominen.
Kristinusko tänne todistettavasti jäikin, eli paitsi saapui, myös otti haltuunsa koko maan.
Silloin ei ollut mitään Suomea olemassakaan.
Ilmansuunnat länsi ja itä toki olivat.
No eipä ollut nykyisenkaltaista Ruotsiakaan, jos se yhtään lohduttaa. Tanska oli valtiokehityksessä pitemmällä, alueellisesti Ruotsia laajempi ja laivastoltaan ylivoimainen keskenään nahistelevien Ruotsin paikalliskuninkaitten rinnalla.
Ja kyllä kesäkuussa 1941 Suomen armeija miehitti Ahvenanmaan idästä käsin var-
mistaakseen riemumarssin Uraliin asti Saksan käsikynkässä :) Eiks jeh?
Valloituksessa hallinto vaihtuu. Suomen armeijan sijoittuminen Suomen valtion alueella ei ole valloittamista.
Tottapa tuokin.
Tosin Suomen voi sanoa yksiselitteisesti rikkoneen Ahvenanmaan demilitarisointia koskevaa sopimusta rakentaessaan varustuksia mm. Kökarille.
Neuvostoliittokin kunnioitti Ahvenanmaan demilitarisointisopimusta Suomea paremmin - tosin ilmeisesti epähuomiossa, Ahvenanmaa kun ei ollut Neuvostomaan strategioissa keskeisellä sijalla.
Ahvenanmaalla olisi merkitystä Venäjälle vasta siinä vaiheessa kun se olisi jo vallannut manner-Suomen. Silloin käytäisiin uusintakeskustelu 1918 polemiikista Ruotsin kanssa, kummalle puolen Oolanti oikein haluaisi kuulua.
Euroopan sotilaspolitiikkaan perehtynyt amerikkalainen ajatuspaja CEPA (www.cepa.org) kaavaili Baltic Sea Reportissaan Ahvenanmaalle, Gotlannille, Bornholmille ja Pohjois-Norjalle roolia NATO:n Baltian-puolustuksen vahvistamisessa.
Tämä toteutuisi raportin kirjoittajan Edward Lucasin ajatuksissa ilmeisimmin liittoutuneiden yhteisten lentotukikohtien perustamisella kyseisiin paikkoihin.
Kuvaa perusteli tarvetta sillä, että Venäjä olisi jo 2014 sotaharjoituksissaan harjoitellut juuri näiden neljän (neljälle eri valtiolle kuuluvan) kohteen valtaamista. Epäuskottava väite jo siksikin, että kohteista kaksi on NATO-maissa.
Selvää on, että edellä mainittujen kohteiden sotilaskäyttöön on edellytyksiä vain länsimailla.